Vasikanhoito on huolellisia rutiineja

Ajatuksella suunnitellut rutiinit ja huolellinen työ kasvattavat hyviä, terveitä vasikoita. Kun lisätään sitkeys, voidaan päästä eroon jopa kryptosta.

asikan kasvatus perustuu hyvään alkuhoitoon ternimaitoineen. Riittävä hyvälaatuisen ternimaidon saanti parin tunnin sisällä syntymästä näkyy paitsi vasikan hyvänä vastustuskykynä, myös parempana kasvuna, maitotuotoksena ja pienempänä riskinä tulla poistetuksi ensikko­kaudella.

Juottokaudella kasvua ja terveyttä tukevat riittävä juoman määrä ja kehitys märehtijäksi. Päivittäisen juoma-annoksen nosto kahdeksasta kahteentoista litraan parantaa kasvua ja vähentää sairastavuutta. Maitojuottoa suositellaan kolmen viikon ikään saakka, mutta tämä on tilakohtainen asia.

Sopiva ikä vierotukselle on noin kahdeksan viikon iässä, sairastaneilla vasikoilla juottoa on hyvä jatkaa hieman pidempään. Rajoitetulla juotolla vasikan kasvu on hieman vapaata juottoa pienempi, mutta vasikka kehittyy nopeammin märehtijäksi ja vierotus voi olla helpompaa.

KorpiFarmi Oy
KANGASNIEMI

● Yrittäjät: Jaana ja Juha Häkkinen.
● Eläimet: 140 lehmää.
● Keskituotos: 11 000 kg EKM.
● Pihatto: Emolehmäpihatosta vuonna 2013 saneerattu kylmäpihatto, automaattilypsy. Juottovasikoita lukuun ottamatta kaikilla ulkoilumahdollisuus ympäri vuoden.
● Työntekijät: Töissä isäntäväen lisäksi perheen poika ja kaksi muuta työntekijää.

Rehuja maistellen

Automaattijuoton, tuttisankojen tai hapanjuoton paremmuutta ei kannata pohtia, sillä tärkeämpää ovat hyvät rutiinit, jotta vasikat saavat laadukasta juomaa riittävästi. Vettä, karkearehua ja vasikalle sopivaa väkirehua tulee olla tarjolla ensimmäisestä päivästä lähtien.

Pienen vasikan rehujen maistelu on tärkeää, sillä pötsin papillit kehittyvät väkirehun myötä ja kuiva heinä kehittää pötsin lihaksia. Vasikka on täysi märehtijä vasta puolen vuoden iässä, joten vasikkarehua tulisi antaa vapaasti neljän kuukauden ikään saakka. Vasikka tarvitsee valkuaista kasvun lisäksi rungon ja utarekudoksen kehitykseen.

Ryhmässä vasikka oppii matkimalla syömään karkearehua nopeammin kuin yksin. Leikkiminen ja oppiminen vaikuttavat stressin sietoon, mikä voi vaikuttaa esimerkiksi lukkoparteen oppimiseen tai ensikon tottumiseen lypsyyn. Myös vasikan kasvu on ryhmässä parempi.

Tautipaineen pienentämiseksi ryhmäkoon tulisi olla enintään kahdeksan vasikkaa ­korkeintaan kahden viikon ikäerolla. Vasikkakarsinoiden pesu ja varsinkin hyvä kuivatus vasikan ja vasikkaryhmien välillä ehkäisee tautipesäkkeiden syntyä.

Mietityt rutiinit

Kangasniemeläisellä Jaana ja Juha Häkkisen KorpiFarmi Oy:n maitotilalla vasikoiden hoidossa periaatteena on reilusti. Juomaa ja rehua reilusti ja runsas kuivitus purulla ja oljella. Hoitokäytännöt on mietitty huolella, jotta vasikat pysyvät ­terveinä.

Lehmät poikivat purulla ja oljella kuivitetussa poikimakarsinassa. Lehmillä on pääsy tarhaan ja kesällä ne usein myös poikivat siellä, mutta talvisin ulospääsyä rajoitetaan tarvittaessa.

Vasikalle juotetaan ternimaito pian syntymän jälkeen, ellei se hakeudu itse imemään emäänsä. Vasikka ja emä saavat olla poikimakarsinassa noin vuorokauden ennen kuin vasikka siirretään vasikkalan yksilökarsinaan.

Ternimaitoa vasikka saa yhteensä neljä kertaa ja täysmaitoa parin viikon ajan, jonka jälkeen se siirretään ryhmäkarsinaan hapanjuotolle. Juomassa käytetään maitoa ja jauheesta tehtyä maitojuomaa.

Hapanjuoma jaetaan MilkTaxilla kaksi kertaa päivässä, ja vasikan iästä ja juomahaluista riippuen kerta-annos on 4,5–6 litraa. Tuttiämpärit ovat vasikkakohtaiset ja niitä on varattu siten, että pestyt ämpärit ehtivät kuivua ennen uutta käyttöä.

– Juottokausi on jatkettu kolmeen kuukauteen, jotta vasikat painavat yli sata kiloa ja syövät reilusti väkirehua. Näin kasvu ei notkahda vierotuksen aikaan, Jaana Häkkinen perustelee.

Vasikoilla on alusta saakka tarjolla vettä, täysrehua ja heinää. Ylimääräisen stressin välttämiseksi nupoutusta, siirtoja tai juomamuutoksia ei tehdä samalla viikolla.

Ryhmäkarsinoissa vasikoita on viidestä kahdeksaan ja ryhmä pysyy samana vähintään neljän kuukauden ikään saakka. Kesällä kaikki juottoikäisiä vanhemmat vasikat ovat ulkona, ja noin 7–8 kuukauden iässä hiehot siirtyvät pihaton karsinoihin isompiin ryhmiin.

KorpiFarmilla on noin 140 lehmää entisestä emolehmäpihatosta remontoidussa kylmäpihatossa, jossa ruokintapöydän toisella puolella ovat lypsävien parret ja toisella vinokuivikekarsinat hiehoille ja umpilehmille sekä poikimakarsina. Vasikoiden tilat on remontoitu vanhan parsinavetan tiloihin.

Sitkeys palkitsee

Tilalla on omakohtaiset kokemukset vasikan terveyden vaikutuksista lehmän koko elinkaareen. Karjamestari Heidi Brandtin kirjanpito kertoo vasikoita aikoinaan kurittaneen rotaviruksen jättäneen jälkeensä herkkämahaisia lehmiä, jotka sairastuivat herkästi jo pienistä ruokinnan muutoksista.

Tuolloin rotavirus saatiin saneerattua karjasta, mutta pari vuotta sitten rota tuli uudestaan kryptosproridiumin kanssa.

– Vasikat olivat ripuloineet jonkin verran pitkin syksyä, mutta aloimme epäillä kryptoa vasta, kun kolme meistä sairastui vuoron perään, Häkkinen kertoo.

Kun vasikat oli tautien jyllätessä opittu pitämään hengissä, alkoi tiedon haku krypto­sporidioosin hävittämisestä. Sen kanssa eläminen ei ollut vaihtoehto, ei vasikoiden eikä jatkuvassa sairastumisriskissä olevien lähipiirin pienten lasten kannalta.

Kun tietoa kryptosporidiumin hävittämisestä ei löytynyt kysymällä, paneutui Brandt ulkomaisiin tutkimuksiin.

– Ookystan elämänkaari tuli kyllä opeteltua ulkoa, hän toteaa.

Englanninkielisiä tutkimuksia, ohjeita ja neuvoja kääntämällä Brandt laati yhdessä isäntäväen kanssa suunnitelman, jolla virus hävitettäisiin. Vasikoiden hoitoon sovittiin pelisäännöt, joita kaikki tilalla noudattivat tarkasti.

Pesua ja desinfiointia

Poikimakarsina siirrettiin vasikkalasta pihattoon ja uudet vasikat vietiin puhtaisiin tiloihin, joista ei ollut mitään yhteyttä muihin vasikkatiloihin. Hoitaja vaihtoi vaatteet ja käytti suojavarusteita puhtaita vasikoita hoitaessaan, eikä mitään välineitä tai tarvikkeita vaihdettu eri tilojen välillä.

Kun viimeinen ripuloiva vasikka oli saatu saastuneissa tiloissa terveeksi ja siirrettyä sieltä pois, kaikki paikat vasikkalassa pestiin ja desinfioitiin ja vanhat puiset vasikkakarsinat poltettiin. Pesun jälkeen tilat saivat kuivua kolme kuukautta ja lietekuiluihin, betoniseiniin ja -lattiaan levitettiin kalkkia. Kuilut peitettiin vielä muovilla vuodeksi.

– Kenocoxia kului, Brandt hymähtää.

Kuuma ja aurinkoinen kesä oli saneeraajien puolella, sillä ookystat eivät kestä kuivuutta tai uv-valoa. Ensimmäiset vasikat siirrettiin puhdistettuihin tiloihin syksyllä.

– Jännitti siirtää vasikat sinne, mutta sen jälkeen ripulia ei ole ollut eikä virusta ole löydetty, naiset huokaavat.

Tartunnan lähdettä voi vain arvailla, mutta ternivasikoiden hakukarsina on nyt siirretty aiempaa kauemmas navetasta, lintujen pääsy vasikkalaan on estetty ja harvojen vieraiden suojavarusteiden käyttöä tarkennettu.

Alle kaksiviikkoisille palautettiin yksilö­karsinat, jotta mahdollinen tautipurkaus saadaan paremmin rajattua. Pieniä ryhmiä esimerkiksi kaksosille voi tarvittaessa muodostaa poistamalla väliaita.

– Jos krypto tulee uudestaan, saneeraamme tilat uudestaan. Siihen olemme varautuneet. Sitoutumista ja työtä se vaatii, mutta onnistuu, Jaana Häkkinen lisää. n

Artikkeli perustuu Savonia-ammatti­korkeakoulun vetämien Vasikkatilat kuntoon ja Maatila 2030 -hankkeiden syksyllä 2022 järjestämään webinaariin vasikoiden hyvistä hoitokäytännöistä.