EU:n uusi hanke vauhdittaa tutkimusta ja innovaatioita. Yli 100 organisaation verkosto 28 maasta tukee ilmasto- ja biodiversiteettitavoitteita. Myös pk-yritykset ja oppilaitokset voivat hakea tutkimusrahoitusta hankkeen kautta.
Suomi ei valikoitunut mittavan metsäkumppanuushankkeen koordinoijaksi sattumalta.
– Olemme olleet aloitteellisia eurooppalaisessa metsäalan tutkimusyhteistyössä jo yli 20 vuotta, toteaa tutkimusjohtaja Mikko Peltonen maa- ja metsätalousministeriöstä.
Useiden eurooppalaisten metsäalan hankkeiden aiempi johtaminen on luonut suomalaisille vahvan pohjan niin osaamisessa kuin verkostoitumisessakin. Suomi nähtiin EU:n metsäpolitiikassa kokeneena, kansainvälisesti sitoutuneena ja strategisen aseman omaavana osapuolena.
– Ja olemmehan myös edistäneet aktiivisesti EU:n metsästrategian toimeenpanoa sekä bio- ja kiertotalouden tavoitteita, lisää hankekoordinaattori Mika Kallio.
Ensimmäisessä vaiheessa on mukana 28 maata, joista osa on EU:n ulkopuolisia kuten Norja, Sveitsi ja Iso-Britannia. Myöhemmin tavoitteena on laajentaa yhteistyötä koko yhteisön alueelle ja Euroopan ulkopuolelle.
Hanketta hallinnoidaan pääasiassa Suomen maa- ja metsätalousministeriön yhteyteen perustettavan koordinaatiosihteeristön kautta. Ministeriön vastuualueina on muun muassa toimia linkkinä osallistuvien organisaatioiden välillä ja olla mukana työpakettien ja tavoitteiden määrittelyssä.
Metsäkumppanuushanke on osa EU:n Horizon Europe -ohjelmaa ja hankkeen kokonaisbudjetti on arviolta yli 235 miljoonaa euroa. Hankerahoituksesta pääosa tulee kansallisista rahoituslähteistä ja lisäksi osa Euroopan komissiolta. Rahoitus jakautuu seitsemälle vuosittaiselle yhteisrahoitteiselle hakukierrokselle vuosina 2026–2036.
Rahoitusta voivat hakea tutkimusorganisaatiot, pk-yritykset, oppilaitokset, arboretumit ja muut alan toimijat kansallisten rahoittajien sääntöjen mukaisesti.
Peltosen ja Kallion mukaan hakemukset tulee arvioimaan kansainvälinen asiantuntijapaneeli Horizon Europe -ohjelman kriteerein, joita ovat tieteellinen laatu, vaikuttavuus ja toteutuksen laatu. Hakujen painopisteet perustuvat laajassa eurooppalaisessa sidosryhmäyhteistyössä laadittuun strategiseen tutkimus- ja innovaatioagendaan. Lisäksi jokaista hakua varten tehdään erikseen avoin konsultaatio kulloinkin tärkeimmiksi katsottavista teemoista.
Teema-alueiksi on määritelty kestävät ja muutoskykyiset metsät ja metsämaisemat, monipuolinen metsänhoito, innovatiiviset puupohjaiset tuotteet, kiertotalous sekä yhteiskunta, politiikka ja hallinto.
"Hanke lisää metsätalouteen suunnattua tutkimusrahoitusta ja kansainvälistä yhteistyötä."
Suomessa hankkeen vaikutukset tulevat näkymään pitkällä, yli 10 vuoden aikavälillä, maa- ja metsätalousministeriöstä arvioidaan. Mikko Peltonen ja Mika Kallio kuitenkin muistuttavat, että kumppanuus tarjoaa jo nyt työkaluja, joiden avulla voidaan tarvittaessa reagoida nopeasti ajankohtaisiin haasteisiin.
– Hanke lisää metsätalouteen suunnattua tutkimusrahoitusta ja kansainvälistä yhteistyötä. Saamme luotua uusia ratkaisuja metsien ilmastokestävyyteen ja monimuotoisuuteen sekä pääsemme kehittämään biotaloutta vahvistavia innovatiivisia tuotteita ja palveluja. Kaiken kaikkiaan saamme paremman tietopohjan päätöksenteolle ja metsäpolitiikalle. Osaaminen ja infrastruktuurit vahvistuvat Suomessa.
Jotta hyötyjä voidaan edistää ja jotta saataisiin luotua eurooppalainen tutkimus- ja innovaatiokehys, joka jäisi elämään hankkeen jälkeenkin, pyritään yhteistyölle luomaan pysyvät rakenteet. Pysyvillä rakenteilla viitataan muun muassa Euroopan metsäalan Living Lab -verkostoon, harmonisoituun metsäseurantajärjestelmään sekä tieto- ja tutkimusinfrastruktuurien verkottamiseen sekä avoimen datan käytäntöihin.
Pusulassa kokeillaan uudenlaista tapaa hoitaa metsää. Yksilökohtaisessa metsänhoidossa säästetään aarin elinvoimaisin puu ja raivataan tilaa sille ja sen seuraajalle. Tuomas Mattila on jakanut tilansa metsän blokkeihin, jotka käsitellään yksi kerrallaan 15 vuoden kiertoajalla.
Metsien hiilensidontaa voi parantaa tekemällä taimikonhoitotyöt ajallaan, välttämällä voimakkaita harvennushakkuita ja lykkäämällä metsän uudistamista, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jari Hynynen.
Koivupilkkeen kysynnälle ei näy loppua, kun sähkön hintapiikit hipovat pilviä. Polttopuut varataan nykyään hyvissä ajoin, mutta toimituserien koko on pienentynyt, kertoo polttopuita urakoiva metsätilan isäntä Ali Vaarala.
Metsäsijoittaja Harri Suutari tekee harvennushakkuut omalla korjuukalustolla. Tavoitteena on kasvattaa kuiturungot tukeiksi.
Marjanviljelijä saattaa lähitulevaisuudessa kiinnittää tuholaistorjuntaa varten traktoriinsa ruiskun sijasta itse rakentamansa imurin. Ehkä automaattinen tarkkailuansa on ilmoittanut, että nyt olisi työlle oikea aika.
Metsätilaa hoitava Pekka Kärkäs ihmettelee puheita luonnon tuhoamisesta. Hänen mielestään metsätaloudessa ei olla hävittämässä metsää, vaan pidetään siitä huolta sukupolvelta toiselle. Pelloillaan Kärkäs viljelee ruista ja kauraa. Noin sadan metrin matkalla pellon lähinaapuri on Venäjä.
Maatalouden kirjanpidossa on muun yritystoiminnan kirjanpitokäytäntöihin verrattuna omat erityispiirteensä. Hyvä kirjanpito-ohjelma auttaa tekemään asiat oikein ja mahdollistaa erilaiset työtavat. Tässä kokemuksia kolmesta ohjelmasta.
Kun maatilojen data on hajallaan, jää sen potentiaali käyttämättä. Datapellon uudisraivaajat kehittää tapoja yhdistää tiedot automaattisesti ja tuoda hyötyjä viljelijöille.
Monet maatalousyrittäjät elävät pitkään jatkuvan kivun kanssa. Sen hallinta vaatii useiden hoitomuotojen yhdistämistä, mutta oloa ja arkea helpottaa jo kivun ja siihen vaikuttavien tekijöiden ymmärtäminen.
"Tuottajien neuvotteluvoimaa ja riskienhallintaa tulee vahvistaa." – Tämä on ensimmäisenä mainittu ja mielestäni myös tärkein RUOKAKETJU-tutkimushankkeen toimenpidesuosituksista. Pellervon taloustutkimus, Luonnonvarakeskus ja Reinu econ analysoivat juuri päättyvässä hankkeessaan ruokaketjun toimivuuteen ja arvonmuodostukseen vaikuttavia tekijöitä. Yksi iso syy ruokaketjun arvonmuodostuksen ontumiselle on ollut rahavirran niukka kasvu elintarvikeketjussa. Yksityisestä kulutuksesta ja elintarvikeviennistä ketjuun tuleva reaalinen rahavirta on hintamuutoksista
