Perinteisen viljatilan talous on ollut ahtaalla jo usean vuoden ajan. Toki samaa yskää on kaikilla maatiloilla, mutta viljatila on suhteessa kaikkein heikoimmilla. Tilakohtaisten maksuvalmiustarkastelujen vertailun perusteella perustuotantosuunnista maitotilat tekevät parasta tulosta, lihantuottajat keskinkertaista ja viljatilat heikointa.
Tyypillisesti viljatilan kokonaistulo on 1 000 euroa peltohehtaaria kohden. Peltoalatukien osuus on siitä puolet ja viljan myyntitulo toinen puoli. Vuorien järkkymisestä huolimatta sama meno jatkunee seuraavallakin tukikaudella.
Juoksevat kustannukset ovat puolestaan 55–80 prosenttia kokonaistulosta. Kustannusten suhteellinen osuus kasvaa maatilan kokoluokan kasvaessa. Härkäpäinen peltopinta-alan kasvattaminen ei taloutta muuksi muuta: "Jos ei ole rahhaa, niin ei ole rahhaa, on sitten kuinka ison talon poika tahansa".
On selvää, että niin sanottujen perusviljatilojen siirtymistä erikoiskasvituotantoon tulisi lisätä. Sellainen kehitys palvelisi myös jäljelle jääviä perusviljatiloja, koska viljan ylituotannon vähetessä ainakin periaatteessa viljan hinnan tulisi nousta. Viljatilojen erikoistumisesta on jo olemassa hyviä esimerkkejä, kun erikoiskasvitilat tekevät parhaimmillaan erinomaista tulosta.
Myös luomutuotantoa tulisi lisätä ja luomutuotantoon siirtyminen olisi tehtävä nykyistä houkuttelevammaksi. Vaikka luomutuotanto ei ole tilatasolla yleensä sen kannattavampaa kuin muukaan tuotanto, on luomun matalampi satotaso osaltaan tasaamassa Suomen viljataseita.
Lisäksi viljatilojen rationaalista kehittämistä tulisi auttaa, vaikkei suuruuden ekonomiaan uskoisikaan. Tehokas viljatilan koko Suomen olosuhteissa on noin 100–300 hehtaaria, joten keskimäärin siihen on vielä matkaa. Nykyinen peltomaan markkinahinta on vilja-Suomessa kolminkertainen sen tuottoarvoon nähden. Siksi viljatilan kehittäminen tai laajentaminen lisämaata ostamalla on taloudellisesti mahdotonta. Nyt markkinahintaisia lisämaita ostavat Etelä- ja Länsi-Suomessa lähinnä ne rahamiehet, joille on pääomaa kertynyt muualta.
Tulevaisuudessa viljatilan peltopinta-alasta pääosan tulisi olla vuokramaita. Näin vältettäisiin viljatilojen ylivelkaantuminen ja tuloverotuksen ongelmat, sekä mahdollistettaisiin laajennusinvestoinnit koneisiin ja rakennuksiin myös nuorille aloittaville viljelijöille.
Tässä mallissa tulisi ratkaista kysymys pellon oikeudenmukaisesta vuokrahinnasta. Nykyisellä 400–500 euron hehtaarihintaisella vuokrapellolla yhtälö ei toimi. Asiaan voitaisiin vaikuttaa esimerkiksi tulo- ja pääomaverotuksen keinoin. Vuokra voisi olla saajalleen osittain verovapaa vaikkapa 300 €/ha saakka, ja sen yli menevästä osuudesta menisi riittävästi korotettu tulovero.
Vuokrauksen lisäämisellä on vastustajansa, joita askarruttaa vuokraviljelijän torpparistatus. Pitää kuitenkin päättää, saako kiksit omistamisesta vai tuotosta.
Maa- ja metsätalousverotukseen tuli viime ja tänä vuonna joitain muutoksia, jotka parantavat maa- ja metsätilan verosuunnittelumahdollisuuksia. Ne kannattaa hyödyntää heti kevään veroilmoituksessa.
Suomen maataloutta pitää monipuolistaa ja saada ravinteet ja raaka-aineet kiertämään nykyistä tehokkaammin, sanoo yksikönjohtaja Anu Kaukovirta Luonnonvarakeskuksesta (Luke). Hän katsoo, että politiikkamuutos ja uudet kannustimet vauhdittaisivat tätä kehitystä.
Maatalous, maaseudun asiat ja elintarviketalous tulivat tutuiksi Päivi Kujalalle yritysneuvojana ja tukihallinnossa. Nyt hän edistää maaseudun elinvoimaisuutta tutkimuksen keinoin.
Vuodenvaihde on hyvä hetki tarkastella maatilan yritystoimintaa kokonaisuutena: tehdä yhteenvetoa menneestä ja suunnitella tulevaa sekä laatia tuleville vuosille toimintastrategia. Strategian teko sai Aki Laaksosen pohtimaan aiempaa perusteellisemmin, mihin suuntaan hän haluaa kasvinviljelytilaansa viedä, millaisin panoksin ja mitä toiminnalla tavoitellaan.
Maatalouden tukijärjestelmään kuuluva sosiaalinen ehdollisuus kannustaa kiinnittämään huomiota maatilan työntekijöiden hyvinvointiin ja työturvallisuuteen. Samalla se tukee maatalousyrittäjän omaa hyvinvointia ja työturvallisuutta.
Vanhojen opiskelukavereiden tapaamisissa riittää edelleen puhetta, naurua ja päivittelyä siitä, millaista kohtelua kukin sai osakseen harjoittelutilalla. Useilla tiloilla harjureiden kohtelu oli erittäin hyvää, mutta joillakin suorastaan ala-arvoista. Asialla on näköjään merkitystä, kun se nousee esille hupaisiksikin muuttuneina tarinoina vielä vuosikymmenten kuluttua. Harjoittelutila on monelle maatalousalalle pyrkivälle nuorelle ensimmäinen "oikea" työpaikka, jossa opitaan työelämässä tarvittavia taitoja.
Yhä useammassa maatalousyrityksessä työskentelee palkattua työvoimaa. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tilaston mukaan 7 800 maatilalla työskenteli yhteensä 34 000 työntekijää vuonna 2023. Mitä työntekijän palkkaaminen vaatii maatalousyrittäjältä? Miten työntekijöitä johdetaan?
Yhä enemmän tietoverkoista riippuvat maatalouden järjestelmät altistuvat jatkuvasti kyberrikollisten hyökkäysyrityksille. Tekniikan mukanaan tuomat kyberriskit pienenevät verrattain yksinkertaisilla teoilla.
Säästöpuuryhmien poltolla saadaan metsiin paloympäristöjä niitä tarvitseville lajeille. Pienikin kulotus on iso kädenojennus monimuotoisuudelle, sillä savun innoittamana alueelle hakeutuu harvinaiseksi käyneitä paloriippuvaisia lajeja pitkienkin matkojen takaa.
Tunnustus: kirjoittaessani olen ylittänyt deadlinen kolmella päivällä, toimituksen ystävällinen kehotus laittoi vauhtia. Anteeksi! Olen menneen kesän humputellut harrastukseni savikiekkoammunnan parissa harjoitellen ja kilpaillen. Takaraivossa on jo pitempään nakertanut autotalli-varastorakennuksemme rapistunut maalaus. Maalausuran aika koitti, kun kilpailukausi syyskuun alussa päättyi kahteen voittotulokseen, joista toinen oli kansallisen skeetin SM. Naiset pystyvät tunnetusti hanskaamaan yhtäaikaisesti useita asioita. Itse
