Ryhmittely, runsas kuivitus ja raitis ilma ovat riittävän ravinnon ohella vasikan kasvatuksen tärkeimmät edellytykset. Vasikoiden tarttuvien tautien ehkäisyssä ja hallinnassa avainasemassa on ryhmittely.
Suomalaisissa vasikkakasvattamoissa tai lypsykarjanavetoissa nämä kolme periaatetta toteutuvat ELT, laatupäällikkö Tuomas Hervan mukaan valitettavan harvoin, vaikka niillä olisi ehkäistävissä moni pienen vasikan sairaus.
”Yleisin ongelma on, että sairaat ja terveet ovat kontaktissa toistensa kanssa. Eläimiä hoidetaan ryhmässä eikä eroteta heti ensioireista jo ennen lääkityskynnyksen ylittymistä”, Herva harmittelee.
Maitotilalla juottovasikoiden karsinoiden kertatäyttöisyys hilitsee tautien leviämistä. Jos samaan ryhmäkarsinaan tulee vastasyntyneitä ja siitä viedään juotolta vierotettuja pois, ei tautien tartunta katkea. Kertatäyttöisyys katkaisisi kierteen erien välillä.
”Vanhemmat vasikat ovat pienille vasikoille suurin riski tautien suhteen. Jos vasikoiden juottotilat ovat toisten eläinten yhteydessä, poikivien navetta olisi niille sopivin”, Herva suosittaa.
Maitotiloilla vasikoiden ryhmäkarsina voidaan täyttää sitä mukaa, kun vasikoita syntyy, mutta se tulisi tyhjentää yhdellä kertaa. Näin mahdollinen tautikierre voidaan katkaista. Vasikoiden ikäero samassa karsinassa tulisi olla alle kolme viikkoa.
Sairas eläin tulisi eristää heti ensimmäisten oireiden ilmenemisestä, ei vasta lääkityskynnyksen ylityttyä. Käytännössä tämä tarkoittaa useita karsinoita tai välilevyjä karsinoiden jakamiseen.
Ryhmäkoko tulisi varsinkin vasikan ensimmäisten elinkuukausin ajan olla alle kymmenen. Vanhempana ryhmäkokoa voi kasvattaa. Tosin ryhmäkokoa tärkeämpänä Herva pitää mahdollisuutta ryhmittelyyn sairastapausten yhteydessä.
Ryhmittely voi vähentää työtä
Vaikka ryhmittely vähentää tautipainetta ja sairastavuutta, kattavia laskelmia sen taloudellisista vaikutuksista työn käyttö ja vasikoiden kasvu huomioiden ei ole tehty.
”Eräiden vasikkakasvattamoiden työajasta jopa kaksi kolmasosaa menee tarkkailuun ja sairauksien hoitoon eli sairastavuus on kasvattamoissa kova. Jos tähän löytyisi tehokkaita ehkäisykeinoja, sairastavuuden myötä laskisi työmäärä, mikä oletettavasti näkyisi myös taloudellisessa tuloksessa”, Tuomas Herva päättelee.
Ideaalitilanteessa ostovasikat ryhmiteltäisiin joka erä omaan tilaansa, mieluiten jopa omaan rakennukseensa sekä alle kymmenen vasikan ryhmiin. Ryhmittely on toteutettavissa esimerkiksi karsinoihin asennettavien siirrettävien välilevyjen avulla, jotka ovat kustannuksiltaan noin sadan euron luokkaa kappale. Ryhmittely ja eristäminen voivat lisätä työmäärää, mutta välttämättä niin ei käy. Herva on ollut mukana vasikoiden ryhmittelyä selvittäneessä tutkimuksessa. Suurempi ryhmä tuntui hoitajista helpommalta ja nopeammalta hoitaa, mutta mittaukset kertoivat toista. Pienemmässä ryhmässä olleet vasikat sairastivat vähemmän, jolloin niihin kului myös vähemmän työaikaa.
”Ryhmittely on siis myös tottumis- ja mieltymyskysymys”, Herva sanoo. ”Joka asiassa korostuu tautikierron katkaisu. Ihmisten on vaikea mieltää, että terveiden suojelulla on suurempi merkitys kuin sairaisiin keskittymisellä. Toki sairaat on hoidettava, mutta ennen kaikkea terveitä on suojeltava sairastumiselta.”
Riittävän pienet ryhmät vähentävät tautipainetta.
Hyvä ja riittävä ternimaito on tärkeää
Kasvattamoissa suurin ongelma ovat erilaiset hengitystietulehdukset ja suolistohäiriöt. Maitotiloilla kamppaillaan sitä vastoin yleensä ripulin kanssa.
Tuomas Hervan mukaan vasikoiden aliruokintaa on myös vielä havaittavissa. Kaikki vasikat eivät saa hyvää ternimaitoa kuutta litraa päivässä.
Maailmalla yleinen tapa letkuttaa vastasyntyneelle vasikalle neljä litraa kerralla ei suoraan saa Hervalta taputuksia, mutta sekin on hänen mielestään parempi kuin liian vähän huonoa ternimaitoa.
”Parempi kerran maha tukalasti täynnä kuin kituuttaa koko elämänsä alkutaival vasta-ainepuutoksessa.”
Jos mahdollista, antaisi Herva vastasyntyneelle vasikalle hyvää ternimaitoa kaksi kertaa kaksi litraa ensimmäisten neljän elintunnin aikana.
”Maitotiloilla pitäisi saada kuntoon erityisesti riittävä hyvän ternimaidon saanti ja karsinoiden kertatäyttöisyys”, Herva painottaa.
Maitotilojen ongelmat vasikoiden terveydessä näkyvät kasvattamoissa. Jo tulleessaan sairaita tai piilevästi sairaita vasikoita on liikaa, vaikka laatuun on viime vuosina kiinnitetty aikaisempaa enemmän huomiota, pidetty vasikan vuotta, ohjeistettu ja koulutettu.
”Vasikkakasvattamojen ongelmat eivät ole yksin heidän ratkaistavissa. Jos vasikalla on tulleessaan kohonneet tulehdusarvot, heikentää se koko kasvatusajan kasvua”, Herva huomatttaa.
Pihvivasikkakin tarvitsee hyvät olosuhteet
Emotiloilla vasikoiden terveyden tila on yleensä parempi tuotantomallista johtuen. Mutta myös siellä pätevät samat periaatteet hyvään kasvun alkuun; ternimaito, raitis ilma, riittävä kuivitus ja suoja.
Mitään erityistä ”tyyppiongelmaa” emotiloilla ei maitotilojen ja kasvattamoiden tapaan ole, mutta hieman huoleton hoito ja valvonta voivat aiheuttaa ongelmia.
Poikimisten valvontaan ja järjestämiseen tulee emotilalla kiinnittää erityistä huomiota. Poikimapaikan tulee olla runsaasti kuivitettu, jotta yleensä kylmään tai viileään syntyvät vasikat eivät palellu.
”Vaikka emo voi poikia hyvissä olosuhteissa myös pakkasilla, voi vasikka silti paleltua. Olki on ilmavana paras kuivike poikimakarsinaan”, Tuomas Herva muistuttaa. ”Kunnollinen tuulensuoja, vasikkaliivit ja korvasuojat ovat hyviä keinoja estää paleltumia kovalla pakkasella.”
Koska emotuotannon perusperiaatteena on, että emo hoitaa vasikkansa itse ilman hoitajan apua, on jalostusvalinnassa kiinnitettävä huomiota emojen hoito-ominaisuuksiin. Myös emon ja vasikan leimautumisen varmistaminen rakenteiden puolesta tulee varmistaa.
”Emojen kunto sekä kivennäisten ja hivenaineiden saanti vaikuttavat oleellisesti sekä poikimiseen että vasikoiden kasvuun ja terveyteen. Ilman kaupallisia kivennäisiä hivenainepuutokset ovat suorastaan todennäköisiä”, Herva sanoo.
Hivenaineissa on kyse muustakin kuin paljon puhutusta seleenistä. Tärkeitä ovat myös e-vitamiini, jodi, kupari, sinkki ja mangaani.
Hyvin voivan vasikan karva kiiltää, rehu maistuu ja kasvu on kohdillaan.
Viileät vasikkatilat hyvä kehitys
Kuivikkeessa ei vasikkakarsinoissa pidä pihistellä. Makuupaikan tulee olla kuiva ja pehmeä sekä vedoton.
Raitista ilmaa Herva pitää lämpötilaakin tärkeämpänä. Nykyistä suuntausta viileiden vasikkatilojen rakentamiseen hän pitää hyvänä.
”Kennolevyikkunat ovat hyvä ratkaisu, mutta ilmanvaihtoa ei saa tukkia pakkasillakaan. Silloin käytetään paikallista lämmitystä, säteilylämmitystä, vasikkaliivejä tai muuta vasikkaan kohdistuvaa lämmitystä.”
”Tosin rakennusratkaisut eivät ole vasikoiden kannalta oleellisin tekijä. Hyvin monenlaisissa tiloissa voi hoitaa vasikoita hyvin.”
Viileiden vasikkatilojen rakentamista ei pitäisi hallinnollisesti vaikeuttaa, mutta samalla on muistettava, että vasikka voi siellä myös paleltua, ellei kohdelämmityksestä tarvittaessa huolehdita.
”Kevyet, edulliset ratkaisut ovat aivan hyviä. Raskaat, kalliit ja täynnä tekniikkaa olevat tilat eivät vielä takaa vasikan hyvinvointia. Tilojen suunnittelussa pitää miettiä enemmän käytännön töitä kuin tekniikkaa”, Tuomas Herva painottaa.
EEVA-KAISA PULKKA, teksti ja kuvat
