Siirry sisältöön

Tänä keväänä meillä poikivat ensimmäiset minun jalostamani hiehot eli ne tyypit, joiden isäsonni Reinon olen jo monta vuotta sitten valinnut osaksi karjaamme. Meidän tavoitteenamme on rakentaa risteytyskarja, jossa emot ovat simmental-angus-risteytyksiä, sillä halusimme tilanpidon aloittaessa panostaa niin sanottuun tuotantokarjaan. Koimme, että luomutilana meidän ei kannata ensisijaisesti tavoitella puhdasrotujalostusta, vaan kannattavuuden pilareita pitää etsiä jostain muualta. Päädyimme siis suuntaamaan jalostuksemme heteroosin hyötyjen tavoitteluun.

Kun myy vieroitettuja vasikoita pois tilalta syksyisin, saa joka kerta katsoa peiliin. Ovatko omat jalostusvalinnat sekä kaikki sen jälkeen tehty työ menneet putkeen? Vai olisiko omassa toiminnassa ja valinnoissa kenties kehitettävää? Kun olimme muutaman vuoden ajan omistaneet sekä angus- että simmentalsonnin ja pääosin laittaneet nämä ristiin angus- ja simmentalemoille, ei voinut olla huomaamatta, että vaa'an korkeimmat lukemat saavuttivat pääosin simmentalemojen ja angus­sonnin vasikat. Kun taas angusemojen ja simmental­sonnin jälkeläiset jäivät kasvuissa niiden jälkeen. Kuitenkin vähemmän kasvanut ja sata kiloa kevyempi vasikka voi olla hinnastojen mukaan arvokkaampi vain sen vuoksi, että se saa ison rodun isä­sonnin lisän. Tämä totuus iski jälleen vastaan, kun katsoimme vaakalukemia tänä vuonna.