Maatilayrittäjä johtaa tilansa tuotantoa, taloutta ja tulevaisuuden suunnittelua. Päätösten tueksi on tarjolla työkaluja ja menetelmiä. Silti moni yrittäjä ei tartu niihin – miksi?
Monelle maatilayrittäjälle tilan johtaminen tarkoittaa tuotannon johtamista. On keskitytty tuottamaan mahdollisimman paljon ja hyvänlaatuisia tuotteita myytäväksi rahaa vastaan. Kun yhtälöön lisätään tuotantopanosten kustannustehokas käyttö, voidaan puhua talousjohtamisesta.
Koska maatilan toiminta tähtää jatkuvuuteen ja tavoitteellisuuteen yli sukupolvien, vaaditaan yrittäjältä myös visionääristä ajattelua ja strategista johtamista.
Millaisia työkaluja maatalousyrittäjille on tarjolla johtamisen ja päätöksenteon tueksi?
Tuotannosta saatujen tulojen ja menojen erotuksesta jäävä katetuotto kertoo, paljonko edellisenä vuonna oli käytettävissä rahaa lainojen hoitoon, veroihin ja yksityistalouteen. Saattoipa rahaa jäädä myös investointeihin ja säästöön. Kun nykytila on selvillä, sen jälkeen yksinkertainen budjetti tehdään arvioimalla tulot, menot ja velvoitteet edellisen vuoden perusteella. Kun erät ja niiden tasot ovat tiedossa, budjettilaskelman voi laajentaa usean vuoden kassavirtalaskelmaksi. Tällä apuvälineellä voi rakentaa talousstrategiaa ja miettiä kehittämisen tavoitteita ja investointimahdollisuuksia.
Jotta talous olisi pitkällä aikavälillä kestävää, yrittäjällä tulee olla näkemys tilan visiosta eli tilanteesta, johon pyritään 5–10 vuoden kuluessa. Tavoitteeseen päästään noudattamalla strategiaa ja tekemällä taloudellisia päätöksiä, jotka vievät kohti visiota. Kannattavuuslaskennassa selvitetään liikevaihdon ja menojen lisäksi yrittäjäperheen palkkavaatimus ja oman pääoman korkovaatimus taseen avulla. Kun mukaan lasketaan poistot, nähdään, pystyykö tila tarjoamaan palkkaa ja korkoa sijoitetulle pääomalle. Jos vastaus on kielteinen, on tehtävä muutoksia tuotantoon ja talouteen.
Maatilan taloutta ei ole ilman tuotantoa, eikä tuotantoa ilman taloudellista pohjaa. Tieto tuotantokustannuksista on päätöksenteon perusta. Laskelma esimerkiksi kauratonnin tuottamiseen tarvittavasta rahasummasta on arvokas, kun mietitään markkinahintaa ja kylvettävää kasvilajia. Yksittäisen viljelykasvin kustannuksen saa selville menoerät yhteen laskemalla. Maitolitran tuotantokustannus on monimutkaisempi, mutta siihen löytyy valmiita laskureita.
Maatilayrittäjyyden lähtökohtana on kannattava yritystoiminta, joka vaatii selkeää suuntaa, tavoitteita ja muutoskyvykkyyttä. Ilman kykyä tehdä muutoksia tila polkee paikallaan ja kannattavuus kärsii. Pitkän aikavälin tavoitteista, visiosta ja toimenpiteistä puhuttaessa on kyse strategiasta. Strategian laatiminen maatilalle on yhtä tärkeää kuin muillekin yrityksille.
Strategisen suunnittelun pohjaksi maatilat voidaan jakaa Michael Porterin määrittelemään kolmeen kilpailustrategiaan: kustannustehokkuuteen, erilaistamiseen ja monipuolistamiseen.
Kustannustehokkuus on sellaisten maatalousyrittäjien valitsema strateginen suunta, jotka tuottavat suuria määriä maitoa, lihaa ja viljaa. He hakevat kilpailuetua kustannustehokkaasta toiminnasta.
Erilaistaminen tarkoittaa sitä, että tuotetaan tai tehdään pieniä määriä erikoistuotteita, joiden hinta on korkea.
Monipuolistaminen on monien maatilojen strateginen valinta. Varsinkin kasvinviljelytiloilla on tavallista harjoittaa muuta yritystoimintaa sivuelinkeinona.
Strategian lähtökohtana on kartoittaa, missä maatilayritys on nyt, mihin se haluaa mennä, ja miten se pääsee tavoitteeseensa. Strategian laadinnan tueksi ja pohjaksi on olemassa lukuisia työkaluja ja analyysejä. Nykytilaa voi kartoittaa esimerkiksi SWOT-analyysillä, jossa pohditaan vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia.
On tärkeää tarkastella myös omia toimintatapoja ja huomioida toimintaympäristön jatkuva muutos. Toimintaympäristön analysointiin löytyy monia työkaluja, kuten PESTEL, jossa tarkastellaan poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia, teknologisia, ekologisia ja lainsäädännöllisiä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa liiketoimintaan.
Nykytilasta käsin tehdään tiekartta 5–10 vuoden päähän, jossa on selkeät tavoitteet ja toimenpiteet. Tavoitteiden pitää olla mahdollisimman konkreettisia, mitattavia ja saavutettavia. Tavoitteiden asettamisessa on tärkeää ottaa huomioon useita näkökulmia. Huomioon otettavia asioita ovat luonnollisesti maatilan talous, asiakkaat ja verkostot, tuotanto sekä osaaminen. Visiota ja toimenpiteitä määrittäessä erilaisten skenaarioiden huomioinen ja ennakointi ovat oleellisia maatilan menestymisen kannalta.
Omia ajattelutapojaan voi kuitenkin haastaa ja yrittää muuttaa, kun niitä tunnistaa.
Maatalousyrittäjän johtamisen työkalujen käyttöönottoa voivat hidastaa psykologiset esteet, jotka liittyvät yrittäjän arkeen ja ajattelutapoihin. Jos talousasiat eivät ole itselle vahvinta osaamisaluetta, voi budjetin ja laskelmien päivittäminen ja tulkitseminen tuntua työläältä. Myös pitkän aikavälin tavoitteet voivat jäädä päivittäisen arkisen tekemisen alle. Ne voivat tuntua liian suurilta eikä niistä saa otetta.
Omia ajattelutapojaan voi kuitenkin haastaa ja yrittää muuttaa, kun niitä tunnistaa. Seuraavassa on muutamia yleisiä ja inhimillisiä psykologisia esteitä, jotka voivat vaikeuttaa yrittäjää ottamaan käyttöön erilaisia johtamisen ja talouden työkaluja.
Vitkastelu on varsin yleinen ilmiö. Kun joku asia tuntuu liian suurelta ja hankalasti ymmärrettävältä, aloittaminen on vaikeaa. Esimerkiksi strategisten tavoitteiden toteuttaminen lykkääntyy, kun arjen kiireet vievät huomion ja tehtävät tuntuvat liian suurilta. Aloittaminen jää odottamaan "parempaa hetkeä". Ratkaisuna toimii tavoitteiden pilkkominen pieniksi, konkreettisiksi askeliksi, jotka on helpompi toteuttaa.
Osaamisen puute voi tehdä talouslaskelmista ja strategisista työkaluista pelottavia. Kun budjetointi tai kassavirtalaskelmat tuntuvat vierailta, työkaluja ei oteta käyttöön. Tähän auttavat koulutus, vertaistuki ja valmiit laskentapohjat, jotka madaltavat kynnystä.
Häpeä voi estää avun pyytämisen. Moni kokee häpeää, jos ei hallitse talousasioita yhtä hyvin kuin kollegat, tai jos tila ei ole taloudellisesti vakaa. Ratkaisuna on avoin keskustelu ja vertaistuki, joka normalisoi haasteet.
Epävarmuus tulevaisuudesta lamauttaa päätöksenteon. Kun ei ole varmuutta investointien kannattavuudesta, strategiset päätökset jäävät tekemättä. Epävarmuutta vähentävät ennakoivat laskelmat ja skenaariotyöskentely.
Kiire on este, joka luo illuusion, ettei ole aikaa pysähtyä ja suunnitella. Ratkaisuna on varata kalenterista aikaa strategiselle työlle ja nähdä se investointina, ei ylimääräisenä kuluna.
Hyötyjen epäselvyys heikentää motivaatiota. Jos ei nähdä konkreettista vaikutusta arkeen, työkalujen käyttö koetaan turhaksi. Hyötyjen näkyväksi tekeminen – esimerkiksi parantuneen maksuvalmiuden osoittaminen laskelmien avulla – lisää motivaatiota.
Motivaation puute voi syntyä, jos strateginen työ tuntuu irralliselta arjen tekemisestä. Kun tavoitteet ovat liian kaukana tai abstrakteja, innostus hiipuu. Ratkaisuna on luoda välitavoitteita, jotka tuovat nopeita onnistumisia ja palkitsevat tekemisen.
Näiden esteiden tunnistaminen ja ratkaiseminen on avain siihen, ettei maatilan johtaminen jää pelkäksi tuotannon pyörittämiseksi, vaan kehittyy kohti strategista ja taloudellisesti kestävää toimintaa. Omien psykologisten esteiden kanssa työskentely ja niiden selättäminen vaikuttaa positiivisesti myös maatalousyrittäjän hyvinvointiin ja henkilökohtaiseen elämään.
Yritystoiminnan kehittäminen tarkoittaa usein investointeja, joskus suuriakin. Tavoitteena on yrityksen kannattavuuden parantaminen, mutta se ei toteudu automaattisesti.
Maatilan riskejä on hallittu perinteisesti vahinkovakuutuksilla. Kaikki riskejä ei voi poistaa vakuutuksilla, vaan niihin pitää varautua muilla tavoin.
Viljelijä Kari Alasaari tutkii, kokeilee, testaa ja onnistuu – ja jakaa tietoaan mieluusti muillekin.
Ilmastonmuutos, geopoliittiset tekijät, lisääntynyt kilpailu ja muutokset maailmanmarkkinoilla luovat taloudellista epävakautta eurooppalaiselle maataloustuotannolle. Kansainvälinen asiantuntijaryhmä ideoi ratkaisuja ongelmiin.
Peltomaakauppoja tilastoitiin vuoden 2025 tammikuulta marraskuuhun vähän enemmän kuin edellisvuoden vastaavana aikana. Keskimääräinen hehtaarihinta verrattuna vuoteen 2024 oli hieman edullisempi.
Aspilan veljekset Eino, Lauri ja Aku ovat tyytyväisiä päätökseensä jatkaa sukutilan pitoa yhteisvoimin. Työnjaossa on huomioitu jokaisen vahvuudet, ja kaikki pääsevät vuorollaan vapaalle. Tilan kärkituotteeksi on noussut sipuli.
Hyvinvointi- ja elämyspalvelut sekä alkutuotanto yhdistyvät omaperäiseksi yrityskokonaisuudeksi nurmijärveläisellä Maisin tilalla, jota luotsaavat Niklas Maisi ja Jenni Hack.
Luonnonvarakeskuksella (Luke) on paljon reivattavaa, jos se aikoo saavuttaa kansalaisten luottamuksen takaisin. Niin isoja laskuvirheitä ei pitäisi tulla kuin hiilinielu- ja päästölähdeasioissa on tapahtunut. On tehty suuren luokan veivaamista. Uskottavan ja luotettavan tiedon tuottaminen vaatii virkamiehiltä lujaa siviilirohkeutta. Meillä Suomessa oli pitkään käsitys, että kun maan pinta-alasta on valtaosa metsiä, on myös hiilinieluja. Kuitenkin Lukelta
Metsämaan kauppoja tilastoitiin tammi–marraskuulta 2025 yhteensä 3 932, enemmän kuin vastaavana aikana vuonna 2024. Verrattuna edellisvuoteen metsähehtaarista maksettiin enemmän. Katso alla olevasta Suomen kartasta kauppamäärät ja keskihinnat maakunnittain.
Tuottajaorganisaatio tuo suuruuden ekonomiaa sopimustuotantoon. Tärkkelysperunan tuottajat perustivat viime vuonna osuuskunnan ja rekisteröivät sen tuottajaorganisaatioksi. Yhdessä tekeminen lisää työn mielekkyyttä, sanoo harjavaltalainen maatalousyrittäjä Aleksi Simula.
