Ruisvehnä tuottaa laadukkaan, ison rehusadon yhdellä korjuukerralla ja sopii mainiosti nurmen suojaviljaksi. Lapualaistilalla on pitkä kokemus ruisvehnän käytöstä lehmien ruokinnassa.
Siltasaaren tila lienee ensimmäinen suomalaistila, jossa ruisvehnää on viljelty rehuksi.
”Luin ruisvehnästä kanadalaisista ja brittiläisistä maatalouslehdistä. Yksi naapurimme on siementuottaja, ja hänen kontaktiensa kautta saimme siementä kokeiluun”, isäntä Antti Saari kertoo. Hän pyörittää yhdessä vaimonsa Sannan kanssa kolmen lypsyrobotin maitotilaa Lapualla. Ensimmäinen lajike oli Somtri. Aluksi kevätruisvehnäala oli pieni, mutta nyt Nagano-lajiketta viljellään isosti, viime kesänä 40 hehtaarilla. Kokonaispeltoala tilalla on 190 hehtaaria, josta nurmella on 130 hehtaaria.
Viljelyvarma laji
Saaren pariskunta listaa ruisvehnän vahvuuksiksi satoisuuden ja viljelyvarmuuden. Kuluneisiin kahdeksaan vuoteen on mahtunut niin sateisia, kuivia, helteisiä kuin kylmiäkin kesiä. Kymppitonnin kuiva-ainesadon ruisvehnästä saa varmasti, hyvänä vuonna vielä selvästi enemmän.
Viime kesänä heinäkuussa oli Lapualla useampi hallayö, mutta niistä kasvusto ei ollut moksiskaan.
Saaret teettävät rehun urakoitsijalla, jolla on ajosilppurissa suoraniittopää.
”Kun hän ajoi ensimmäistä kertaa ruisvehnäkasvustoon, radiopuhelimesta alkoi kuulua manailua. Kasvusto oli niin pitkää, ettei pöytää nähnyt. Kone meinasi hyytyä”, Saari kertoo.
Hän on testannut pellolta neliön koealoja. Niiltä ruisvehnää on saatu hehtaarisadoksi laskettuna 15 000 kuiva-ainekiloa. Lohkon keskiarvona on päästy 12 000–13 000 kuiva-ainekiloon.
Nurmen suojaviljana
Moni muukin on nyt kiinnostunut ruisvehnän viljelystä kokoviljasäilörehuksi. Viljelyintoa on kuitenkin hillinnyt siemenen puute. Suomessa ei ole ollenkaan varmaa, että joka kesä saa itävää siementä.
”Ja jos siemenlohkolta löytyy yksi hukkakaura, koko lohko menee hylkyyn. Olen kuullut, että ensi kesälle siementä pitäisi olla hyvin tarjolla”, Saari sanoo.
Hän pitää ruisvehnää hyvänä suojaviljana nurmelle. Silloin siemenmäärä ja typpilannoitus pidetään maltillisina.
Muuten hän korostaa, että hyvään satoon vaaditaan kunnon eväät. Koska tila ei ole mukana ympäristökorvausjärjestelmässä, Saari käyttää ruisvehnälle typpeä nitraattidirektiivin mukaan. Lietettä levitetään sekä syksyllä että keväällä.
”Parhaat sadot olen saanut, kun siementä on käytetty yli 200 kiloa hehtaarille.” Viime keväänä Saari kylvi kevätruisvehnän toukokuun kymmenennen päivän tienoilla. Rikkakasvit Saari on torjunut kasvustosta laajatehoisella Ariane S:llä.
Korjuu taikinavaiheessa
”Kanadalaiset neuvovat korjaamaan ruisvehnän, kun se on varhaisella taikina-asteella. Olen ajatellut oikean hetken olevan silloin, kun jyvää puristamalla ei tule enää nestettä vaan klöntti, joka kuitenkin vielä hajoaa sormissa”, Saari sanoo.
Lapualla se tarkoittaa yleensä elokuun loppupuolta, nurmen kakkos- ja kolmossadon korjuun välissä.
Yhtenä vuonna, kun koko sato ei sopinut siiloon, Saari jätti ruisvehnää puitavaksi. Puimaan mentiin syyskuun lopulla. Itävyys jäi 60 prosenttiin.
”Puimaan pääsee viikon, kaksi myöhemmin kuin myöhäisiä vehniä.”
Lisää syöntiä
Viime kesänä nurmen ykkössato oli Siltasaaren tilalla hyvä, noin 4 500 kuiva-ainekiloa hehtaarilta. Kakkossatoa Saari pitää kohtalaisena, noin 3 500 kiloa. Kolmossato jäi kuivuuden takia huonoksi, sitä ei edes korjattu kaikilta lohkoilta. Sieltä mistä korjattiin, saatiin noin 1 500 kiloa.
Tilan nuoren karjan karkearehu on lähes kokonaan ruisvehnää. Lypsylehmien karkearehusta sitä on noin neljäsosa. Laadultaan se ei ole yhtä hyvää kuin nurmirehu.
”D-arvo on noin 600. Ruokinnassa ruisvehnä ei ole niin huonoa kuin luvusta voisi päätellä. Jos nurmi olisi tuollaista, se ei lypsättäisi mitään.”
Ruisvehnä lisää karkearehun syöntiä. Se kompensoi huonoa sulavuutta.
”Olemme kokeilleet antaa lypsylehmille ruisvehnää kolmasosan karkearehusta. Se rupesi jo näkymään tuotoksessa”, Saari sanoo.
Maissi on riskaabeli
Saaret ovat testanneet neljänä vuonna myös maissia. Kaksi ensimmäistä vuotta meni hyvin, kahtena seuraavana kasvusto ei ehtinyt tehdä tärkkelystä, vaikka tonneja tulikin.
”Ajatuksena oli jakaa riskiä maissilla. Se tuottaisi hyvin silloin, kun nurmesta tulee huono sato. Mutta maissisato voi olla täysi nolla, joten mitään ei uskalla jättää sen varaan. Pitää kuitenkin olla nurmea varmistamassa. Jo pelkästään maissin perustaminen maksaa 600 euroa hehtaarilta. Sen olisi pakko onnistua.”
Jotta maissista olisi iloa, sitä pitäisi tämänkokoisessa karjassa olla kymmeniä hehtaareja. Muutaman hehtaarin testilohkosta saa aikaan vain pienen läjän rehua.
20 tonnin hehtaarisato
Saaret viljelevät rehuksi myös syysruista. Se tehdään säilörehuksi toukokuun loppupuolella, jolloin satoa tulee yleensä noin 5–6 tonnia. Sadonkorjuun jälkeen lohkolle kylvetään vielä kevätruisvehnää.
Ensi kesän tavoitteena on 20 tonnin kuiva-ainesato hehtaarilta. ”Jos tulee hyvä kesä, 20 tonniin voi teoriassa päästä. 16–17 tonnin hehtaarisato on ehkä realismia.”
Ruis on säilörehuna hyvin sulavaa, D-arvo on noin 700 grammaa kuiva-ainekilossa. Valkuaista on noin 16 prosenttia. Sen Saari korjaa tähkälle tulon vaiheessa.
Jotta satoa tulisi, ruis lannoitetaan aikaisin, jo huhtikuussa, ja typpeä käytetään reilusti.
”Yhden märän palan lannoittaminen jäi myöhemmäksi, ja se näkyi sadossa. Ruis tarvitsee typpeä vapun aikaan.”
Rukiin hän kylvää kakkossadon jälkeen lopetettuun nurmeen.
”Hiilensidonnalle jatkuvasti vihreä pelto on hyvä asia”, Antti Saari toteaa.
Viljelyvarma ja satoisa
+ on Suomen oloissa erittäin satoisa ja viljelyvarma.
+ soveltuu hyvin nurmen suojaviljaksi.
+ toimii osana lypsylehmien karkearehuruokintaa, sonneille myös yksinään.
+ lisää karkearehun syöntiä.– pitkä kasvuaika, joten siementuotanto Suomessa vaikeaa.
– alhainen sulavuus.
