Lehmien sosiaalistumisesta hyötyvät kaikki. On tärkeää, ettei nauta pelkää muita nautoja tai ihmistä.

Nautojen sosiaalistumisella tarkoitetaan kahta asiaa: miten eläin on tottunut toimimaan eläin- tai lajiryhmässään, ja myös sitä, miten eläin toimii ihmisen kanssa.

− Vasikan pitää oppia puhumaan nautaa ja omaksua nautakielen aakkoset, sanoo eläinlääketieteen dosentti Laura Hänninen Helsingin yliopistosta.

Tämä tapahtuu helpoimmin ryhmäkasvatuksen ja leikin kautta ja parhaimmillaan oman emän rinnalla vierikasvatuksessa.

− Lisäksi vasikan on opittava, että muutkin navetassa oleskelevat eläinlajit ovat ihan kivoja, erityisesti me ihmiset, toisinaan myös koirat ja kissat.

Ihmiset hoitavat tuotantoeläimiä, ja he voivat vaikuttaa siihen, millaiseksi eläin kokee hoitajansa.

− On meidän vastuullamme, että naudat kokevat meidät positiivisiksi. Me ihmiset keksimme kyllä keinot, miten nauta tottuu meihin, Hänninen sanoo.

Hännisen mukaan ryhmäkasvatuksessa nauta­kieli on keskeisin ja vasta sen jälkeen se, että vasikka oppii toimimaan ihmisen kanssa.

 

Avoin aikaikkuna

Tutkimusten mukaan vasikka on aivan vastasyntyneenä herkimmillään mieltämään, että ihminen kuuluu sen elinpiiriin. Tanskalaistutkimuksen tulokset kertoivat, että jos vasikkaa ruokitaan ja käsitellään käsin ensimmäisten neljän elinpäivän aikana, vasikoiden motivaatio lähestyä ihmistä kasvaa. Se ei tarkoita hoitajalle isoa työtaakkaa, vaan riittävän paljon positiivista kontaktia oikeaan aikaan.

− Muutama kymmenen sekuntia päivässä ensimmäisten kuukausien aikana riittää. Jos vasikka on karsinassa kiinnostunut ja tulee haistelemaan, täytyy vasikkaa ymmärtäen lisätä mukavia kohtaamisia ja minimoida epämukavat ja pelottavat kohtaamiset, Hänninen sanoo.

Naudat ovat hoitajalleen työkavereita, joten on kotiin päin, kun suhteen valmistaa vasikasta pitäen.

− Kontaktia ei tarvitse olla päättömiä määriä: jos kiinnittää huomiota vasikkaan karsinaa kolatessa tai rapsuttelee rehua tuodessa. Vasikoille voi puhua lempeällä äänellä ja välttää äkkinäisiä liikkeitä.

Omaa käyttäytymistään miettien saa välitettyä eläimelle tiedon, että hoitaja on ”ihan jees”-tyyppi.

Tutkimuksen mukaan pienemmissä navetoissa tuli enemmän luontaista kontaktia. Lapset olivat leikkineet vasikoiden kanssa ja kesyttäneet niitä. Nykyään nautoja pidetään isoissa ryhmissä, mikä tarkoittaa myös vähemmän myönteistä käsittelykontaktia.

− Ennen vasikalle juotettiin ämpäristä maitoa, nyt sen hoitaa juottoautomaatti. Kun eläintä on pidetty parressa, sille on tuotu ruokaa, harjattu sitä ja siten positiivista kontaktia on tullut nykyistä helpommin.

Kun on siirrytty pihatoihin ja ryhmäkarsinoihin, naudalla on parsinavettaa ja yksilökarsinakasvatusta paremmat mahdollisuudet tyydyttää lajin lajityypillisiä piirteitä. Samaan aikaan on ratkaistava, miten eläimet saadaan tottumaan ihmisen käsittelyyn ja ymmärtämään, että hoitaja on mukava, eikä vain henkilö, joka tulee paikalle, kun tehdään ikäviä asioita.

 

Traumaattinen nupoutus

Vasikan ensikuukausiin kuuluu usein nupoutus, joka on kivulias toimenpide. Sillä on vaikutusta vasikan ihmissuhteeseen.

− Nupoutus täytyy tehdä rauhoituksessa ja puudutuksessa ja huolehtia jälkikivunhoito. Koska kipu on muuten ylitsekäyvää, toimenpiteen täytyy olla taiten hoidettu ja eläimen terve nupoutettaessa.

Aina, kun eläimen kanssa ollaan tekemisissä, eläin oppii siitä.

− Nauta oppii nopeasti, joten on tärkeää, että tehdään nautaa ymmärtäviä toimia ja niin, ettei sitä pelota. Silloin se oppii, että ihminen on kiva.

Kun eläimelle on pakko tehdä hoitotoimenpiteitä, silloinkin haetaan eläintä ymmärtäviä käsittelytapoja. Silloin eläin hoksaa, että tilanne ei ole paha, vaan se toimii ihmisen kanssa yhteistyössä.

 

Ikävät kohtaamiset kelvoiksi

Kun eläin pelkää piikkiä, sitä voidaan opettaa toimenpiteeseen. Jos eläin on niin kesy, että kättä voi pitää kaulalla, kättä pidetään niin kauan, kun eläin liikehtii. Kun eläin pysähtyy, poistetaan käsi.

Tätä toistetaan, kunnes eläin on tottunut kosketukseen. Seuraavaksi nostetaan eläimen kaulanahkaa ja pidetään kiinni, kunnes eläin pysyy paikallaan. Näin edeten saadaan eläin tottumaan, ja pistäminen onnistuu rauhallisesti.

− Ajallisesti tämä ei vie välttämättä sen enempää kuin mitä rimpuilevan hiehon kanssa tapellessa.

Näitä uusia, nautaa ymmärtäviä toiminta­tapoja edistävät esimerkiksi eläinlääkärit Iris Kaimio ja Anna-Mari Olbricht. Tuottajia ja eläinlääkäreitä koulutetaan.

− Vaikka itse olen ollut 30 vuotta alalla ja eläinten hyvinvoinnin kanssa tekemisissä, on häkellyttävää huomata, kuinka pienillä vinkeillä saan naudan ymmärtämään, että pelottavat hoitotoimet eivät ole niin karmaisevia, Hänninen sanoo.

Vasikan varhaiset positiiviset kohtaamiset ihmisen kanssa ovat aina kotiin päin.

Helpompi käsitellä

Hyvästä sosiaalistamisesta on hyötyä. Se helpottaa käsiteltävyyttä ja totuttamista uusiin tilanteisiin, kun eläimet eivät pelkää. Esimerkiksi eläinten siirtäminen nopeutuu.

− Eläin, joka on oppinut ihmisen käsittelyyn, on ennalta arvattava, joten hoitotoimet ovat helpompia.

Eläintä ei pidä opettaa olemaan koko ajan kiehnäämässä, koska silloin on hankala olla töissä. Jos taas eläin aristaa ihmistä, hoito on hankalaa.

− Pelkäävän naudan käsittely on vaikeaa, ja joka ikinen pakolla tehty toimenpide lisää pelkoa eläimen mielessä, Hänninen sanoo.

Tilanne ei ole toivoton, sillä säikyn eläimen saa tottumaan ja luottamaan ihmiseen luottamusta herättävällä käsittelyllä.

− On mahdollista saada aikaan positiivisuuden kierre, sillä naudat ovat todella nopeita oppimaan ja ne yleistävät oppimansa nopeasti.

 

Hyvä hoito, hyvä tuotos

Hyvä hoito näkyy suoraan myös tuotoksessa. On klassisia tutkimuksia jo 70-luvulta, joiden asetelma on seuraavaa: samanlaiset navetta­yksiköt, joissa perushoito on samanlaista. Toisessa paikassa tuotos on todella hyvä, toisessa heikompi. Kun eläintenhoitajia vaihdetaan päikseen, huomataan, että hyvä hoitaja tuo hyvän tuotoksen ja vie sen mennessään.

− Jos naudat stressaavat, ne voivat pidättää maitoa. Eläintä ymmärtävä hoito voi edesauttaa stressinsietokykyä ja eläin toipuu muutoksista nopeammin.

Suomessa on lähtökohtaisesti aika hyvin käsiteltäviä eläimiä. Lehmissä on luonne- ja yksilöeroja. Toiset ovat uteliaampia ja rohkeampia kuin toiset. Joidenkin on vaikeampi tottua, ja niiden kanssa on sitten tehtävä enemmän töitä.

− Tuottajat huomaavat eron, kun ovat siirtyneet isompaan yksikkökokoon. Yksilöllisten tarpeiden tunnistaminen on vielä ihan mahdollista isossakin yksikössä, ja se kuuluu hyvän nautasilmän omaavien ihmisten työkaluihin, Hänninen sanoo.

Jaa artikkeli