Outi ja Mikko Kuisman maitotila osallistui tutkimushankkeeseen, jossa selvitetään sorkan alueen ihotulehduksen esiintymistä suomalaisissa lypsykarjoissa. Tuloksia odotetaan jännityksellä, mutta tutkijoiden koetaan tekevän työtään maidontuottajien parhaaksi.

Tutkimukseen valittiin satunnaisotannalla yli 45 lehmän lypsykarjoja kaikista Manner-Suomen maakunnista. Tutkimustiloilla tuli olla pihattonavetat, joissa eläimet pääsevät liikkumaan vapaasti; parsinavetat rajattiin tutkimuksen ulkopuolelle. Edustavan otoksen saamiseksi arvontaa painotettiin siten, että sellaisilta alueilta, missä kriteerit täyttäviä maitotiloja on runsaammin, valittiin enemmän tutkimustilojakin.

Niistä tiloista, joiden kohdalle arpa osui, vain noin joka kymmenes ei halunnut osallistua tutkimukseen. Tekijät pitävät kieltäytyneiden osuutta yllättävänkin pienenä. Mukaan saatiin 81 lypsykarjaa ympäri Suomen – yhtenä niistä Kuismien karja Mäntsälän Sälinkään kylästä.

Heidän osallistumiskynnystään madalsi se, että tutkimushanketta johdettiin Yliopistollisen eläinsairaalan Saaren eläinklinikalta, joka sijaitsee Mäntsälässä. Kuismien tila, Kannakko, on ollut klinikan yhteistyö- ja asiakastila jo vuosikausia.

”Ei meidän tarvinnut oikeastaan edes miettiä, lähdemmekö mukaan vai emme. Tutkimusta tekevät eläinlääkärit olivat käyneet meillä aikaisemminkin. Ainoastaan se vähän arvelutti, että entä jos jotain löytyy”, Outi Kuisma kertoo.

”Parempi että löytyy, jos on löytyäkseen. Eikä osallistuminen tuottanut meille mitään ylimääräistä vaivaa”, Mikko Kuisma lisää.

Sorkkaterveys on yksi lehmän hyvinvoinnin perusteista.

Kaikki sorkat katsastettiin

Valtaosan tilakäynneistä hoitivat viime vuoden lopulla nuoret eläinlääkärit Hertta Pirkkalainen ja Aino Riihimäki, jotka tekevät tutkimusmateriaalista myös väitöskirjansa. Yhteistyö tilojen kanssa sujui heidän mukaansa erittäin hyvässä hengessä. Jos aluksi olikin aistittavissa pientä varautuneisuutta, se karisi nopeasti tilallisten havaittua, että kyseessä ei todellakaan ollut tarkastus- vaan tutkimuskäynti.

”Sen jälkeen kun sorkat oli käyty läpi pystyimme puhumaan pikkuisen muistakin eläinten hyvinvointiin liittyvistä asioista”, Pirkkalainen muistelee.

Tutkimustiloja ryhdyttiin käymään läpi syyskuun lopulla, pohjoisesta etelään edeten.

”Ajatuksena oli, että käyntiajankohtana kiireisimmät peltotyöt olisi jo tehty. Yritimme pitää käynnin suhteellisen lyhyenä, jotta se olisi ollut helpompi sovittaa tilan päiväohjelmaan”, Riihimäki taustoittaa.

Eläinlääkärit tarkastivat jokaisen lehmän sorkat pitkävartisella autonkorjauspeilillä. Osalta eläimistä, joiden sorkka-alueen ihossa näkyi jotain tulehdukseen viittaavaa, otettiin bakteerinäytteet myöhemmin analysoitaviksi. Epäilyttäviä merkkejä ovat esimerkiksi pitkäksi kasvaneet karvat sorkkavälissä tai mansikan kuorta muistuttava punoitus.

Kuismilla tarkempaan syyniin joutui puolenkymmentä eläintä, ja siinä tilallistenkin apu oli tarpeen. Lehmä laitettiin sorkanhoitotelineeseen, jalka nostettiin ylös ja puudutettiin, ja sitten otettiin koepala.

”Vähän harmitti lehmän puolesta, kun varsinaista vikaa ei jalassa kuitenkaan ollut eikä sorkkatelinekään ole eläimelle se kaikkein mukavin paikka”, Outi Kuisma sanoo.

Koepalan oton jälkeen sorkka teipattiin, ja teippauksen poisottaminen jäi tilan väen tehtäväksi. Tutkimusoperaatioon kului yksi aamupäivä. Käynnin päätteeksi täytettiin yhdessä kaavakkeet, joissa kyseltiin sorkanhoitokäytännöistä ja eläinkaupasta sekä arvioitiin navettaolosuhteita yleisellä tasolla. Lisäksi eläinlääkärit antoivat suullisen arvion sorkkien terveystilanteesta.

Kuismilla on teline omasta takaa, joten näytteenotto onnistui samalla käynnillä. Niillä tiloilla, joilla telinettä ei ollut saatavilla, jouduttiin kutsumaan sorkkahoitaja avuksi jalkoja nostamaan. Jos hoitaja ei päässyt paikalle samana päivänä, piti koepalat käydä ottamassa erikseen.

Tilojen ja tutkijoiden välisessä yhteistyössä opitaan puolin ja toisin. Maitotilallinen Outi Kuisma (vas.) ja eläinlääkäri Aino Riihimäki vaihtavat ajatuksia.

Terveystietoisuus hyvällä tasolla

Pirkkalaiselle muodostui kenttätutkimuksen myötä varsin positiivinen kuva maidontuottajien suhtautumisesta sorkkaterveyteen.

”Se koettiin hyvin tärkeäksi osaksi eläinten hyvinvointia kaikilla tiloilla, joilla kävin.”

Tilojen omien sorkkatelineiden hän tosin soisi yleistyvän, jotta ontumistapauksiin päästäisiin puuttumaan nopeammin.

Vaikkei tilanne näyttänytkään erityisen huolestuttavalta saati hälyttävältä, sorkka-alueen ihotulehduksen arvioidaan lisääntyneen suomalaisilla tiloilla.

”Sellaisiin karjoihin, joita on laajennettu nopeasti ostoilla, on saattanut kertyä enemmän taudinaiheuttajia. Pohjanmaalla on ollut ehkä eniten pahasti sairaita”, Riihimäki kertoo.

Kuismien vuonna 2002 valmistuneeseen pihattonavettaan ei ole ostettu lainkaan aikuisia eläimiä ja lehmävasikoitakin vain kerran. Karjakokoa on pyritty kasvattamaan maltillisesti.

”Navetassa on 68 paikkaa, mutta käytännössä 60 lehmää on maksimi, koska hiehojakin on muutama. Pidän parempana, että on muutama parsipaikka löysää kuin että viimeinenkin on vedossa koko ajan”, Outi Kuisma linjaa.

Riihimäki arvioi myös kesälaidunnuksen ja talviulkoilumahdollisuuden olleen eduksi sorkkaterveydelle. Tarttuvilta taudeilta on säästytty, eikä DD:nä tunnettua sorkka-alueen ihotulehdustakaan tiedetä karjassa olevan. Sorkkahoitaja käy neljän kuukauden välein kaikki eläimet läpi. Isäntä on suorittanut sorkanhoitokurssin ja tilalle on hankittu käytetty hoitoteline.

”Telineen kanssa saa ensiavun annettua ihan näppärästi. Yleensä on riittänyt, että olen tasoittanut ontuvan eläimen sorkan ja laittanut kengän”, Mikko Kuisma toteaa.

Sorkat peilattiin ihotulehdustapausten löytämiseksi.

Tarkempaa tietoa keväällä

Noin 30 tilalla otettiin sorkista koepalanäytteitä, jotka lähetettiin tutkittaviksi Elintarviketurvallisuusvirastoon; vuodenvaihteessa Evira yhdistyi osaksi uutta Ruokavirastoa.

”Otimme koepalat selvittääksemme, mitä sorkka-alueen ihotulehdusbakteereja eri karjoissa esiintyy”, Aino Riihimäki selvittää.

Tutkimusmenetelmä on uusi ja työläs, joten tulokset valmistuvat ehkä vasta keväällä. Jokaiselle tutkimustilalle kerrotaan sen omia eläimiä koskevista löydöksistä.

Kannakon tilalla tutkimustuloksia odotetaan mielenkiinnolla ja pienellä jännitykselläkin.

”Silloinhan DD olisi aika vaarallinen tauti, jos se pystyisi muhimaan karjassa meidän ja sorkkahoitajankin tietämättä. Löytyypä näytteistä mitä tahansa tai ei mitään, meille kaikki tieto on arvokasta”, Outi Kuisma aprikoi.

”Jos tulehdustapauksia löytyy, osaamme varautua jatkossa paremmin, ja hoitomenetelmätkin ovat olemassa”, Mikko Kuisma jatkaa.

Tutkimusta tekevät eläinlääkärit emäntä toivottaa tervetulleiksi.

”Eiväthän he sitä meidän kiusaksemme tee vaan meidän hyväksemme, kaikkia maidontuottajia ja karjanomistajia varten. On etuoikeus päästä mukaan tutkimushankkeeseen, joka ei vaadi meiltä hirveitä ponnisteluja mutta antaa hyödyllistä tietoa omasta karjastamme.”

Tilallisen mieltä rauhoittaa sekin, että navettaan tulijat tuntevat tautisuojauksen tasan tarkkaan, jolloin ei tarvitse pelätä vieraiden tuovan tarttuvia tauteja tullessaan.

Eläinlääkärit toteavat tilayhteistyön tuottavan isoja hyötyjä tutkimukselle ja avartavan tutkijan näkökenttää.

”Oli todella mielenkiintoista käydä suunnilleen samankokoisilla tiloilla eri puolilla Suomea ja nähdä, miten asiat on hoidettu ja ratkaistu”, Hertta Pirkkalainen sanoo.

”Itselleni tuli sellainen olo, että pystyn juomaan suomalaista maitoa hyvällä omallatunnolla. Ihmiset tekevät kovasti töitä sen eteen, että meillä on puhdasta kotimaista tuotantoa.”

Aino Riihimäen mukaan tautitilannetta ei olisi helppo selvittää, jos tutkijat eivät pääsisi tiloille. Tilakäynneillä hän on oppinut DD:stä lisää nähdessään erilaisia tapauksia.

”Niillä tiloilla, joilla oli ongelmia, pyrimme antamaan neuvoja niiden voittamiseksi. Ratkaisukeinoja ovat sorkkakylvyn käyttöönotto tai sorkkahoitajan kutsuminen tilalle useamman kerran vuodessa.”

Jaa artikkeli