Jokainen maatilayrittäjä haluaa, että omat eläimet ovat terveitä ja voivat hyvin. Myös kuluttajat arvostavat tuotantoeläinten hyvinvointia. Mutta mitä hyvinvointi tarkoittaa eläimelle?
Tutkijat katsovat eläinten hyvinvoinnin tarkoittavan eläinyksilön omia kokemuksia sen fyysisestä ja psyykkisestä tilasta. Hyvinvointi on laaja käsite, joka tuotantoeläimillä kattaa terveyden, normaalin kasvun ja hyvän hoidon.
Johtava tutkija Jaakko Mononen Luonnonvarakeskuksesta (Luke) määrittelee kotieläinten hyvinvoinnin ehdot Welfare Quality -järjestelmän mukaisesti: hyvä ruokinta, hyvä kasvatusympäristö ja hyvä terveys sekä tarkoituksenmukainen käyttäytyminen läpi elämän.
– Se, mitä ne käytännössä ovat, riippuu eläinlajista. Esimerkiksi hevonen haluaa nähdä ympärilleen myös syödessään, hän konkretisoi.
Mononen toteaa, että yhteisiäkin piirteitä löytyy. Useimmille lajeille esimerkiksi mukava lepopaikka tarkoittaa kuivaa, lämmintä ja turvallista sijaa. Monet eläinlajit myös tekevät asioita mielellään samanaikaisesti, esimerkiksi naudat ruokailevat laitumella yhtä aikaa.
Eläinten hyvinvointitutkimusta on tehty 1980-luvulta lähtien. Eläimet eivät kerro voinnistaan, joten sitä pitää tutkia mittaamalla mitattavissa olevia tekijöitä kuten fysiologiaa ja terveyttä sekä havainnoimalla käyttäytymistä.
– Eläimen stereotyyppinen käyttäytyminenkin voi olla selviytymiskeino huonoissa olosuhteissa, Mononen huomauttaa.
Hän toteaa, että tutkimusmenetelmiä on useita ja yksittäisiä mittareita satoja, mutta niiden pätevyys on aina mietittävä tarkkaan. Hyvinvoinnista kertovat parhaiten sellaiset mittarit, jotka ovat lähellä eläimen keskushermostoa, kuten sykevälivaihtelu.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä Eläin-sisällöillä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Kiteeläisellä luomutilalla, pohjoiskarjalaisessa vaaramaisemassa laiduntavat ruotsalaiset turkislampaat ja ranskalaiset emolehmät. Niitä paimentavat brittiläisen paimenkoirarodun edustajat.
Juvalla toimiva monialayritys Farmila Oy on saanut hevosharrastustoiminnasta yllättävän hyvin uutta tuulta siipiensä alle. Kananmunistaan kuulu tila tunnetaan nyt paremmin irlannincob-hevosistaan Muumista ja Myrtistä sekä hevoskuiskaaja-emännästään.
Kun on hyvä idea ja sinnikkyyttä hioa reseptejä kerta toisensa jälkeen, onnistuu luomaan jotain erilaista ja kiinnostavaa. Pieni porilainen Vuohitila Kosket jalostaa käsityönä vuohikatraansa maidon.
Suomalaisen lampaanvillan hienoja ominaisuuksia ei hyödynnetä tekstiiliteollisuudessa, vaikka kotimaisen villan tuotantoketju on poikkeuksellisen vastuullinen. Näistä lähtökohdista ponnistaa pieni paimiolainen lankakauppa.
Eläin Pellervon lukijat ovat syksyn ajan seuranneet Kaustisen tilan pihattohankkeen etenemistä. Kauha kuopaisi maata ja rakennustyöt alkoivat heinäkuussa, ja marraskuun lopulla uuteen pihattoon saapui tuhatkunta vierasta juhlimaan avajaisia. Päivi ja Jouni Kaustisen mukaan kävijöiden innostunut ja positiivinen tunnelma jäi erityisesti mieleen. He uskovat sen kertovan myös alan arvostuksen noususta. Avoimuus rakennusprojektin etenemisestä ja vaiheista mediassa
Kaustisen tilan uusi lypsyrobottipihatto rakennettiin viidessä kuukaudessa valmiiksi viiden miehen voimin. Marraskuussa vuorossa oli koneiden ja laitteiden asennuksia ja käyttöönottoja, kertoo Päivi Kaustinen juttusarjan kolmannessa osassa.
Säilörehun osuus maidon tuotantokustannuksista on tyypillisesti 17–32 senttiä litralta. Kun karkearehun tuotantokustannukset lasketaan tarkasti, voidaan tunnistaa sekä säästömahdollisuudet että tuotannon pullonkaulat.
Uuteen vuoteen, seuraavaan satokauteen ja jälleen lähestyvään poikimakauteen tulee vuosittain suhtauduttua innostuksella, ja joka kerta seuraavan vuoden näkee parempana. Onko siinä kenties ikuisen yrittämisen salaisuus? Onko siinä myös syy, miksi maatalous vain jatkaa porskuttamistaan, vaikka kannattavuuskertoimen mukaan tiloista valtaosan pitäisi olla jo kuolleita ja kuopattuja? Rehellisen raadollisesti nyt on aika, jolloin viimeistään pitäisi olla kaivettuna
Hanna Westman ja Rickard Backman ottivat Hannan sukutilan haltuunsa vuonna 2014, rakensivat navetan emolehmille ja lampaille 2020 ja siirtyivät luomuun. Työn into vei eteenpäin – ja siitä syntyi idea koirametsästä.
Laajentuneen ja siirtyneen juoksutusmahan ensisijainen hoito on aina leikkaus. Lisäksi potilas tarvitsee monipuolista ja tehokasta tukihoitoa turvaamaan toipumista.
