Siirry sisältöön

Olen aina ollut eläinrakas ja lapsesta asti halusin koiran. Olin jo täysi-ikäinen, kun perheeseemme tuli ensimmäinen koira. Opiskelin silloin muualla ja Vili oli enemmänkin äitini lemmikki. Toiveissaan pitää kuitenkin olla varovainen, sillä ne voivat toteutua. Vili-koiran lähdettyä elämästämme meillä oli vahtikoiran paikka auki.

Haaveeni toteutui viisi vuotta sitten, kun hain kotiin 4-vuotiaan Jekku-koiran. Toivoin vahtikoiraa ja sellaisen totisesti sain. Jekku haukkuu vieraat ovella sekä saapuessa että lähtiessä, etenkin jos eteisessä kehtaa halata tai edes kätellä. Ovikello ei ole toiminut vuosiin, mutta se olisikin aivan turha kapistus, sillä Jekku kyllä kertoo vieraiden saapumisesta jo siinä vaiheessa, kun auto kääntyy pihaan.