Seinäjoen Ylistarossa Aila-Korpelan tilalla on viljelyssä paljon vuokrapeltoja. Niistä huolehditaan kuin omista. Veli-Pekka Aila panostaa pellon kasvukuntoon ja poimii parhaat palat eri viljelymenetelmistä. – Tärkein on maan pinnan alla.
Viime kasvukaudella Veli-Pekka Ailan maatilalla Seinäjoella, Hanhikosken kylällä, oli kaukaisia vieraita. Tilalla työskenteli kanadalainen Cole. Maatilaharjoittelupaikkojen välitysfirman kautta lakeuksille tiensä löytäneen kanadalaisen seura oli Veli-Pekka Ailalle silmiä avaava kokemus.
– Kulttuurierot meikäläiseen ajattelutapaan verrattuna olivat valtavat. Tuli mieleen koomikko Ismo Leikolan tv-sarja, jossa hän kertoo yhteentörmäyksistään amerikkalaisen kulttuurin parissa.
Maataloustöissä hankausta tai erilaisia tekemisen tapoja ei niinkään ilmennyt, mutta työnteon lomassa jutustellessa tuli aimo annos yllätyksiä. Kuvitelmissamme arvomaailmaltaan lähellä eurooppalaisia kanadalaisissa on eroja. Oikeus kantaa asetta ja kovat, trumppilaiset arvot toistuivat vieraan puheissa.
Uusia arvoja Veli-Pekka Aila ei työharjoittelijaltaan omaksunut, mutta muutoin hän on aina valmis oppimaan uutta, hänen elämänasenteensa on avoin. Hänellä on agrologikoulutus, mutta hän sanoo opiskeluvuosinaan hankkimansa tiedon vanhentuneen jo moneen kertaan.
– Ei meille 25 vuotta sitten opetettu, miten tärkeää maaperän biologia on. Puhuttiin vain vesitaloudesta ja kemiasta. Olen nyt vuodesta 2018 itseopiskellut lisää maan biologiasta ja tuonut näitä oppeja omaan työhöni.
Herääminen maan kasvukunnon tärkeyteen ja uudistavaan viljelytapaan sai Veli-Pekka Ailan liittymään Baltic Sea Action Groupin Itämerta suojelevaan Carbon Action -projektiin. Viimeistään sen myötä hänelle kirkastui, että tärkeintä on se, mitä on maan pinnan alla. Siellä on oltava elämää, ja sen vuoksi tilalla siirryttiin ensin kevytmuokkaukseen ja lopulta siirrettiin kevytmuokkauskin vielä syksystä keväälle.
– Parin viime vuoden ajan lähes kaikki maat ovat talvisin sängellä tai kasvipeitteisinä.
Muutokset ovat tuottaneet tulosta. Maan multavuus ja madot ovat lisääntyneet pelloissa. Kun pieneliötoiminta on vilkasta, pelto on elinvoimainen, ja se tuo satovarmuutta säidenkin armoilla.
Toki myös vesitalous on mintissä. Yli 60 prosentilla pelloista on säätösalaojitus.
Ailan puoliso Noora Aila on myös agrologi. Hän työskentelee kasvintuotannon asiantuntijana ProAgria Etelä-Pohjanmaalla. Tietämystä tilalla siis on omasta takaa. Myös Veli-Pekka myy neuvontapalveluitaan viljelijöille sivuelinkeinona.
Veli-Pekka Ailasta tuli kotitilansa isäntä kahdessa vaiheessa. Hän alkoi viljellä puolta tilaa vuonna 2005, isänsä rinnalla, jonka vastuulla oli toinen puoli. Isällä oli tuolloin vielä kananmunantuotantoa. Vuonna 2011 toteutui toinen sukupolvenvaihdos, ja samalla lähtivät kanat. Kanoista muistona on pihapiirin kanalarakennus, joka on nyt varastokäytössä.
Veli-Pekka Aila sai astua kasvuhakuisen maatilan ohjaksiin. Tilan peltoalaa oli johdonmukaisesti kasvatettu 1990-luvun puolivälistä. Nyt peltoja on liki 400 hehtaaria. Ohra myydään Anoralle, ja siitä tehdään Koskenkorvan tehtailla vodkaa. Kaura myytiin viime vuonna Lantmännenille, rypsi paikalliselle maatalouskaupalle ja härkäpapu Hankkijan välityksellä elintarvikekäyttöön.
– Olikin muuten ensimmäinen kerta, kun meiltä lähti härkäpapua elintarvikkeeksi.
Tila on sopimusviljelijänä vain Anoralle. Muu sato kaupataan markkinoiden mukaan vaihdellen.
– Nyt on ensimmäinen kerta viiteen vuoteen, kun mitään kiinnityksiä ei ole vielä helmikuuhun mennessä tehty. Pyrin suunnittelemaan myynnin hintatilanteen mukaan ja sen mukaan, mitä mahtuu varastoon. Puintiaikana hinnat ovat alhaisimmillaan, joten siihen ei kauppoja kannata lykätä. Seuraan viljamarkkinoita aktiivisesti.
Tila muutettiin osakeyhtiöksi vuonna 2022. Se oli hyvä ratkaisu kasvavalle tilalle.
– Kun pellon ostoa ei saa vähentää verotuksessa, laajentuminen tuli yksityiselle elinkeinonharjoittajalle kalliiksi. Verottaja rankaisee maan hankinnasta, ja tuntui että tilan pitäisi jatkuvasti tuottaa enemmän, jotta voitaisiin maksaa verot. Osakeyhtiön 20 prosentin tasaverotus on tehnyt kasvusta verotuksellisesti kevyempää.
Aila-Korpelan tilan peltoja ei kynnetä. Viljelijä vitsailee, että vaikka Raamatussa mitä sanottaisiin, maan kääntäminen syksyllä tappaa elämän. Hänellä on ollut peltoja, joista kaikki madot olivat kadonneet.
– Takavuosina kun syksyllä kynnettiin, pahimmillaan tuli edellissyksynä maahan kynnetyt oljet esiin. Maa oli täysin kuollutta. Kun tällaista peltoa sitten alkoi kevytmuokata ja sekoittaa sinne kasvijätettä, sai maan rakenteen paremmaksi ja lahoamisen käyntiin, melko pian palasivat madotkin.
Tilan kaikki pellot kevytmuokataan. Jos pelto on tiivistynyt, Aila saneeraa sitä jankkuroimalla ja syväjuurisilla kasveilla.
– Saa sen tiivistyneen pellon kasvamaan apulannalla toki. Nyt kun tuotantopanosten hinta on jatkuvasti korkealla ja viljan hinta matalalla, ei siinä järkeä olisi, Aila avaa filosofiaansa.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Avomaankurkku on Vainion perhetilan lippulaivatuote. Suurin osa satojen tonnien sadosta lähtee tuoreena kuluttajille eri puolille Suomea, mutta tilalla valmistetaan myös suolakurkkuja perinteisin menetelmin. Veljesten suolakurkut -tuotemerkki on valloittanut paikkansa kauppojen hyllyillä.
Aspilan veljekset Eino, Lauri ja Aku ovat tyytyväisiä päätökseensä jatkaa sukutilan pitoa yhteisvoimin. Työnjaossa on huomioitu jokaisen vahvuudet, ja kaikki pääsevät vuorollaan vapaalle. Tilan kärkituotteeksi on noussut sipuli.
Pinaatti on ainoa viljelykasvimme, josta saadaan avomaalla kaksi satoa kesässä. Maatalousyhtymä Heikkilä Vampulassa on yksi harvoista sitä viljelevistä tiloista. Pinaatin viljely edellyttää säntillisyyttä. Sen lisäksi tilalla viljellään tuorehernettä ja viljoja.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Ojitetut suometsät ovat joutuneet hiilipäästöhysterian silmään. Suometsätieteen professori Annamari Laurén haluaa kauhoa suometsäkeskusteluun lisää tietoa ja monipuolisuutta. Suometsät ovat mainettaan parempia ja tarjoavat myös keinoja sopeutua muuttuvaan ilmastoon.
Alkuvuosi 2025 oli metsänomistajan näkökulmasta hyvää aikaa. Puulla oli kysyntää ja hinnatkin olivat korkeita. Mutta vuoden jälkipuolisko ei sitten ollutkaan yhtä suotuisa. Isot metsäyhtiöt, "sellunkeittäjät", alkoivat kertoa menekkivaikeuksistaan. Tällä oli tietenkin välitön vaikutus puun kysyntään ja hintoihin. Kun joulukuussa rymistellyt Hannes-myrsky toi nopeasti korjattavaa ylimääräistä puuta ehkä 10 miljoonaa kuutiota, ei markkinakuva näyttänyt yhtään lohdullisemmalta.
Hiljainen suojelu kuvastaa suomalaisten erityistä metsäsuhdetta ja tapaa hoitaa metsiään. Metsiä ei nähdä vain tulonlähteenä, vaan arvopohja on moninainen. Taloudellisen arvon ohella tärkeitä ovat luonto-, maisema-, monimuotoisuus- ja virkistysarvot.
Älyteknologian kehitys tekee kasvinviljelystä aiempaa tarkempaa ja ympäristöystävällisempää. Tutkijoiden hahmottelema Maatalous 5.0 -visio arvioi sen myös monipuolistavan viljelyä – ja parantavan kannattavuutta.
Limingan Tupoksessa sijaitsevalla Sanna ja Kalle Vähäsöyringin tilalla viljellään puhdaskauraa ja tehdään haketta. Kumpikin toiminta vaatii erikoisosaamista. Riskeistä huolimatta erikoistuminen on kannattanut.
Metsät eivät ole Tervaselän tilalla vain omaisuuserä, vaan metsänhoitoon nivoutuu vankkoja perinteitä ja pitkä sukupolvien ketju. Metsiä hoidetaan aktiivisesti, mutta sijaa on myös omaehtoiselle suojelulle.
