Mäntsäläläinen maatalousyrittäjä Sari Melart sai Melan työkykyneuvonnasta apua henkiseen jaksamiseensa monin tavoin tiukassa tilanteessa. Maksutonta neuvontaa tarjoavat Melan 14 työkykyneuvojaa ympäri Suomen.
Vanha päärakennus, kivinavetta ja liuta muita rakennuksia muodostavat kauniin tilakeskuksen mäen päällä. Tilalla viidettä polvea edustava Sari Melart ohjaa vieraansa, Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen (Mela) työkykyneuvoja Marko Kiiverin, harvoin käytössä olevaan ruokasaliin tammikuisena pakkasaamuna.
Mitä he odottavat tapaamiselta?
– Odotan saavani apua omaan tilanteeseeni. Haluan myös madaltaa toisten kynnystä avun hakemiseen omalla esimerkilläni, Melart puntaroi.
Kiiveri puolestaan pyrkii saamaan hyvän kuvan tilakokonaisuudesta.
– Sitten suunnittelemme tulevaa ja teemme hakemuksen ostopalvelusitoumuksesta lyhytkestoiseen psykoterapiaan, Kiiveri valottaa.
He asettuvat vieretysten pöydän ääreen. Keskustelu voi alkaa.
Ensin käydään läpi, minkä kokoisesta tilasta on kysymys, mitä tilalla viljellään ja mistä tilan talous muodostuu. Viimeisistäkin eläimistä luovuttiin 1980-luvulla.
Sari Melart kertoo ilmoittaneensa jo viisivuotiaana, että hän on sisaruksista se, joka jatkaa tilaa.
Vuonna 2005 tapahtuneesta avioerosta lähtien hän on vastannut tilan pyörittämisestä yksin, hoitanut itse lähes kaikki pelto- ja metsätyöt.
Tilanpito on tuntunut Melartista ajoittain yksinäiseltä varsinkin hänen isänsä kuoleman jälkeen, vuodesta 2013.
Kiiveri kysyy, kuinka Melart on saanut aikansa riittämään kaikkeen.
– Joskus meinaa tulla vähän paniikki, Melart myöntää.
Hän täyttää seuraavaksi 62 vuotta, joten työvuosia ei ole kovin paljon jäljellä. Seuraava sukupolvenvaihdoskin on suunnitteilla. Melartin poika aikoo ryhtyä jatkamaan tilaa.
Kiiveri kannustaa tekemään vaihdoksen hyvissä ajoin, jotta uusi polvi pääsee kehittämään tilaa haluamaansa suuntaan.
Melart joutui taloudellisesti tiukoille avioeronsa myötä. Avioehtoa ei ollut. Tila velkoineen jäi hänelle. Talvisin piti käydä tilan ulkopuolella töissä.
Taloudellista stressiä ovat aiheuttaneet myös tukimaksuaikataulujen muutokset ja vaihtuvat tukiehdot, viljan huono hinta ja nousseet tuotantokustannukset.
Saako Melart viljan- ja puunmyynnistä itselleen riittävän toimeentulon?
– Nippa nappa, Melart vastaa.
Seuraavaksi Kiiveri kääntää keskustelun vapaa-ajan viettoon. Melartille se saattaa tarkoittaa puutarhanhoitoa kotona. Välillä hän irtautuu läheiselle kesämökilleen, mistä tosin näkyvät tilan pellot. Melart kokee mökillä olon silti rentouttavaksi.
Tärkeä henkireikä on puutyötunneilla käynti kerran viikossa. Melart on hurahtanut sorvaukseen, jota hän on opetellut myös pidemmillä kursseilla.
– Sorvaus vaatii niin suurta keskittymistä, että työmurheet unohtuvat.
Fyysisen jaksamisensa hän arvioi kohtuullisen hyväksi ja kertoo kiinnittävänsä huomiota vaihteleviin työasentoihin. Vuosien varrella on tullut kolhuja, joista keho joskus muistuttaa.
"Olen ollut todella tyytyväinen saamaani apuun. Koen, että minut on huomioitu."
Sitten siirrytään henkiseen jaksamiseen. Melart kertoo, että siskot ja omat lapset ovat hänelle tärkeitä ihmisiä, joiden kanssa asioista voi jutella.
Viime kuukausina hän on saanut mahdollisuuden käydä tilannettaan läpi ammattilaisen avulla. Mela myönsi hänelle ostopalvelusitoumuksen lyhytkestoiseen terapiaan, ja nyt on tarkoitus tehdä jatkohakemus, jotta terapia voisi jatkua keskeytyksettä.
Melart kertoo Kiiverille olevansa tyytyväinen yhteistyöhön terapeutin kanssa.
– Jälkeenpäin arvioituna minun olisi ehkä kannattanut mennä terapiaan jo vähän aikaisemmin. Ei tarvitse jaksaa yksin.
Melart ja Kiiveri jatkavat keskustelua vielä hetken aikaa. Kiiveri on puheen lomassa tehnyt uuden hakemuksen ostopalvelusitoumukseen, ja hän lähettää sen Melartille viimeisteltäväksi sähköiseen asiointipalveluun.
Sitoumus kattaa 3–5 terapiakäyntiä, jotka terapeutti laskuttaa suoraan Melalta. Sitoumuksia voi saada kaksi kappaletta. Lyhytkestoinen terapia olisi suositeltavaa käydä läpi tiiviissä tahdissa, mutta yllätysten ja kiireaikojen varalta sitoumus on vuoden voimassa.
– Myöhemmin voimme katsoa, mitä muuta apua voisit tarvita täällä tilalla. En ole kuitenkaan mihinkään yhteistyötahoon yhteydessä enkä lähetä tietojasi mihinkään ilman sinun lupaasi, Kiiveri painottaa Melartille.
Keskustelu päätetään. Aikaa on kulunut 40 minuuttia.
Melart kokee tilanteensa paremmaksi kuin aikoihin. Taloudellinen tilanne on muuttunut helpommaksi. Keskustelut terapeutin ja Kiiverin kanssa ovat avanneet uusia näköaloja ja tuottaneet uusia oivalluksia.
– Olen ollut todella tyytyväinen saamaani apuun. Koen, että minut on huomioitu.
Hän on osallistunut myös viljelijöiden hyvinvointipäiviin ja suorittanut työkyvyn ABC-kurssin.
Kiiveri suhtautuu luottavaisesti Melartin työkykyyn. Melart on fyysisesti hyvässä kunnossa, taloudellisista haasteista on selvitty ja henkiseen jaksamiseenkin on saatu tukea.
– On hienoa, että Sari on lähtenyt tälle polulle, omaa hyvinvointiaan ja tulevaisuuttaan rakentamaan.
Sari Melartilla on selvät sävelet lähitulevaisuudelle.
– Käyn terapian loppuun. Jatkan työntekoa ja harrastamista. Sitten taas kevättä kohden.
Työkykyneuvojan onnistuneen tilakäynnin päälle juodaan vielä kahvit. Sen jälkeen Marko Kiiveri jatkaa matkaansa.
Yhä useammassa maatalousyrityksessä työskentelee palkattua työvoimaa. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tilaston mukaan 7 800 maatilalla työskenteli yhteensä 34 000 työntekijää vuonna 2023. Mitä työntekijän palkkaaminen vaatii maatalousyrittäjältä? Miten työntekijöitä johdetaan?
Yritystoiminnan kehittäminen tarkoittaa usein investointeja, joskus suuriakin. Tavoitteena on yrityksen kannattavuuden parantaminen, mutta se ei toteudu automaattisesti.
Kiire, taloushuolet ja sukupolvien väliset hankaukset koettelevat maatiloilla yhdessä työskentelevien parisuhdetta. Huonoon suhteeseen ei kannata tyytyä. Puhe- ja tunneyhteyden uudelleen löytämiseen saa apua.
Työturvallisuusasioiden viilaaminen viljelytukien edellyttämiin sosiaalisen ehdollisuuden vaatimuksiin voi parhaimmillaan tuulettaa tilan jämähtäneitä työtapoja.
Älyteknologian kehitys tekee kasvinviljelystä aiempaa tarkempaa ja ympäristöystävällisempää. Tutkijoiden hahmottelema Maatalous 5.0 -visio arvioi sen myös monipuolistavan viljelyä – ja parantavan kannattavuutta.
Limingan Tupoksessa sijaitsevalla Sanna ja Kalle Vähäsöyringin tilalla viljellään puhdaskauraa ja tehdään haketta. Kumpikin toiminta vaatii erikoisosaamista. Riskeistä huolimatta erikoistuminen on kannattanut.
Metsät eivät ole Tervaselän tilalla vain omaisuuserä, vaan metsänhoitoon nivoutuu vankkoja perinteitä ja pitkä sukupolvien ketju. Metsiä hoidetaan aktiivisesti, mutta sijaa on myös omaehtoiselle suojelulle.
Periaatteessa oikea pellon vuokra on se euromäärä, jonka vuokranantaja ja vuokralainen hyväksyvät eli se, jolla kauppa syntyy. Mutta joskus sovittu hintakin on väärä. Seuraavassa ei tarkastella niitä poikkeustapauksia, joissa etsitään erityisiä hienohietapeltoja etelärinteessä kastelumahdollisuuksilla puutarhakasvien viljelyyn, ne kun ovat oma maailmansa. Eikä myöskään niitä tilanteita, joissa tietoisesti ollaan valmiita maksamaan selvää ylivuokraa, jotta päästään tutuiksi
Uudet kauralajikkeet ovat satoisia, isojyväisiä ja lujakortisia. Myös kuivuuden kestävyys on parantunut selvästi, sanoo kasvinjalostaja Hanna Haikka.
Seinäjoen Ylistarossa Aila-Korpelan tilalla on viljelyssä paljon vuokrapeltoja. Niistä huolehditaan kuin omista. Veli-Pekka Aila panostaa pellon kasvukuntoon ja poimii parhaat palat eri viljelymenetelmistä. – Tärkein on maan pinnan alla.
