Katariina Isola ryhtyi vain 16-vuotiaana kanalan pitäjäksi. Pari vuotta myöhemmin hän perusti vanhempiensa kanssa Katan Kanala Oy:n ja hyppäsi suoraan toimitusjohtajan saappaisiin.
Maatilan Pellervo vieraili Katariina Isolan luona Haapajärvellä ensimmäisen kerran vuonna 2018, kun hän oli ryhtynyt kanalan pitäjäksi. Toimitusjohtajan pestiä on nyt takana kuusi vuotta ja kanalan pitoa kahdeksan vuotta. Kun 24-vuotiaana on ehtinyt toimia yrittäjänä jo kuuden vuoden ajan, on se hyvä syy lähteä katsomaan, mitä tilalle kuuluu nyt.
Kanat pääsevät ulkotarhaan kesäkuun jälkeen, kun se on lintuinfluenssan puolesta sallittua.
Katariina Isola, mitä tilalla tuotetaan tänä päivänä?
Tilallamme on kaksi kanalaa, joissa asuu yhteensä 2 500 kanaa. Munia tuotamme noin 600 000 kappaletta vuodessa. Erillisestä kukkolasta on luovuttu ja kukot asuvat nykyään kanojen kanssa. Kukkoja on kanojen seassa noin 60–70. Kukot teurastetaan tilateurastamossa, liha pakataan vakuumiin ja toimitetaan tilausten mukaan asiakkaille. Myös kanat teurastetaan ja lihat myydään sen jälkeen, kun ne ovat lopettaneet munantuotantonsa parin vuoden ikäisenä. Tilalla ei siis synny hävikkiä lainkaan.
Mikä on ollut suurin muutos viimeisten kuuden vuoden aikana?
Pellot ovat siirtyneet luomuun. Meillä on 116 hehtaaria peltoa viljelyssä, ja pääasialliset viljelykasvit ovat ohra ja kaura. Vilja syötetään kanoille ja kukoille. Haasteena viljelyssä on se, ettei oman tilan lanta riitä koko peltoalalle. Satotasoja saataisiin parannettua ja rehun omavaraisuutta lisättyä, jos lannoitusta voisi lisätä. Isäni Teemu Isola hoitaa peltoviljelyn, ja apuna ovat myös pikkuveljet sekä työntekijämme Bilal Tapance.
Kanat eivät kuitenkaan ole luomutuotannossa?
Emme ole siirtäneet kanoja luomuun, koska haasteena on luomurehun hinta. Omien peltojen sato ei pelkästään riitä kanoille vaan munitusrehua ostetaan noin 60 tonnia vuodessa. Luomurehu on niin paljon kalliimpaa, ettei ole ollut kannattavaa siirtää kanoja luomuun, vaikka se tilavaatimusten puolesta olisikin mahdollista. Luomumunilla ei saa tällä hetkellä lisäarvoa tuotannolle.
Myydäänkö kaikki munat edelleen suoraan tilalta?
Kaikki munat myydään edelleen tilalta ilman välikäsiä Rekon kautta sekä paikallisissa ruokakaupoissa, minne toimitan ne itse. Minulla on edelleen myös asiakaskuntaa, joille olen toimittanut munat kotiovelle asti vuodesta 2016 lähtien. Reko-ringeistä kertyy ajopäiviä kuukaudessa yhdeksän ja pisin kierros on noin 400 kilometriä, lyhyemmät 200–300 kilometriä. Vuodessa pakettiauton mittariin kertyykin kilometrejä 30 000. Ajan ja jaan munat pääosin yksin, mutta joinakin päivinä ajetaan kahdella autolla. Mummu Sinikka Isola hyppää välillä mukaan seuraksi pitkille ajomatkoille ja onpa hän tuurannutkin minua toisinaan. Viime kevään huonoimmilla ajokeleillä mummu oli tuuraamassa lomani aikana, ja kotiin palatessa auto suistui tieltä. Henkilövahingoilta onneksi vältyttiin, mutta auto romuttui lunastuskuntoon. Mummu ei tästä kuitenkaan säikähtänyt, vaan oli jo seuraavalla viikolla lähdössä taas mukaan Reko-kierrokselle.
Mitkä ovat olleet tilan suurimmat investoinnit viime vuosina?
Remontoimme vanhempaa kanalaa viime talvena. Sinne uusittiin kalusteet, lämmitysjärjestelmä ja valaistus. Valaistuksen säätö toimii nyt myös mobiilisovelluksen kautta etänä. Ruokintalaitteet, pesät ja munankuljettimen ostimme käytettyinä lopettaneelta tilalta. Lisäksi hankimme pienkuormaajan, josta on ollut valtava apu kanaloiden siivoamisessa.
Pehkupohjan tyhjennämme kuukauden välein. Nyt kun apuna on pienkuormaaja, kaikkea ei enää tarvitse tehdä käsin. Investoinnit ovat helpottaneet ja keventäneet työtä sekä parantaneet sekä ihmisten että lintujen hyvinvointia – aivan kuten on ollut tarkoituskin.
Uuden pakettiauton hankimme ulosajossa romuttuneen tilalle. Myös hakekeskus on uusittu. Se tuottaa lämpöä kanaloihin ja lämpöä myydään myös tilan ulkopuolelle. Seuraavaksi suunnitteilla on kotikanalan lämmitysjärjestelmän uusiminen. Ostin myös oman talon, jonka pihapiirissä on vanha navetta. Ehkä sielläkin vielä joskus on kanala.
Millainen on tavallinen työpäiväsi?
Työpäivä alkaa noin yhdeksältä ja päättyy 16–17 aikoihin. Reko-päivät ovat aina pitkiä, silloin menee helposti kellonympärys tai pidempääkin. Isä hoitaa yhdessä kanalan päivittäisiä töitä. Työntekijä auttaa isommissa urakoissa kuten teurastuspäivinä, siivouksissa ja tekee peltotöitä. Työtä tässä kyllä riittää.
Miten olet selviytynyt haasteista, ja mikä on työssäsi parasta?
Joka vuosi oppii uutta, ja jokaisen uuden kanaerän kohdalla osaan käyttää paremmin hyödyksi aikaisemmin opittuja ja hankittuja taitoja. Maatalouden tuotantokustannusten nousu on tietenkin vaikuttanut yrityksemme talouteen. Suurimmat hinnannousut ovat olleet rehuissa, kuivikkeissa ja munakennoissa. Energian kallistuminen ei ole onneksi vaikuttanut meihin, koska kanalat lämmitetään oman lämpökeskuksen kautta oman metsän hakkeella. Nostimme munien myyntihintaa kauppaan, kun tuotantokustannukset nousivat. Se ikävä kyllä vaikutti heti munien menekkiin, ja jouduimme laskemaan hinnan takaisin. Rekossa hinta on pysynyt koko ajan samana.
Parasta työssäni on maatilalla touhuaminen ja eläinten kanssa työskentely sekä se, että saan itse määrittää työpäiväni. Reko-päivissä puolestaan saan kohdata ihmisiä ja olla sosiaalinen. Rakastan asua maalla, ja tätä rauhaa täällä.
Katan Kanalassa on 2 500 brown nick -rotuista kanaa ja 60–70 kukkoa.
Missä näet itsesi seuraavan kuuden vuoden päästä?
Toivon, että saan jatkaa yrittäjänä työntekoa kanojen parissa. Valmistuin 2018 Haapajärven maaseutuoppilaitoksesta maaseutuyrittäjäksi eikä jatko-opiskelu ainakaan lähitulevaisuudessa kiinnosta. Täytyy toivoa, että ihmisillä riittää uskoa kotimaiseen ruokaan. Itse arvostan yli kaiken kotimaista ja lähellä tuotettua ruokaa.
Miten huolehdit omasta jaksamisestasi?
Minulla on 26 vuosiloma- eli vapaapäivää vuodessa. Haapajärveltä löytyy luottolomittaja, joka hallitsee kanaloiden työt, joten saan pidettyä lomaa. Yksi työn haasteista on huolehtia omasta jaksamisesta. Vapaa-ajalla harrastan lavatansseja ja käsitöitä.
