Perinteisen viljatilan talous on ollut ahtaalla jo usean vuoden ajan. Toki samaa yskää on kaikilla maatiloilla, mutta viljatila on suhteessa kaikkein heikoimmilla. Tilakohtaisten maksuvalmiustarkastelujen vertailun perusteella perustuotantosuunnista maitotilat tekevät parasta tulosta, lihantuottajat keskinkertaista ja viljatilat heikointa.
Tyypillisesti viljatilan kokonaistulo on 1 000 euroa peltohehtaaria kohden. Peltoalatukien osuus on siitä puolet ja viljan myyntitulo toinen puoli. Vuorien järkkymisestä huolimatta sama meno jatkunee seuraavallakin tukikaudella.
Juoksevat kustannukset ovat puolestaan 55–80 prosenttia kokonaistulosta. Kustannusten suhteellinen osuus kasvaa maatilan kokoluokan kasvaessa. Härkäpäinen peltopinta-alan kasvattaminen ei taloutta muuksi muuta: "Jos ei ole rahhaa, niin ei ole rahhaa, on sitten kuinka ison talon poika tahansa".
On selvää, että niin sanottujen perusviljatilojen siirtymistä erikoiskasvituotantoon tulisi lisätä. Sellainen kehitys palvelisi myös jäljelle jääviä perusviljatiloja, koska viljan ylituotannon vähetessä ainakin periaatteessa viljan hinnan tulisi nousta. Viljatilojen erikoistumisesta on jo olemassa hyviä esimerkkejä, kun erikoiskasvitilat tekevät parhaimmillaan erinomaista tulosta.
Myös luomutuotantoa tulisi lisätä ja luomutuotantoon siirtyminen olisi tehtävä nykyistä houkuttelevammaksi. Vaikka luomutuotanto ei ole tilatasolla yleensä sen kannattavampaa kuin muukaan tuotanto, on luomun matalampi satotaso osaltaan tasaamassa Suomen viljataseita.
Lisäksi viljatilojen rationaalista kehittämistä tulisi auttaa, vaikkei suuruuden ekonomiaan uskoisikaan. Tehokas viljatilan koko Suomen olosuhteissa on noin 100–300 hehtaaria, joten keskimäärin siihen on vielä matkaa. Nykyinen peltomaan markkinahinta on vilja-Suomessa kolminkertainen sen tuottoarvoon nähden. Siksi viljatilan kehittäminen tai laajentaminen lisämaata ostamalla on taloudellisesti mahdotonta. Nyt markkinahintaisia lisämaita ostavat Etelä- ja Länsi-Suomessa lähinnä ne rahamiehet, joille on pääomaa kertynyt muualta.
Tulevaisuudessa viljatilan peltopinta-alasta pääosan tulisi olla vuokramaita. Näin vältettäisiin viljatilojen ylivelkaantuminen ja tuloverotuksen ongelmat, sekä mahdollistettaisiin laajennusinvestoinnit koneisiin ja rakennuksiin myös nuorille aloittaville viljelijöille.
Tässä mallissa tulisi ratkaista kysymys pellon oikeudenmukaisesta vuokrahinnasta. Nykyisellä 400–500 euron hehtaarihintaisella vuokrapellolla yhtälö ei toimi. Asiaan voitaisiin vaikuttaa esimerkiksi tulo- ja pääomaverotuksen keinoin. Vuokra voisi olla saajalleen osittain verovapaa vaikkapa 300 €/ha saakka, ja sen yli menevästä osuudesta menisi riittävästi korotettu tulovero.
Vuokrauksen lisäämisellä on vastustajansa, joita askarruttaa vuokraviljelijän torpparistatus. Pitää kuitenkin päättää, saako kiksit omistamisesta vai tuotosta.
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Maaltamuuton siemen kylvettiin 1970-luvulla, kun ylituotantoa ryhdyttiin purkamaan urakalla ja öljykriisi nostatti polttonesteiden hintoja. Monesta tuvasta sammutettiin valot. 1990-luvulla lama-aika kuritti ja EU-aika lähestyi.
Maatalousteknologia otti pitkiä loikkia 2000-luvun alusta lähtien. Yleiskieleen putkahtivat internetin ohella sanat lypsyrobotti, geenimanipulointi, some, drone ja viimeisimpänä kehityksen hännänhuippuna tekoäly.
Maatilan nykytila ja tilan kauppahinta asettavat raamit luopujien toimeentulolle ja jatkajien menestymiselle. Yksityisvarallisuuden kasvattaminen jo yritystoiminnan aktiiviaikana helpottaa sukupolvenvaihdosta. Taloussuunnittelu kannattaa aloittaa hyvissä ajoin.
Maatilat eivät ole suojassa verkkorikollisten kiristykseltä tai maksuliikenteen vääristelyltä. Maatila voi joutua myös sijaiskärsijäksi, mutta se ei lohduta, jos tuotantoautomatiikka ei toimi kyberhyökkäyksen vuoksi. Kyselystä selvisi yllättäen, että nuoret viljelijät tunnistavat tietoturvan kriittisyyden vanhempia viljelijöitä huonommin.
Härkäpavun jalostaminen elintarvikkeiksi on tuplannut Karviaisten tilan liikevaihdon. Katriina ja Martin Klinckowström kuuntelevat härkäpaputuotteita kehittäessään tarkalla korvalla niin asiakkaiden kuin perheenjäsentenkin toiveita – terveellisyydestä tinkimättä.
Tilatuotteen menekkiä parantaa hyvä tarina, joka on totta. Tuotannon vastuullisuus on yhä tärkeämpi osa tarinaa. Birkkalan tilan Simo Larmi on ollut mukana kehittämässä jäljitettävyysjärjestelmää, jolla voidaan todentaa tilojen vastuulliset toimintatavat. Siitä on hyötyä myös viennissä.
Karuimmillaan kaikkinainen inhimillinen hätä näkyy tällä hetkellä Gazassa. Katsoipa tätä aluetta maasta tai ilmasta käsin, kaikkialla on raunioiksi pommitettuja rakennuksia, joiden keskellä asuu pari miljoonaa ihmistä. Ruuan toimitukset ovat avustusrekkojen tai -lentojen varassa. Alueella asuva kansanosa ei pysty millään lailla huolehtimaan ravinnonhankinnastaan. Mutta ei tarvitse katsella paljon kauemmaksi Gazasta, kun ruokaa tarvitsevia ihmisjoukkoja löytyy Lähi-Idästä
Suomi on elintarvikeviennin häntäpäässä Euroopassa, mutta ei kauan, mikäli Jarmo Talasrinne onnistuu tehtävässään Suvi ry:n vetäjänä. Yhdistyksen tavoitteena on yli kolminkertaistaa ruokaviennin arvo vuoteen 2035 mennessä.
Viljojen lajikeseokset eivät ole vielä yleistyneet Suomessa, vaikka niinkin lähellä kuin Tanskassa suuri osa syysvehnän viljelyalasta kylvetään seoksilla. Seosviljely saattaa parantaa tautikestävyyttä tai syysviljojen talvehtimista. Junttilan Tila kokeilee viljalajikeseosten viljelyä omalla koekentällään.
