Miten saada tutkittu tieto ja uudet toimintamallit nopeasti yrittäjien käyttöön ja toisaalta yrittäjien tarpeet tutkijoiden käyttöön? Siinä on haaste, johon AgriHubi pyrkii vastaamaan. Toimintaa koordinoi Susanna Lahnamäki-Kivelä.
Maatilayritysten osaamisverkosto AgriHubin historia juontaa selvitysmies Reijo Karhisen ruokaselvitysraporttiin kuuden vuoden taakse. Sen yksi ehdotus oli perustaa verkosto, jossa olisivat mukana maamme keskeiset maatalous- ja ruoka-alan toimijat. Maatalous- ja puutarha-alan yrittäjät saisivat verkoston kautta keskitetysti tietoa, ja tutkimuksiin ja hankkeisiin laitetulle rahalle saataisiin vastinetta. Samalla alan kannattavuutta parannettaisiin ja edistettäisiin esimerkiksi älymaataloutta.
AgriHubin toiminnassa on mukana lukuisa määrä julkisia ja yksityisiä toimijoita: maa- ja metsätalousministeriö, Ruokavirasto, Luonnonvarakeskus (Luke), Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK, Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund, ProAgria ja niin edelleen. Luke on AgriHubin toiminnasta päävastuussa, joka toimii maa- ja metsätalousministeriön rahoituksen turvin.
Neljän vuoden ajan verkoston koordinaattorina on toiminut Susanna Lahnamäki-Kivelä. Hän hyppäsi pysyvästä työsuhteesta Jyväskylän ammattikorkeakoulun projektipäällikkönä määräaikaiseen tutkijan tehtävään Lukeen.
– Olin työn ohessa aloittanut jatko-opinnot maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa ja totesin, että tutkimuksen tekeminen on tosi kiinnostavaa.
Aiempi työ maatalousyrittäjien koulutushankkeiden vetäjänä ammattikorkeassa antoi hyvän pohjan sille, että Lahnamäki-Kivelä nimettiin Sari Forsman-Huggin seuraajaksi eli koordinaattoriksi pari vuotta aiemmin perustettuun AgriHubiin. Hankemaailma, koulutuskenttä, ammattikorkeat ja maatalousyrittäjät olivat hänelle jo entuudestaan tuttuja.
Suomessa ja kansainvälisesti tuotetaan paljon tietoa maatalousyrittäjien tarpeisiin lukuisissa eri tutkimuslaitoksissa. On Lukea, yliopistoja, ProAgriaa, Fabaa, ja kaikki jakavat tietoa omien kanaviensa kautta − vaatii osaamista ja vaivaa hakea sitä.
– Ennen AgriHubia ei ollut paikkaa, mihin tiedon olisi saanut koottua yhteen. Tavoitteena on, että yhdestä paikasta löytyisi mahdollisimman paljon alkutuottajan tarvitsemaa tutkittua tietoa. AgriHubi on kaikille avoin verkostoalusta, jonka kautta tietoa saadaan linkitettyä eri kanaviin, myös organisaatioiden omiin, Lahnamäki-Kivelä selventää.
AgriHubista yrittäjä löytää maa- ja puutarhatalouden tapahtumatiedot, uusimmat tutkimustulokset, neuvot viljelyyn ja sen työvälineisiin sekä alan ihmisten yhteystiedot. Kaikki sisällöt ovat vapaasti kulutettavissa, eikä sivuille vaadita rekisteröitymistä. Rekisteröityneet saavat kerran viikossa uutiskoosteen sähköpostiinsa itseä kiinnostavista aiheista.
Lahnamäki-Kivelän työajasta 60 prosenttia on korvamerkitty AgriHubille, muu aika kuluu siihen liittyvissä projekteissa ja hankehauissa. Koordinaattorin tehtävä on kutsua ihmisiä koolle ja keskusteluihin sekä viedä keskusteluista nousevia aiheita ja asioita eteenpäin.
Parhaillaan neuvotellaan AgriHubin jatkosta, sillä sopimuskausi vaihtuu ensi vuoden alusta.
Haastavimmaksi työssään Lahnamäki-Kivelä on kokenut muutosprosessin hitauden. Kun kaikilla on työtä suut ja silmät täynnä – varsinkin AgriHubia käyttävillä maatalousyrittäjillä – niin miten saataisiin uusi toimintamalli juurrutettua? Se vaatii kärsivällisyyttä, jota nopeatempoinen koordinaattori mieluusti soisi itselleen lisää.
– Yhteinen keskustelu on tärkeää! Vaikka välillä tuntuisi, että onko aikaa istua Teamseissa, niin jos emme keskustele, hyvät toimintamallit eivät leviä. Kun toistuvasti palataan asian äärelle, niin yhteinen tahto vie eteenpäin.
Haasteelliseksi koordinaattori kokee myös sen, että kaikkeen ei voi itse vaikuttaa. Asioita voi nostaa esiin, mutta muut tekevät ratkaisut. Verkostotyössä tämä pitää ymmärtää: verkostoa voi johtaa ja suunnata toimintaa, mutta ei voi määrätä. Rajalliset vaikuttamismahdollisuudet voi kokea kuormittavana, mutta ikä on tässä auttanut, Lahnamäki-Kivelä hymyilee.
"Mennään etukenossa ja katsotaan, minkälaiseen asentoon palikat isossa kuvassa ovat asettumassa."
AgriHubin myötä on löytynyt myös uusia toimijoita esimerkiksi älymaatalouden kehittämiseen. Kuten Centria-ammattikorkeakoulu, jossa ei ole maatalouden tutkintokoulutusta, mutta joka on tuonut uudenlaista osaamista ja näkökulmaa älymaatalouden haasteisiin.
– Peräpeiliin ei auta katsoa, koska maailma muuttuu koko ajan. Mennään etukenossa ja katsotaan, minkälaiseen asentoon palikat isossa kuvassa ovat asettumassa.
Lyhytjänteisestä kehittämisestä – hankehumpasta – olisi päästävä todellisiin muutoksiin. AgriHubissa on luotu tiekartat liikkeenjohdon osaamiseen ja älymaatalouteen, ja niitä päivitetään jatkuvasti.
Esimerkkinä tiedontarpeista Lahnamäki-Kivelä mainitsee henkilöstöjohtamisen osaamisen. Puutarhapuolella palkattuja työntekijöitä on ollut pitkään, mutta nyt henkilöstöä alkaa olla myös muilla tuotantosuunnilla.
– Henkilöstöjohtaminen on oma osaamisalansa. Pitää saada työntekijät toimimaan niin, että maatilayrityksen on mahdollista päästä tavoitteisiin.
Jotta maatalousyrittäjien ääni saataisiin kuuluviin, yhteyksiä tulee luoda niin tutkijoihin kuin neuvojiin. Tiekartta- ja ohjausryhmissä on ollut viljelijöitä ja heitä on kutsuttu työpajoihin ja webinaareihin pitämään puheenvuoroja.
Vastaavasti AgriHubin työntekijät ovat olleet mukana yrittäjätapahtumissa.
Erityisen tehokasta ja innostavaa Lahnamäki-Kivelän mielestä on, jos yrittäjä, tutkija, neuvoja tai opettaja ovat samassa paikassa katsomassa tiettyä konkreettista asiaa. Silloin tieto liikkuu ja nähdään, mikä on hyvä oppi.
Esimerkkinä Lahnamäki-Kivelä mainitsee pellonpiennarpäivät. Harmillisesti ne vain joskus osuvat yksiin viljelijöiden omien peltokiireiden kanssa.
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Maatilan riskejä on hallittu perinteisesti vahinkovakuutuksilla. Kaikki riskejä ei voi poistaa vakuutuksilla, vaan niihin pitää varautua muilla tavoin.
Maaltamuuton siemen kylvettiin 1970-luvulla, kun ylituotantoa ryhdyttiin purkamaan urakalla ja öljykriisi nostatti polttonesteiden hintoja. Monesta tuvasta sammutettiin valot. 1990-luvulla lama-aika kuritti ja EU-aika lähestyi.
Droonin avulla saa nopeasti ja helposti hyvän kuvan peltojen tai kasvustojen tilanteesta. Muut kuin kuvantamissovellukset antavat vielä odottaa itseään.
Toivon tilalla kello käy eri tahtiin kuin muilla. Esimerkiksi kylvöjä tehdään keväästä syksyyn viljelyriskien tasaamiseksi. Tilan isäntä Olli-Pekka Ruponen on kyseenalaistanut perinteiset viljelytavat ja kehittänyt tilalleen ja nykyolosuhteisiin sopivan oman viljelyjärjestelmän.
Maatilojen kokonaistulovirta oli 7,1 miljardia euroa vuonna 2024. Maatalouden myyntitulot laskivat kolme prosenttia edellisvuodesta, kun taas metsänmyyntitulot nousivat, samoin tulotuet maksatussiirtymien vuoksi. Myös sivuansiotuloissa oli pientä nousua. Kaikkiaan kokonaistulovirta kasvoi prosentin vuodesta 2023.
Poliitikot ja etujärjestöt puhuvat paljon marginaaliverosta. Vaikuttaako marginaalivero maatilayrityksen verosuunnitteluun? Puretaanpa myös muutama marginaaliveroa koskeva myytti.
Raivaussahaostoksilla perehdytään runkoputken pituuteen, tärinänvaimennukseen, moottoritehoon ja kulmavaihteeseen. Iso merkitys työssä jaksamiselle on myös valjailla.
Lähes jokaisella maatilalla on elinkaarensa aikana tarve ulkopuoliselle rahoitukselle. Velka voi olla tehokas työkalu, joka mahdollistaa kasvun ja uudistumisen, kunhan sitä käytetään harkiten ja tavoitteellisesti.
Suomen ensimmäinen tilaviinimyymälä avattiin vuonna 1995 Kuopion Vaajasalon saareen. Hallmanin perhe on kehittänyt marjaviinejä yli 30 vuoden ajan − ja yhtä kauan navigoinut tiukassa alkoholilainsäädännössä.
