Pitkään valmistellun eläinsuojelulain uudistukseen suhtaudutaan maltilla sekä sika- että nauta-alalla. Käytännössä alakohtaiset vaatimukset ovat jo yli lainkirjaimen.
Suurin kysymysmerkki uudessa eläinsuojelulaissa nautojen osalta on ollut parsinavettojen kohtalo. Suomessa ollaan kallistumassa Ruotsin kanssa samaan käytäntöön: laki ei tule kieltämään olemassa olevia parsinavettoja, mutta uusia ei saa todennäköisesti rakentaa. Pohjoismaista Norja ja Tanska ovat päättäneet luopua parsinavetoista kokonaan.
Sika-alalla suurin muutos on ennakkotietojen mukaan tiineytyshäkeistä luopuminen. Siitä selvitään, jos siirtymäaika on kyllin pitkä.
Suomen Sikayrittäjien puheenjohtaja Martin Ylikännö toivoo, että lakiin jätetään liikkumavaraa myös vapaaehtoisille toimille. Hän nostaa Ruotsin esimerkiksi liian tiukasta lainsäädännöstä. Siellä oma sianlihantuotanto on vain puolet kulutuksesta.
”Toivomme viranomaisten ymmärtävän, ettei kaikkea ei tule vetää laissa maksimitappiin. Alakohtaisesti voidaan kyllä itse toteuttaa lainsäädäntöä väljempää toteutusta esimerkiksi eläinkohtaisissa pinta-aloissa.”
Hyvinvointi kiinni hoitajasta
Johtava asiantuntija Sanna Nokka ProAgrialta odottaa, että saisi lakiesityksen luettavakseen. Hän kuvailee oman osansa lain uudistamisprosessissa olevan esityksien kommentoiminen sekä uudesta laista tiedottamisen asiakastiloille ja asiantuntijoille.
Uuden eläinsuojelulain suhtautuminen parsinavetoihin ei tullut yllätyksenä Sanna Nokalle.
”Kaiken keskustelun jälkeen en oikeastaan olisi ollut yllättynyt siitäkään, jos ne olisi kielletty. Meillä rakennemuutos on sellaisessa vaiheessa, että parsinavettoja on vielä lukumääräisesti paljon, mutta ne ovat pieniä yksiköitä ja niissä on alle puolet lehmistä. Käytännössä uudet navetat ovat muutamia poikkeuksia lukuunottamatta olleet pihattoja.”
Nokka muistuttaa, että navettatyyppi ei loppujen lopuksi määrittele eläimen hyvinvointia. Olosuhteet voi tehdä hyviksi parsinavetassakin.
”Ei auta vaikka navetta olisi kullalla vuorattu, jos yrittäjällä ei ole osaamista. Hyvinvointi on hoitajasta kiinni. Se että laki määrää jotain, ei vielä tarkoita mitään. Laki on usein minivaatimus, jonka yli helposti mennään nykyaikaisissa eläinten pitopaikoissa.”
Sika-alalle ei juuri uutta
Suomen Sikayrittäjien Martin Ylikännö muistuttaa, ettei edelleen ole olemassa lopullista esitystä uudesta eläinsuojelulaista. Näyttää kuitenkin siltä, että sika-alalle ei olisi tulossa paljon uutta.
”Tiineytyshäkeistä luopuminen on suurin muutos. Senkin vaikutukset riippuvat siitä, kuinka pitkäksi saamme siirtymäajan. Laitteilla ja kalustoilla on tietty käyttöikä. On aina myrkkyä, jos toimivia laitteita joudutaan uusimaan, koska pelisäännöt muuttuvat.”
Sika-ala onkin viestittänyt lainsäätäjille, että eläinsuojelulakiin tarvitaan ainakin 15 vuoden siirtymäaika. Jos se tulee voimaan 2020, päästään samalle viivalle Tanskan kanssa. Siellä vastaaville uuden eläinsuojelulain vaatimuksille annettiin 20 vuoden siirtymäaika kaksi vuotta sitten.
Lainsäädäntö ei kaada alaa
Ylikännö uskoo, että EU:n yhteismarkkinoilla päästään tuskin koskaan ihan samaan lainsäädäntöön kaikissa jäsenmaissa.
”Politiikot haluavat hyviä lakeja ja kansalaiset, että sellaisia säädetään. Sitten kilpaillaan keskenään, kenellä on kaikkein eettisin lainsäädäntö, ja me suomalaiset olemme tässä oikein mallioppilaita. Haluamme olla hyviä ihmisiä.”
Hän puntaroi, etteivät yksittäiset asiat uudessa lainsäädännössä kaada sika-alaa. Yleinen kannattavuus muodostuu ympäröivistä markkinoista.
”Jos asiakas haluaa ostaa, voivat säännöt olla mitkä vain. Takana on kuitenkin jo kymmenen vuoden ajanjakso, jolloin sikojen pito ei ole kunnolla kannattanut yhtenäkään vuonna. Patoutunutta investointitarvetta on paljon, mutta rahoittajat eivät ole nykytilanteessa olleet halukkaita lähtemään mukaan.
VIRPI ADAMSSON, teksti
