Kategoriassa on laaja valikoima artikkeleita, jotka käsittelevät viljelyn perusasioita, erilaisia viljelymenetelmiä sekä peltojen peruskunnostusta ja maanparannusta. Artikkeleissa tarjotaan käytännönläheisiä vinkkejä, käytännön viljelykokemuksia ja tutkimustietoa maatilan ja peltoviljelyn tuottavuuden parantamiseksi sekä kestävien viljelykäytäntöjen omaksumiseksi.
Isokyröläisen MTY Kartanon nuori isäntä investoi tilan tulevaisuuteen ennakkoluulottomasti. Aurinkopaneeleiden hankinta osui hyvin yhteen kuivuri-investoinnin kanssa.
Maatila voi säästää 10–15 prosenttia sähkönsiirtolaskussaan tuottamalla itse tilan sähkölaitteiden tarvitseman loistehon.
Itikan siemenviljelytila Iisalmessa on tarkka energian kulutuksessa ja monipuolinen sen tuotannossa. Energiaa irtoaa jo maaperästä, auringosta, tuulesta ja grilliöljyistä. Nyt katse on vesivoimassa ja aurinkoenergian varastoinnissa.
Kolmen vuoden tilakoe osoitti, että salaojakastelu lisää satoa niin paljon, että veden pumppaaminen sähköllä salaojakaivoihin on kannattavaa. Kokeessa havaittiin myös, että pumppaaminen pitää aloittaa mahdollisimman aikaisin.
Lihasonnien laiduntaminen on taloudellisesti järkevää varsinkin perinnebiotoopilla. Koko kasvatusajan päiväkasvut ja teurastulokset olivat lähes samat laiduntaneilla ja seosrehuruokituilla, mutta ero näkyi rasvaluokissa.
Viljelyaineistojen tarkastelussa herne ja härkäpapu viljan esikasvina vaikuttivat positiivisesti viljan hehtaarisatoon. ProAgrian lohkotietopankista kootun tiedon valossa yksivuotisia palkokasveja kannattaa hyödyntää viljelykierrossa.
Lehmien terveyttä ja kiimaa havainnoiva järjestelmä on osoittanut hyötynsä Viinikan tilalla jo puolen vuoden käytön jälkeen. Järjestelmä raportoi poikkeamista ennen kuin silmällä niitä havaitsee.
Paikkakohtainen kannattavuuskartta on oiva työkalu lohkon tuottavuuden parantamiseen. Jatkuvasti tappiota tuottava lohkon osa kannattaa jättää kokonaan viljelemättä tai korjata tilanne pikaisesti. Tutkimusryhmä selvitti mahdollisuuksia aarikohtaiseen kannattavuuslaskentaan.
Uusia kasvituholaisia saapuu Suomeen joko tulokas- tai vieraslajeina. Näistä tulokaslajit liitävät etelästä pohjoiseen tuulten mukana, kun taas vieraslajien leviäminen on seurausta ihmisen toiminnasta, lähinnä kansainvälisestä kaupankäynnistä.
Suholan tila siirtyi gluteenittomaan viljelyyn 30 vuotta sitten. Pioneerityö erikoistuotteiden parissa vei mennessään ja sivuelinkeino kasvoi maatalouden ohi Etelä-Savon perukoilla.
Mansikanviljelijän sesonki on viime vuosikymmeninä moninkertaistunut. Paimiolainen Saaren tila toivoo uusia mansikkalajikkeita, jotta satokausi edelleen pitenisi.
Maatalouden historiassa on lukuisia keksintöjä, jotka ovat muovanneet tapoja viljellä ja työskennellä pelloilla. 1800-luvulle asti etupäässä lounaisessa Suomessa maatalouden vetoeläiminä suosittiin hevosten lisäksi sitkeitä, mutta hitaita ja kankeita härkiä. Maatalousmenetelmien kehittyessä härkien käytöstä luovuttiin ja siirryttiin hevosiin, jotka toimivatkin viime vuosisadalla pitkään tehokkuuden mittarina. Maataloustyökalu parihevosten vetämänä oli jo sen luokan ratkaisu, että työn uskottiin
