Suomalainen lammastalous tuomittiin vielä runsaat kymmenkunta vuotta sitten auringonlaskun alaksi, jolla ei Suomessa ole juuri muuta virkaa kuin maiseman hoito. Nyt asiat ovat toisin.
Maiseman hoito oli ehkä se oljenkorsi, joka piti alan hengissä vaikeimmat vuodet. Lampaan jalostamisen hyväksi oli tehty määrätietoista työtä kaiken aikaa, eikä sitä haluttu heittää hukkaan. Vaativat kuluttajat ja pienteurastamot avittivat lammastalouden uuteen nousuun ja viimeiset kaksi vuotta lammastaloudessa on eletty selvää noususuhdannetta.
”Lammastilojen keskikoko on kasvanut. 200 uuhta on jo riittävä määrä, joka tuottaa toimeentulon viljelijäperheelle”, sanovat Oulun lähellä Kiimingissä lammastilaa pyörittävät Kati ja Kari Haipus.
Pariskunnan lampolassa määkii 150 uuhta, mikä määrä on tämän päivän vaatimusten mukaan alakanttiin. Siksi toimeentuloa hankitaan muualtakin.
Lisätuloa saadaan lampaiden taljoista ja villasta. Lisäksi emäntä kasvattaa yrttejä ja markkinoi niitä mm. valmiina yrttiseoksina. Markkinapaikkoina ovat mm. messutapahtumat, Oulun keskustassa oleva Viskaalin kauppa sekä nettimarkkinointi. Lisätienestiä isäntä urakoi talviaikana traktorilla lumitöitä.
Pienillä panoksilla alkuun
Pariskunta aloitti lammastalouden alan ehkä synkimmän aallonpohjan aikaan vuonna 2002. Uusi lampola rakennettiin vuonna 2006.
”Lampaiden pitoon päädyimme siksi, että se ei edellyttänyt suuria alkuinvestointeja. Tämän päivän tiedoilla lampolasta olisi pitänyt rakentaa suurempi, Kari Haipus toteaa.
Haipuksen lampaat ovat kotoisia mustia ja valkeita suomenlampaita. Kati myöntää, että valintaan vaikuttivat vahvasti tunnesyyt. Suomenlammas on hänen mukaansa kaunis ja hyväluontoinen. Suomenlampaan villa myös soveltuu hyvin kehrättäväksi.
”Kovin suurta taloudellista merkitystä villan markkinoinnilla ei ole, mutta mielestäni on väärin heittää hyvä raaka-aine roskiin” Kati sanoo.
Villan pesu on Suomessa melkoinen ongelma, sillä pienen tuotantomäärän vuoksi kotimaassa ei ole tarpeeksi pesukapasiteettia. Aikaisemmin villoja on lähetetty pestäväksi jopa Englantiin. Lampaanvillaa jalostavia kehräämöjä on Suomessa muutamia.
”Kuluvan vuoden aikana kohtalaisen lähellä, Merijärvellä on aloittanut uusi kehräämö”, Kati kertoo.
Tarkkailu tuo lisäarvoa
Suomenlampaan kasvatus kilpailluille markkinoille vaatii vahvaa uskoa kotoiseen lampaaseen. Suomenlampaan lihakkuus ei vedä vertoja ulkomaisille liharoduille, ja karitsan kasvaminen teurastuskokoon vie enemmän aikaa ja myös rehuyksiköitä. Osaltaan tätä tasoittaa uuhille ja pässeille maksettava alkuperäisrotujen tuki.
”Tuen saanti edellyttää, että tila kuuluu lammastarkkailuun, jolloin sukulinjat ovat selvillä. Tarkkailuun kuuluminen teettää paljon lisätyötä, mutta se kannattaa ehdottomasti”, Haipukset vakuuttavat.
Eläinkirjanpitoa helpottaa huomattavasti vastikään aikaansaatu uudistus. Nyt Eviran ja ProAgrian listat lukevat toisiaan, joten kaksinkertaisesta eläinkirjanpidosta on vihdoin päästy.
Jalostukseen panostaminen on myös kannattanut. Suomenlampaan teuraspaino on noussut tasaisesti. Haipuksen tuottajien mukaan suomenlammas on hyvä emo. Karitsointia valvotaan tarkkaan, mutta kuvin paljon hoitoon puuttumista ei tarvita. Uuhet hoitavat yleensä pesueensa itse.
Yhteistyösopimus tuo vakautta
Haipukset ovat kemiläisen Röngän teurastamon sopimustuottajia. Teurastamon tekemä kehittämistyö saa tuottajien varauksettoman kiitoksen.
”Rönkä on kehittänyt ansiokkaasti lampaanlihan markkinointia. Tuottajan kannalta ilahduttavaa on, että tuottajahinta on ollut viimeiset pari vuotta noususuunnassa.”
Haipuksen 60 peltohehtaarin pellot ovat luomuviljelyssä, mutta karja ei vielä ole luomua. Rönkä kannustaa siirtymään luomuun maksamalla luomulampaalle lisähintaa.
Karjan siirtäminen luomuun on harkinnassa, mutta tuotannon perustekijät haraavat vastaan. Teurastamo maksaa laatupalkkion ruhoille, joiden teuraspaino on yli 18 kiloa. Suomenlammas saavuttaa tämän rajan 7–10 ¬kuukaudessa normiruokinnalla.
”Ilman täysrehun antamaa valkuaislisää kasvu jää huomattavasti alle vaaditun rajan. Tosin utajärvisen rehutehtaan valikoimassa on jo lampaan luomu- täysrehu, mutta sen korkeampi hinta vie osaltaan kannattavuutta”, yrittäjät pohdiskelevat.
Liharotuisilla lampailla 18 kilon raja ylittyy jopa alle kuudessa kuukaudessa.
Vertaistukea kollegoilta
Lammasyrittäjät ovat hajallaan ympäri maata, joten kasvokkain tapahtuvia tapaamisia on harvakseen.
”Yhteyttä kollegoihin pidetään sitäkin vilkkaammin puhelimitse ja myös facebook-yhteisöpavelun kautta. Lammastalous elää vahvaa kehitysvaihetta, joten monilla tiloilla varmaan pohditaan paljolti samoja asioita.”
Haipusten mukaan lammasväen keskuudessa vallitsee hyvä henki.
”Omista onnistumisista ja ongelmista kerrotaan ystäville ja samalla kuullaan heidän kokemuksistaan ja ratkaisuista. Yhteyttä kollegoihin pidetään säännöllisesti ja varsin tiheään”, Kati Haipus sanoo.
Teksti: Martti Patokoski