Lähes kaikilla maitotiloilla on varaa tehostaa säilörehun tuotantoa. Sillanpään maatalousyhtymässä rehuntuotantoa kehitetään joka vuosi.
Menneen kesän ensimmäinen säilörehusato oli määrältään ja laadultaan huippuluokkaa lähes joka puolella Suomea, niin myös Ylihärmässä.
– Yhdellä niitolla tuli noin yhdeksän kuukauden rehut, Ville Sillanpää kuvailee.
Ensimmäisen korjuun sato 75 hehtaarin säilörehualalta oli 5,5–6 tonnia kuiva-ainetta hehtaarilta. Hyvä sato ei ilmestynyt tyhjästä. Tilalla viljellään säilörehua ajatuksella.
– Lannoitamme aina ympäristökorvauksen sallimalla täydellä lannoitemäärällä, joten nurmet saavat 240 kiloa typpeä kasvukaudessa. Ensimmäinen sato lannoitetaan NKP-lannoitteella, toinen sato saa lietteen ja NK-lannoksen. Kolmannellekin sadolle annamme hieman lietettä ja NK-lannoitteen. Ainakin meillä typpi rajoittaa eniten nurmen kasvua.
Lannoituksen lisäksi muiksi hyvän sadon avaimiksi Sillanpää nimeää onnistuneen nurmen perustamisen sekä sopivat kasvilajit ja lajikkeet. Nurmilla on Sillanpään tilalla 3–4 vuoden kierto ja täydennyskylvöjä tehdään tarpeen mukaan.
Tänä vuonna tilalla siirryttiin nurmen perustamisessa jyräkylvöön, jolloin siemenet saadaan hajalleen ja kasvustosta tasaisempi. Kasvilajeina ovat timotei, nurminata, ruokonata ja englanninraiheinä.
– Apilan jätimme pois muutama vuosi sitten, sillä se ei kestänyt täyttä typpilannoitusta ja kolmea korjuuta. Samalla helpottui kasvinsuojelu.
Suojaviljana perustamisessa käytetään puitavaa, murskesäilöttävää viljaa. Tänä vuonna suojaviljana oli Melius-ohra. Melius on kaksitahoinen ja suurijyväinen rehuohra, joka on ollut erityisesti sikatilojen suosiossa.
Niukasti peltoa
Maatalousyhtymässä on tällä hetkellä 125 lehmää ja vajaat sata hehtaaria peltoa. Luvut kertovat, miksi tilalla panostetaan säilörehun tuotantoon. Nurmen viljelyssä ei ole varaa epäonnistua, jotta rehu riittää koko vuodeksi.
– Peltoalan hyödynnämme aina mahdollisimman tehokkaasti. Yksi ylimääräinen peltohehtaari maksaa saman verran kuin tyhjä lehmäpaikka, Sillanpää vertaa.
– Tavoittelemme nurmesta joka vuosi yli kymmenen tonnin kuiva-ainesatoa hehtaarilta. D-arvon pitää olla 660:n ja 720:n välillä. Yleensä näihin tavoitteisiin on päästy.
Kustannukset kurissa
Viime vuonna perustetun maatalousyhtymän omistajina ovat Ville Sillanpään lisäksi hänen vanhempansa, Jorma ja Maili Sillanpää. Peltoviljelyn suunnittelu on pääasiassa Villen heiniä, sillä hänellä on viiden vuoden työkokemus ProAgriassa kasvinviljelyn neuvojana. Tällä hetkellä hän on päätoiminen maatalousyrittäjä.
Neuvoja-aikanaan Ville perehtyi säilörehun kustannuslaskentaan, jota hän pitää tärkeänä tuotannon tehostamisen keinona.
– Kustannukset on tärkeää tietää, sillä säilörehukustannus on meillä ja monella muullakin maitotilalla merkittävä, noin viidennes kaikista kuluista. Asioita on helpompi parantaa, kun tietää, mihin raha menee.
– Rehun laadun kustannuksella ei kuitenkaan pidä nipistää kuluista, sillä se vaikuttaa tulopuoleen. Kokonaisuus ratkaisee.
Jokaisen nautatilan tärkeä strateginen valinta on se, korjaako säilörehun omilla koneilla vai ulkoistaako korjuun. Sillanpään tilalla korjuu on ulkoistettu.
– Itse tehden olisi tietysti helpompi ajoittaa korjuu rehun laadun kannalta juuri oikeaan ajankohtaan. Ulkoistettaessa jäävät kuitenkin koneiden pääoma- ja huoltokustannukset pois. Aika ja raha ovat ratkaisseet ulkoistamisen meillä. Oma työvoima ei riitä rehunkorjuuseen. Lannan levitys on ulkoistettu samasta syystä, Ville Sillanpää perustelee.
Nurmien kylvöt ja lannoitukset hoidetaan tilan omin voimin ja konein.
Säilörehun tuotantokustannus
Tietokone on Ville Sillanpäälle lähes yhtä tärkeä laite kuin peltotyökoneet. Hän laskee joka vuosi säilörehun tuotantokustannukset. Laskentapohjan hän on väkästänyt itse Excel-ohjelmalla. Aikaisemmin hän teki kustannuslaskentaa Wisu-ohjelmalla.
Säilörehun tuotantokustannus on ollut tilalla viime vuosina 8–12 senttiä kuiva-ainekilolta, kun tuet ovat mukana laskelmassa. Tueton kustannus on ollut 15–19 senttiä kilolta. Rehun hinta on karjatilojen keskimääräisiin tuotantokustannuksiin verrattuna edullinen. ProAgrian lohkotietopankin mukaan säilörehun keskimääräinen tuotantokustannus maitotiloilla on 21,66 senttiä kuiva-ainekilolta ja tuettu tuotantokustannus 11,95.
Suurin kustannus Sillanpään mukaan syntyy oman tai vuokrapellon hinnasta. Jos vuokrapellon hinta olisi 300 euroa hehtaarilta ja säilörehun keskisato 8 000 kiloa kuiva-ainetta hehtaarilta, muodostuisi pellon kustannukseksi vajaat neljä senttiä kuiva-ainekiloa kohden.
– Urakoinnin osuus on 5–8 senttiä kilolta. Omilla koneilla toteutettuna korjuukulu olisi todennäköisesti suurempi. Urakoitsijan taksa pitää sisällään koneiden pääomakulut, kunnossapidon, polttoaineet ja työn.
Lannoitteiden ja kylvösiementen osuudeksi Sillanpää on laskenut 4–6 senttiä kilolta.
Kiinteät kustannukset, kuten koneet ja rakennukset, on myös huomioitava tuotantokustannuslaskennassa. Niiden huomioiminen on helpointa, kun jakaa koneiden ja rakennusten arvon koko niiden arvioidulle käyttöiälle.
Hieman epävarmuutta kustannuslaskelmaan tuo se, että Sillanpään tilalla ei ole vaakaa, jolla säilörehukuormat punnittaisiin. Suunnitelmissa on hankkia akselivaaka. Nyt rehun määrä arvioidaan kasvustosta, kuormien lukumääristä, siilojen tilavuudesta ja rehun kosteudesta.
Rehuanalyysit tärkeitä
Korjuun ajoittamiseksi oikeaan ajankohtaan otetaan Sillanpään tilalla nurmesta korjuuaikanäytteet ensimmäisen sadon osalta joka toinen päivä. Sillanpää ei ole aivan tyytyväinen ensimmäisen sadon D-arvoon, joka oli 660. Se mahtuu juuri ja juuri hänen tavoitehaarukkaansa. Heikkoa sulavuutta voi korjata muilla rehuerillä.
Korjuun yhteydessä siilosta otetaan raaka-ainenäytteet. Rehun säilöytymisen jälkeen, 4–6 viikkoa korjuusta, otetaan kairaamalla säilöytymisnäytteet. Ruokintakauden aikana säilörehuanalyysejä tehdään vähintään kerran kuukaudessa.
– Analyysitulokset huomioidaan välittömästi ruokintasuunnitelmien teossa, minkä olen ulkoistanut ProAgrialle.
Säilöntään tilalla panostetaan myös paljon, jottei rehuhävikkiä syntyisi siiloissa eikä aumoissa. Säilöntäaineena käytetään happoa. Hävikin pienentämiseksi ja ruokinnan tehostamiseksi navetan rehupiha laitettiin viime vuonna kuntoon. Asvaltoitua alaa tuli 2 500 neliötä. Säilörehusiiloja on kolme ja aumoja tehdään saman verran.
Seosrehussa käytettävät murskevilja, rypsirouhe ja kivennäiset varastoidaan pienemmissä laakasiiloissa katon alla. Osa murskeviljasta säilötään tuubiin. Täysrehu menee navetan vieressä olevasta pystysiilosta suoraan roboteille.
– Jaamme lypsylehmille ja ummessa oleville omat rehunsa kerran päivässä. Hiehot ovat rahtikasvatuksessa.
Tarkalla ruokinnalla karjan keskituotos on saatu nostettua 10 500 kiloon (EKM) lehmää kohti. Siihen Sillanpäät eivät vielä ole tyytyväisiä. Lähivuosien tavoitteena on nostaa holsteinvaltaisen karjan keskituotos 12 000 kiloon.
