Reilu vuosi sitten muodostunut Suomen suurin luomumaitotila Virroilla on tehnyt kaikkensa saadakseen rehun riittämään ensin märän ja sitten kuivan kesän jäljiltä. Lähes kahdeksansataapäisen karjan ruokkimiseksi on paalitettu kesantoja kauempaakin.
Salinin Tila Oy:n mittava luomumaitoyksikkö syntyi edelliskesänä, kun Honkolan kartanon koko karja muutti Urjalasta Virroille. Mittasuhteet ja määrät ovat kunnioitettavia. Rakennuspinta-alaa on hehtaari. Isännän lisäksi tilalla työskentelee 12 henkilöä.
Lypsyssä on tällä hetkellä 320 lehmää. Lisäksi on 120 emolehmää vasikoineen. Noin 80 hiehoa poikii kuukaudessa. Parhaimmillaan vasikoita on syntynyt kahdeksan vuorokaudessa. Tavoitteena on saavuttaa lähivuosina noin 3,5 miljoonan litran vuosittainen maitomäärä.
Salinin tila vaihtoi tuotannon luomunaudanlihasta luomumaitoon. Taustalla on isäntä Juha Salinin mukaan kuluttajien haluttomuus maksaa luomulihasta riittävästi kaupantiskillä. Toisin on luomumaidon kanssa, se menee hyvin kaupaksi. Kaikki maito lähtee Virroilta Valion meijerille Riihimäelle.
”Luomumaito on hyvin brändätty ja tuotteistettu meillä Suomessa. Uusia tuotteita kehitetään koko ajan. Hinnoittelukin on maitopuolella kuluttajaystävällisempää kuin lihapuolella. Viennissä on paljon mahdollisuuksia. Emme olisi tähän investointiin lähteneet, ellen niin uskoisi”, Juha Salin sanoo.
Hän ei näe kovinkaan suurta riskiä, että luomumaidon hinta putoaisi. Jos Valio onnistuu markkinoinnissa ja viennissä, suunta voi olla jopa ylös. Sen sijaan tukipolitiikan muutokset saattavat tuoda yllätyksiä. Mahdolliset tukikatot olisivat isolle tilalle ikävä yllätys.
Maatalousyrittäjä Juha Salin johtaa Suomen suurinta luomumaitotilaa. Lypsykarjanavetan toiminnasta vastaa Anu Fräntilä.
Edullisia lypsylehmäpaikkoja
Päätös tuotantosuunnan muuttamisesta tehtiin tarkkaan laskien. Se toteutettiin, kun lihan hinta ja tukipolitiikka menivät siihen suuntaan, ettei sitä kannattanut enää tuottaa. Tilalle päätettiin rakentaa mahdollisimman suuri lypsykarjayksikkö. Rakennekehitys menee maaseudulla siihen suuntaan, että massatuotantoon lähteminen tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta.
Navettainvestoinnin lähtökohtana oli, että lypsylehmäpaikan hinta ilman tukia jäisi reilusti alle 5 000 euroa.
”Siihen päästiin vanhalla infralla. Panostaessamme aikanaan suuren mittakaavan naudanlihantuotantoon otimme onneksi huomioon, että tuotantosuunta voi joskus vielä muuttua”, Juha Salin muistelee.
Kymmenen vuotta vanha emolehmäpihatto muutettiin lypsäville sopivaksi. Lihakarjan karsinat purettiin, reunoille tehtiin visiirit ja katto eristettiin, kun pihatto muutettiin nykyaikaiseksi seitsemän robotin lypsykarjapihatoksi.
”Vanhoja lattioita käytettiin hyväksi, eli ei tehty juurikaan valuja. Tämä kaikki säästi aikaa. Viimeiset lihanaudat lähtivät maaliskuun lopussa viime vuonna, ja heinäkuussa lehmät tulivat jo sisälle.”
Rakennustyöt ja kokonaisen karjan ostaminen maksoivat yli kaksi miljoonaa euroa. Kustannuksiin kuuluivat myös 1300 neliön tilat nuorkarjatilalle ja lantalalle.
Paaleista siilorehuun
80 prosenttia karjasta on ayrshirea ja loput holsteinia.
Salinin tilalla on peltoalaa omassa viljelyksessä noin 650 hehtaaria ja lisäksi sopimusviljelijöiden viljelyksessä ja perinnebiotooppeina yhteensä 600 hehtaaria. Tilan koko perustuu siihen, että seudulla on ollut mahdollista hankkia peltomaata. Hinnat ovat olleet kohtuullisia sekä ostaessa että vuokratessa.
”Huonommistakin maista on raivattu peltoa. Se ei ole ikinä vaivatonta, mutta kuitenkin mahdollista. Säilörehua korjataan omilta pelloilta, ja eläimille ostetaan tarvittavaa viljaa myös muilta luomutiloilta.”
Paalikoosta riippuen paaleja on tehtailtu kesäisin jopa kymmenisentuhatta. Viime vuonna märkyys vaivasi nurmia ja rehuntekoa, tänä vuonna kiusana oli kuivuus. Paaleihin korjatun sadon laatu on vaihdellut. Korjausliikkeenä tilalla on päätetty ensi vuonna siirtyä paalauksesta siilorehuun.
”Ensi kesänä lypsävien päärehu on jo siilossa. Näillä määrillä riittävän tasaisen appeen teko paalirehusta on liian haastavaa. Paalaamisesta ei silti kokonaan luovuta, se on kohtuu edullinen ja tehokas rehuntekomuoto. Raivioita ja muita viljelyyn tulleita kunnostettavia ja hankalasti korjattavia lohkoja on edelleen ja niitä paalitetaan jatkossakin.”
Oma korsirehu tarpeen
Maidon lämpö otetaan talteen välisiilosta. Talteen otetulla lämmöllä esilämmitetään lehmien juomavesi.
Luomulehmien ruokinnassa tarvitaan korkealaatuista säilörehua. Tänä vuonna ensimmäinen rehusato jäi vaatimattomaksi, mutta elokuun puolivälin jälkeen on päästy paalittamaan toista ja kolmattakin satoa, jotka onneksi olivat kohtuullisia.
”Nurmirehu on kallista ostaa ja varsinkin rahdata kaukaa. Kun väkirehuprosentti saa olla enintään 40 prosenttia, pitää itsellä olla hyvälaatuista korsirehua. Jos se pääsisi loppumaan talvella, olisi eläimiä vähennettävä. Yhteistyössä toisten luomutilojen kanssa yritetään saada sato riittämään. Karjan poislaittaminen ei ole tällaisessa investoinnissa edes vaihtoehto. Tuotannon on pakko olla täysimittaisesti päällä.”
Rehua onkin kerätty sieltä mistä on saatu ja kauempaakin haettu toisten luomutilojen kesantoja. Rahtikustannukset ovat nousseet ja rehun laatu kärsinyt, kun sitä ei ole voinut nostaa parhaaseen mahdolliseen aikaan.
Nopeasti maksimituotantoon
Huono satovuosi ei ole kuitenkaan muuttanut suunnitelmia maksimituotantoon pääsemiseksi. Navetta pyritään saamaan täyteen nopeasti. Siinä saattaa Salinin mukaan auttaa, jos toisaalla luovutaan karjasta rehupulan takia.
”Otamme mielellämme hyviä karjoja. Jalostus on silloin nopeampaa, kun omia huonoja yksilöitä voi laittaa pois. Siihen otammeko eläintautiriskin ja ostamme hiehoja, vaikuttaa paljon enemmän muut asiat kuin rehutilanne.”
Korsirehua on nyt tilan tarpeisiin, mutta jyviä ei ole vielä koko talvikaudeksi. Juha Salin toivoo luomusäännöksiin tilapäistä helpotusta huonon satovuoden jälkeen. Ensimmäisen vuoden siirtymävaiheen rehu voitaisiin ottaa käyttöön toisen vuoden siirtymävaiheen säännöillä. Se olisi iso apu.
Sopimuksia ostohärkäpavusta, -ohrasta ja -rypsistä on noin 8 000 tonnia. Virtain alueella on melko hyvin luomutiloja ja kauempaakin rehua tuodaan. Peltolaitumia Salinin tilalla on 150 hehtaaria. Tiineet hiehot ja emolehmät vasikoineen laiduntavat pitkään kesällä pelkän laidunrehun varassa.
”Laiduntamisella ei ole suurta ruokinnallista merkitystä lypsylehmille, vaan niille vihreät laitumet ovat hyvinvointia edistäviä. Varsinkin lypsylehmillä voidaan puhua terapiasta. Lypsykarja pääsee meillä pihalle talvellakin.”
Teuraseläinten loppukasvatusta ei ole enää. Kaikki sonnivasikat lähtevät toiselle tilalle kasvamaan. Uudistukseen jäävät hiehovasikat pitää ruokkia vähintään kolmen kuukauden ikäisiksi luomumaidolla.
Tilalla on rakennuspinta-alaa lähes hehtaarin verran. Suurin navetta on 4 000 neliömetriä.
Karja sopeutui hyvin
Karjan siirtymisen paikkakunnalta toiselle pelättiin aiheuttavan muutosstressiä. Eläinten sopeutumista helpotti se, että Honkalasta siirtyi niiden mukana henkilökuntaa Virroille.
Navettatoiminnan pomoksi palkattiin kokenut Anu Fräntilä. Ison yksikön pyörittäminen vaatii paljon henkilöstöjohtamista. Fräntilä keskittyy pääosin henkilökunnan ohjeistamiseen. Maaseututyön kansainvälistyminen asettaa haasteensa, että kaikki ymmärtävät tehtävänsä.
Tilalla on panostettu paljon ennaltaehkäisevään terveydenhoitoon. Käytössä on oma HerdNavigator-laboratorio, joka hälyttää, jos maidossa on poikkeamaa. Tieto kiiman tai sairauden puhkeamisesta saadaan pari päivää ennen. Eläinlääkäri käy tilalla joka viikko ja tarvittaessa useamminkin.
”Utaretulehduksia on ollut todella vähän karjan määrään nähden. Niitä ei ole tarvinnut viimeisen vuoden aikana hoitaa kuin muutama kymmenen. Jokainen antibioottikuuri on tarkoin harkittu”, Fräntilä kertoo.
Hänen mukaansa luomutuotannon asettamat ehdot eläinten lääkinnälle ovat usein vieraita eläinlääkäreille. Ne pitää itse tietää. Ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa on myös päästää navettaan mahdollisimman vähän ulkopuolisia. Sinne ei ole asiaa eläinlääkärin ja sorkkahoitajien lisäksi muuta kuin omalla väellä. Käytäntöjä pitää muokata siihen suuntaan, että navetta toimii arjessa omalla painollaan.
Yhden viikon iästä kolmekuukautisiksi vasikat elävät ryhmäigluissa.
Alle viikon ikäisten vasikoiden yksilöiglut on sijoitettu eteläseinustalle.
Isännästä toimitusjohtajaksi
Juha Salin perusti Salinin Tila Oy:n aikanaan yhdessä veljensä Jukka Salinin kanssa. Muutos luomumaitotilaksi oli jo meneillään, kun tämä menehtyi tapaturmaisesti vuosi sitten. Puolet yrityksestä omistava Juha jäi yksin huolehtimaan liiketoiminnasta. Investoinnissa oli hänen mukaansa jo päällä sellainen vaihde, ettei voinut muuta kuin jatkaa eteenpäin valitulla tiellä.
Veljen poismeno on vaatinut Juhalta keskittymistä kokonaan yrityksen johtamiseen. Hänen päätyönään on nykyään suunnittelu. Tavoitteiden päivittäminen on aina paikallaan, mutta isoihin päätettyihin linjoihin on päästävä. Lopullinen tavoite esimerkiksi litramääristä on oltava kirkkaana mielessä. 3,5 miljoonan litran vuosittaiseen maitomäärään uskotaan päästävän lähivuosina.
”Työni on muuttunut koko ajan toimitusjohtajuuden suuntaan. Ajattelen asioita liiketoiminnallisesti, muuta ei voi. Rahapuolen hallinnassa pitäminen ja investointien järkevä ajoittaminen ovat työtäni. Olen tänä vuonna ehtinyt tehdä apetta vain pari kertaa.”
Juha Salin sanoo, että yrittäjällä pitää olla aikaa ajatella. Kehittämistä ja uusia investointeja tulee koko ajan.
