Viljelemme mieheni kotitilaa Keski-Pohjanmaalla, missä alkutuotanto on aina ollut kaiken alku ja juuri. Ennen lehmiä oli joka toisessa talossa, mutta täälläkin tilojen määrä on puolittunut 2000-luvun aikana. Parin viime vuoden aikana omasta lähipiiristäni jokainen on sammuttanut valot navetasta sen kuuluisan viimeisen kerran. Kun ennen iltalypsyn ajan tuli puhuttua puhelimessa toisen lypsäjän kanssa, niin nykyään luureissa kuuluu enää musiikki. Ei oikein ole enää ketään, jolle iloita, kun paras lehmä on tiine, poikii lehmävasikan huippusonnista, tai kun maitoauton kuitissa on uudet ennätykset. Ennen ympärillä oli ihmisiä, joille tarvitsi sanoa vain coli tai kohtukierre, ja harmistuksen sai jaettua ja sitä myöten puolitettua. Apua ja neuvoja oli saatavilla, oli kyse sitten akuutista varaosan tarpeesta tai laitumelta kadonneista hiehoista.
Teemme työtä, jota ei oikein voi selittää. Kukaan muu ei pysty ymmärtämään mitä tarkoittaa 26 vapaapäivää vuodessa – joista on peruttu puolet. Tai mitä merkitsee, kun maidon tuottajahinta tippuu neljä senttiä, tuet jäävät tulematta tai tilalta löytyy vastustettava eläintauti. Silloin tarvitaan sellaisen ihmisen ymmärrystä, joka ihan oikeasti tietää mitä käyt läpi ja uskaltaa kysyä mitä kuuluu – silloinkin kun tietää ettei kuulu hyvää.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Maatilan Pellervon digissä yli 20 uutta artikkelia kuukaudessa ja 700 jutun arkisto. Nyt ensimmäinen kuukausi vain 1 € (Eläin-sisällöillä 1,90 €).
Oletko jo tilaaja?
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Maatalousyrityksen pyörittäminen yksin edellyttää taitavaa töiden järjestelyä ja luotettavaa työapua. Omasta jaksamisesta huolehtiminen on erityisen tärkeää. 250 hehtaaria viljelevä Joni Heikkilä on pyrkinyt tietoisesti vähentämään työtaakkaansa.
Maaltamuuton siemen kylvettiin 1970-luvulla, kun ylituotantoa ryhdyttiin purkamaan urakalla ja öljykriisi nostatti polttonesteiden hintoja. Monesta tuvasta sammutettiin valot. 1990-luvulla lama-aika kuritti ja EU-aika lähestyi.
Maatalousteknologia otti pitkiä loikkia 2000-luvun alusta lähtien. Yleiskieleen putkahtivat internetin ohella sanat lypsyrobotti, geenimanipulointi, some, drone ja viimeisimpänä kehityksen hännänhuippuna tekoäly.
