Naudan käyttäytymistä eri tilanteissa ohjaavat vaistot, opittu käyttäytyminen, pelko ja aggressio. Kasvissyöjänä nauta kuuluu saaliseläimiin, ja pelko on ehto saaliseläimen hengissä säilymiselle. Nauta näkee hyvin hämärässä, kuulee ja maistaa paremmin kuin ihminen. Se tunnistaa hoitajansa hajun perusteella, samoin kuin paikan, jossa on aiemmin tapahtunut jotain pelottavaa.
Naudan lajinmukainen käyttäytyminen on hyvin monimuotoista. Olennaisesti siihen sisältyy laumakäyttäytyminen, arvojärjestys eli hierarkia ja sisäsyntyinen syömisen tarve, joka pikkuvasikoilla on imemistarvetta.
Nauta on saaliseläin ja pelkotilanteessa sen käytös on ennalta arvaamatonta pyrkimystä pakoon. Saaliseläimenä se luovuttaa helposti, joten eläimen sairastuessa sen elämänhalun ylläpito on keskeinen osa hoitotyötä.
Naudan aistimaailma on hyvin erilainen verrattuna ihmisen aisteihin. Ihminen kuitenkin helposti käsittelee ja hoitaa eläimiä oman aistitietonsa perusteella. Eläinten käsittelyn ja hoidon tulisi kuitenkin pohjautua niiden oman aistimaailman ymmärrykseen. Siitä saadaan jatkuvasti lisää tutkittua tietoa.
Naudalla on laaja näkökenttä, mutta tarkan näkemisen alue on kapea. Naudan takana on niin sanottu sokea piste, jonne se ei näe lainkaan. Lähestyessä tai siirtäessä eläintä on varmistuttava siitä, että eläin näkee hoitajan takaviistosta.
Nauta näkee kauas paremmin kuin lähelle ja erottaa etäisyyksiä huonosti. Hämärässä se näkee hyvin, paljon paremmin kuin ihminen.
Naudalla on huono syvyysnäkö, jonka vuoksi valon ja varjon erot voivat aiheuttaa ongelmia. Nauta kulkee pää alhaalla silloin, kun se haluaa nähdä tarkasti maassa olevat asiat. Pelästyessään se nostaa pään ylös ja tällöin näkökyky heikkenee.
Liikkeet nauta näkee hyvin. Äkkinäisiä liikkeitä kannattaa siis välttää ja ilmoittaa lähestymisestään eläimelle joko kosketuksella tai hiljaisella äänellä.
Naudan värien näkemisestä ei tiedetä tarkasti. Nykyisen käsityksen mukaan se erottaa vihreän, punaisen ja keltaisen.
Naudalla on herkkä ja laaja 23–35 000 hertsin (Hz) kuuloalue. Paras alue on 7 000–8 000 Hz. Nauta kuulee korkeita ääniä herkemmin kuin ihminen, ja hyvin myös matalaa ja hiljaista ääntä. Ihmisen kuuloalue on 20–20 000 Hz, tarkimmillaan kuuloalue on välillä 1 000–4 000 Hz. Nauta kuulee ääniä, joita ihminen ei pysty kuulemaan.
Nauta ei osaa paikallistaa äänen tulosuuntaa, joten se säikähtää herkästi. Naudat ovat keskenään hiljaisia. Ne ääntelevät vain, jos niillä on hätä, kiima, vastasyntynyt vasikka, nälkä tai jano. Hiehot saa opetettua jatkuviksi huutajiksi pitämällä ruokintapöytää tyhjänä ja viemällä huutajille rehua.
Nauta pitää meluttomasta tuotantoympäristöstä. Kun eläintä rauhoittaa, tulee puhua matalalla äänellä eikä koskaan huutaa ja metelöidä.
Naudalla on erittäin herkkä hajuaisti ja se toimii vahvana viestijänä muun muassa kiimoissa. Naudat tunnistavat toisensa ja ihmisen hajun perusteella ja pystyvät haistamaan toistensa ja hoitajan tunnetiloja. Hoitajan tulee siis antaa vasikan nuuhkia itseään työskentelyn lomassa.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä Eläin-sisällöillä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Nautojen sorkkien infrapunakamerakuvausta tehdään Suomessa jonkin verran. Yrittäjä Jonna Kauppinen ottaisi kuvauksen käyttöön omalla tilallaan silloin, jos eteen tulisi koko karjaa koskeva sorkkaongelma.
Kansallinen nautojen hyvinvointimittaus kirittää eläinten hyvinvoinnin todentamista isolla harppauksella eteenpäin. Sitä voidaan hyödyntää tulevaisuudessa myös muilla eläinlajeilla.
Juotolta vieroitus on vasikalle koettelemus. Siksi kaikki apu tulee tarpeeseen. Tässä on viisi tärkeää asiaa, jotka auttavat vasikan elimistöä sopeutumaan muutokseen.
Eläintautitilanne on Suomessa säilynyt melko hyvänä, sillä koko tuotantoketju on sitoutunut tekemään toimia tautien vastustamiseksi.
Kun maitotilan työt jaetaan neljälle nuorelle osakkaalle, taakka kevenee ja myös vapaa-aikaa järjestyy. Sodankylän Kelujärvellä toimiva maatalousyhtymä Neitola on eräs Suomen pohjoisimmista maitotiloista.
Sanna-Kaisa Tervalasta ja Jani Pesosesta tuli sukutilan jatkajia yllättäen. Alkushokin jälkeen tuotannon kulmakiviksi ovat nousseet eläinten hyvinvoinnin lisäksi yhteistyö muiden tilojen kanssa.
Utaretulehdus on harmittavan yleinen sairaus lypsylehmillä. Hoitokustannusten lisäksi utaretulehdus aiheuttaa maitotuotoksen laskua sekä tulojen ja joskus jopa lehmän menetyksiä.
Valion keväällä maitotilayrittäjiensä käyttöön julkaisema vastuullisuusraportoinnin työkalu Esko kokoaa yhteen tiedot, jotka liittyvät sekä yrityksen että maatilojen ympäristö-, sosiaaliseen ja hallinnolliseen vastuuseen.
Näin tuet lypsylehmän pötsin hyvää toimintaa poikimisen jälkeen.
Märehtijän terveys riippuu rehua hajottavien pötsimikrobien voinnista. Jos pötsin olosuhteet muuttuvat normaalille mikrobitoiminnalle epäedullisiksi, nauta sairastuu. Useimmiten tämä johtuu pötsiin kertyvistä happamista yhdisteistä tai liian korkeasta pH:sta.
