Karjanhoito

29.03.2025

Huomioi hoitotyössä naudan aistien erilaisuus

Naudan käyttäytymistä eri tilanteissa ohjaavat vaistot, opittu käyttäytyminen, pelko ja aggressio. Kasvis­syöjänä nauta kuuluu saalis­eläimiin, ja pelko on ehto saalis­eläimen hengissä säilymiselle. Nauta näkee hyvin hämärässä, kuulee ja maistaa paremmin kuin ihminen. Se tunnistaa hoitajansa hajun perusteella, samoin kuin paikan, jossa on aiemmin tapahtunut jotain pelottavaa.

Jaa

• Kopioi linkki
• Lähetä sähköposti
• Jaa Facebookissa
• Share on X

• Teksti Liisa Murto

Naudan lajinmukainen käyttäytyminen on hyvin monimuotoista. Olennaisesti siihen sisältyy lauma­käyttäytyminen, arvojärjestys eli hierarkia ja sisäsyntyinen syömisen tarve, joka pikkuvasikoilla on imemistarvetta.

Nauta on saaliseläin ja pelkotilanteessa sen käytös on ennalta arvaamatonta pyrkimystä pakoon. Saaliseläimenä se luovuttaa helposti, joten eläimen sairastuessa sen elämänhalun ylläpito on keskeinen osa hoitotyötä.

Naudan aistimaailma on hyvin erilainen verrattuna ihmisen aisteihin. Ihminen kuitenkin helposti käsittelee ja hoitaa eläimiä oman aistitietonsa perusteella. Eläinten käsittelyn ja hoidon tulisi kuitenkin pohjautua niiden oman aistimaailman ymmärrykseen. Siitä saadaan jatkuvasti lisää tutkittua tietoa.

Naudalla on hyvä hämäränäkö

Naudalla on laaja näkökenttä, mutta tarkan näkemisen alue on kapea. Naudan takana on niin sanottu sokea piste, jonne se ei näe lainkaan. Lähestyessä tai siirtäessä eläintä on varmistuttava siitä, että eläin näkee hoitajan takaviistosta.

Nauta näkee kauas paremmin kuin lähelle ja erottaa etäisyyksiä huonosti. Hämärässä se näkee hyvin, paljon paremmin kuin ihminen.

Naudalla on huono syvyysnäkö, jonka vuoksi valon ja varjon erot voivat aiheuttaa ongelmia. Nauta kulkee pää alhaalla silloin, kun se haluaa nähdä tarkasti maassa olevat asiat. Pelästyessään se nostaa pään ylös ja tällöin näkökyky heikkenee.

Liikkeet nauta näkee hyvin. Äkkinäisiä liikkeitä kannattaa siis välttää ja ilmoittaa lähestymisestään eläimelle joko kosketuksella tai hiljaisella äänellä.

Naudan värien näkemisestä ei tiedetä tarkasti. Nykyisen käsityksen mukaan se erottaa vihreän, punaisen ja keltaisen.

Parempi kuulo kuin ihmisellä

Naudalla on herkkä ja laaja 23–35 000 hertsin (Hz) kuuloalue. Paras alue on 7 000–8 000 Hz. Nauta kuulee korkeita ääniä herkemmin kuin ihminen, ja hyvin myös matalaa ja hiljaista ääntä. Ihmisen kuulo­alue on 20–20 000 Hz, tarkimmillaan kuulo­alue on välillä 1 000–4 000 Hz. Nauta kuulee ääniä, joita ihminen ei pysty kuulemaan.

Nauta ei osaa paikallistaa äänen tulo­suuntaa, joten se säikähtää herkästi. Naudat ovat keskenään hiljaisia. Ne ääntelevät vain, jos niillä on hätä, kiima, vastasyntynyt vasikka, nälkä tai jano. Hiehot saa opetettua jatkuviksi huutajiksi pitämällä ruokintapöytää tyhjänä ja viemällä huutajille rehua.

Nauta pitää meluttomasta tuotanto­ympäristöstä. Kun eläintä rauhoittaa, tulee puhua matalalla äänellä eikä koskaan huutaa ja metelöidä.

Hajuviestejä pelkotilanteesta

Naudalla on erittäin herkkä hajuaisti ja se toimii vahvana viestijänä muun muassa kiimoissa. Naudat tunnistavat toisensa ja ihmisen hajun perusteella ja pystyvät haistamaan toistensa ja hoitajan tunnetiloja. Hoitajan tulee siis antaa vasikan nuuhkia itseään työskentelyn lomassa.