Budjetointi on täsmätyökalu maatilan tulojen ja menojen arviointiin sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä. Maksuvalmiussuunnittelun ja -seurannan merkitys korostuu hinnankorotusten ja kustannusten kasvun myötä.
Viime vuoden aikana useiden tuotantopanosten hinnat ovat nousseet rajusti. Näkyvimpiä ovat olleet polttoaineiden ja sähkön hinnankorotukset, joiden seurausvaikutuksena monet muutkin maatilan tuotantoon vaikuttavat tekijät, kuten rahtikustannukset, ovat nousseet.
Toimintaympäristön muut muutostekijät, esimerkiksi viime vuoden alhainen viljasato ja hiljalleen nousevat lainojen korot, ovat luoneet maatiloille kustannuspainetta. Tuottajahinnat eivät ainakaan vielä ole seuranneet perässä, vaan niiden osalta korotuspaineet ovat toistaiseksi rajoittuneet julkiseen keskusteluun vailla konkreettisia toimenpiteitä. Tätä taustaa vasten maatilan maksuvalmiussuunnittelu ja -seuranta ovat nousseet arvoonsa, sillä ne turvaavat toiminnan jatkuvuutta ja yrittäjien mielenrauhaa.
Nykyaikaisen maatilan johtamisessa ja päätöksenteossa tarvitaan tietoa ensinnäkin menneestä, mutta ennen kaikkea tulevasta kassavirrasta. Vuosibudjetoinnilla saadaan kiinni siitä, mihin taloudellisiin tavoitteisiin tilan toiminta tähtää ja millä tasolla tilan rahaliikenne oli edellisvuonna, millaiselta se näyttää tänä vuonna ja millaiseksi se suunnitellaan tulevina vuosina.
Tulo- ja menoarviota laadittaessa on tärkeää ensin selvittää, mikä on tilan tulojen ja menojen taso tärkeimmissä tulo- ja kuluerissä. Edellisen vuoden tulot ja menot saa parhaiten kerättyä pankkiohjelmasta tiliotteilta. Myös valmis verokirjanpito ja 2-lomake auttavat tämän historiatiedon keräämisessä, kunhan muistetaan ottaa budjettilaskelmaan vain konkreettiset rahatulot ja -menot, ei mitään laskennallista.
Vuosibudjetoinnissa erittelyn tarkkuus saa olla karkeahko, jotta mielenkiinto laskelman tekemiseen ei sammu heti turhaan pikkupiirteisyyteen. Aluksi riittävät ruutupaperille lasketut tilan tuotantotoimintaan liittyvät tulot ja menot, sitten lainojen hoidon kustannukset, maksetut verot ja yksityistalouteen käytetyt rahat.
Tarkkuutta voi lisätä erittelemällä menoihin kassasta maksetut investointimenot ja tuloihin nostetut lainaerät sekä maatalouteen tulleet investointiavustukset ja esimerkiksi metsä- tai muun yritystoiminnan tulot. Tulojen ja menojen erotuksena alimmalla rivillä näkyykin sitten vuoden toteutunut yli- tai alijäämä. Nykytilan selvittämisen jälkeen on jo helpompi arvioida kuluvan ja seuraavan vuoden tulevia tuloja ja menoja, kun laaditaan varsinaisia vuosibudjettilaskelmia.
Kuukausibudjetti on laskelma, jolla on konkreettista merkitystä tilan johtamisessa. Sen laadinnan kiinnostavuus nousee suorassa suhteessa talouden tiukkenemisen kanssa. Myös tuotannon muutokset, kuten laajentaminen ja supistaminen, motivoivat maatilan kuukausikohtaiseen tulojen ja menojen arviointiin.
Välineenä voi edelleen käyttää ruutupaperia, mutta kätevintä on käyttää taulukkolaskentaohjelmaa, josta voi vaivattomasti tehdä kopioita ja jossa voi päivittää toteutunutta rahatilannetta.
Helpoiten kuukausibudjetti syntyy vuosibudjetin tavoin ottamalla pohjaksi edellisen vuoden toteutuneet taloustiedot ja jakamalla ne ensin kuukausille valitun erittelyn mukaisesti. Tulopuolella erittelyn voi tehdä esimerkiksi myyntituloihin, tukiin ja muihin tuloihin.
Menopuolella eriä kannattaa ottaa mukaan noin kymmenen, joista yksi voi olla pienten erien niputtamiseen käytetty muut kulut ja toinen yksityistalouden menot maataloudesta. Tärkeitä toistuvia menoja, kuten lainojen lyhennykset ja ennakkoverot, on hyvä sijoittaa kuukausille ensimmäisenä.
Arvonlisäverojen maksut ja palautukset kannattaa ottaa mukaan todellisina tilalle valitun tavan mukaan vuosi-, neljännesvuosi- tai kuukausiperusteisesti. Kun toteutuneen vuoden budjettilaskelma on halutun erittelyn mukaisesti saatu tehtyä, voidaan aloittaa budjetin rakentaminen toteutuneen päälle miettimällä, miten tulevat tulo- ja menoerät eroavat toteutuneesta vuodesta kuukausittain.
Budjettiesimerkin saat suuremmaksi klikkaamalla sitä.
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Maaltamuuton siemen kylvettiin 1970-luvulla, kun ylituotantoa ryhdyttiin purkamaan urakalla ja öljykriisi nostatti polttonesteiden hintoja. Monesta tuvasta sammutettiin valot. 1990-luvulla lama-aika kuritti ja EU-aika lähestyi.
Maatalousteknologia otti pitkiä loikkia 2000-luvun alusta lähtien. Yleiskieleen putkahtivat internetin ohella sanat lypsyrobotti, geenimanipulointi, some, drone ja viimeisimpänä kehityksen hännänhuippuna tekoäly.
Sotakorvausvuodet näkyivät lehden sivuilla yhä useampina artikkeleina hevosten hoidosta ja puutavaran ajosta. Koneet alkoivat tulla avuksi raivaukseen ja pelloille, ja suomalaisten itsetuntoa nostatti AIV-rehukeksinnöstä pokattu Nobel-palkinto.
Kaura on superruokaa, jolle on nouseva kysyntä ulkomailla. Elintarvikekauraa viljelyttävä ja jalostava Raisio Oyj on tunnettu kauratuotteistaan Eurooppaa ja Aasiaa myöten. Kauralle kehitetään myös uusia käyttömahdollisuuksia.
Suurimokauran viljely on taitolaji, jossa pirkanmaalainen Koivuniemen tila on menestynyt. Tähän mennessä jokainen kaurakuorma on täyttänyt elintarvikekauran laatuvaatimukset. Ville Koivuniemen resepti laatuviljan tuotantoon on hyvä suunnittelu ja oikea ajoitus.
Luomutuotteiden kysynnän uskotaan elpyvän kuluttajien luottamuksen kohentuessa. Julkiset keittiöt ja vienti antavat hyvää vetoapua.
Maatilat eivät ole suojassa verkkorikollisten kiristykseltä tai maksuliikenteen vääristelyltä. Maatila voi joutua myös sijaiskärsijäksi, mutta se ei lohduta, jos tuotantoautomatiikka ei toimi kyberhyökkäyksen vuoksi. Kyselystä selvisi yllättäen, että nuoret viljelijät tunnistavat tietoturvan kriittisyyden vanhempia viljelijöitä huonommin.
Perinteisen viljatilan talous on ollut ahtaalla jo usean vuoden ajan. Toki samaa yskää on kaikilla maatiloilla, mutta viljatila on suhteessa kaikkein heikoimmilla. Tilakohtaisten maksuvalmiustarkastelujen vertailun perusteella perustuotantosuunnista maitotilat tekevät parasta tulosta, lihantuottajat keskinkertaista ja viljatilat heikointa. Tyypillisesti viljatilan kokonaistulo on 1 000 euroa peltohehtaaria kohden. Peltoalatukien osuus on siitä puolet ja viljan myyntitulo toinen puoli.
Härkäpavun jalostaminen elintarvikkeiksi on tuplannut Karviaisten tilan liikevaihdon. Katriina ja Martin Klinckowström kuuntelevat härkäpaputuotteita kehittäessään tarkalla korvalla niin asiakkaiden kuin perheenjäsentenkin toiveita – terveellisyydestä tinkimättä.
