Metsätilan arvon määritystä tarvitaan esimerkiksi silloin, kun metsäomaisuus siirtyy uudelle omistajalle. Asiaan kannattaa paneutua kunnolla, jotta arvo tulee oikein määritellyksi. Siten vältytään myös riidoilta.
Johtaja Markku Vaario Metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjalasta on seurannut työssään vuosikymmenten ajan sitä, kuinka metsätilojen arvo määritetään. Mihin kaikkeen tietoa metsätilan arvosta sitten tarvitaan?
”Tietoa metsän arvosta tarvitaan esimerkiksi silloin, kun mietitään sukupolvenvaihdosta. Samoin silloin, kun ollaan tekemässä kiinteistökauppaa, perukirjaa tai lohkomassa metsätilaa. Arvon määritykselle on tarvetta myös silloin, kun metsä suojellaan tai kun arvioidaan metsässä tapahtuneita vahinkoja. Lisäksi metsää voidaan käyttää vakuutena pankille, ja siihenkin tarvitaan tieto metsän arvosta”, Vaario tiivistää.
”Jotta metsänomistaja tietäisi metsänsä oikean hinnan, hänen pitää arvioittaa metsänsä. Käytännössä on kyse siitä, että lasketaan metsän puuston hinta. Siinä on suurta vaihtelua. Huonosti hoidetusta taimikosta voi saada 1 000–2 000 euroa hehtaarilta, kun taas hyvän tukkimetsän kohdalla puhutaan 10 000 eurosta ja siitä ylöspäin hehtaarilta.”
Alueelliset erot ovat myös suuret. Metsätiloista maksetaan Etelä-Suomessa huomattavasti enemmän, koska siellä sijaitsevissa metsissä on enemmän puuta ja paremmat kasvuolot. Metsätilojen kysyntä on myös suurempaa Etelä-Suomessa.
”Perukirjaa tehtäessä pankkitilien saldot kirjataan sentilleen ylös, miksi sitten ei metsätilan arvoa? Monesti perinnönjako suoritetaan perukirjaan merkittyjen arvojen mukaan, ja kun omaisuutta lähdetään realisoimaan myöhemmin, lasketaan myyntivoitto perukirjaan merkitystä arvosta”, Vaario sanoo.
”Koska perintöveroprosentti on alhaisempi kuin myyntiveroprosentti, kannattaa veroa maksaa ennemmin perintöverona. Tarkka arvon määritys on siksikin tarpeen.”
Vaarion mukaan perukirjojen laatiminen on monelle uusi asia siinä tilanteessa. Silloin ei aina osata ajatella ajoissa kaikkien asiapapereiden hankkimista. Jos omaisuuteen kuuluu metsää, pitäisi niiden arvo määritellä huolella.
Metsätilan arvo määritetään yleensä metsäammattilaisen tekemän tila-arvion perusteella. Arvioita voidaan tehdä digitaalisen tiedon pohjalta, mutta asiantuntijat suosittelevat aina maastokäyntiä paikan päällä.
”Metsän perustiedot saadaan metsävaratiedoista, jotka perustuvat laserkeilauksella ja ilmakuvauksella saatuun digitietoon. Tämä tieto voi olla kuitenkin vanhentunutta ja vajaata, joten on oleellista tehdä metsään maastokäynti, jolloin voidaan laskea ja varmistaa, että tiedot pitävät paikkansa.”
Vaario toteaa, että arvio on mahdollista tehdä ilman maastokäyntiä, mutta sen tulos voi olla kyseenalainen.
”Arvio voi osua kohdalleen, mutta se voi heittää todella paljon, jopa 50 prosenttia puoleen tai toiseen. Silloin säästetään väärässä paikassa.”
Yhteismetsän perustaminen esimerkiksi perheen kesken on harkinnan arvoinen asia, mikäli puustoa on riittävästi. Tähän kannustaa myös kevyempi verotus. Posiolainen yrittäjä Marko Poropudas perusti yhteismetsän omille mailleen.
Pystykaupassa tukin katkonta on puun myyjälle usein taloudellinen riski. Ostajalla ei ole velvollisuutta katkoa tukkia siten, että tukkisaanto on mahdollisimman suuri.
Metsän vesitaloudesta huolehtiminen uudistusaloilla ja suometsissä on puuston kasvun kannalta keskeinen tekijä. Ojituksen tarpeellisuutta on tutkittu yhä liian vähän etenkin jatkuvapeitteisessä suometsätaloudessa.
Mikä yhdistää EU:n ennallistamis- ja metsäkatoasetuksia, alkuperäselvitystä ja metsien monitorointia? EU-parlamentin jäsen Elsi Katainen vastaa, että hyvä lähtökohta, mutta epäselvät ja epäreilut keinot.
Peltorobotti, robottitraktori ja työdrooni. Näiden tarjoamiin mahdollisuuksiin pureudutaan Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksen (SjT) ja Työtehoseuran PeDro-hankkeessa. Katso SjT:n peltopäivänä kuvattu video täsmäruiskuttavan peltorobotin sekä täydennyslannoituksiin ja kylvöihin pystyvän droonin toiminnasta.
Vastaanpa heti otsikon kysymykseen: Luomusta ja suoramyynnistä ei ole ratkaisuksi maataloutemme kannattavuusongelmaan, mutta yksi osa ratkaisua ne voivat olla. Tämän lehden numeron teemajutut kertovat salolaisten Birkkalan ja Karviaisten tilojen innovatiivisista yrittäjistä. Birkkalan tila on napannut oman siivunsa elintarvikemarkkinoista. Luomuspeltin viljelyyn ja viljatuotteiden jatkojalostukseen keskittynyt tila suuntaa kotimaiden markkinoiden ohella myös vientiin. Karviaisten tilalla on puolestaan
Yrittäjän hyvinvointi ja jaksaminen on tärkeä tuotantotekijä maatilalla. Tämä on tunnistettu laajasti EU:ssa. Suomessa on monia maatalousyrittäjien hyvinvointia ja jaksamista edistäviä palveluja, jotka auttavat työkyvyn ylläpitämisessä.
Maatalousnäyttelyihin ja opintomatkoihin liittyvät kulut ovat maatalousyrittäjälle pääsääntöisesti verovähennyskelpoisia. Kulujen ilmoittamisessa pitää kuitenkin olla tarkka.
Lill-Bredsin marjatilan omistajanvaihdos ei tapahtunut tavanomaiseen tapaan perheen sisäisenä omistajanvaihdoksena. Gustav ja Jenny Hildén ostivat tilan ja jatkoivat viljelyä ja suoramyynnin kehittämistä.
Jalostuksen hyödyt kristallisoituvat eritoten rauduskoivulla, jonka taimi kasvaa noin 30 prosenttia luonnontainta nopeammin ja voi hyvissä olosuhteissa järeytyä tukkikokoon jopa reilussa kolmessa vuosikymmenessä. Siten nuori metsänomistaja voi saada istuttamastaan metsästä tukkitilin jo ennen eläkepäiviään.
