
Riittävästi tärkkelystä on riittävästi energiaa
Lypsylehmät tarvitsevat tärkkelyksen energiaa. Optimointi onnistuu tarkasti mittaamalla, mutta kokemuksellakin voi pärjätä.
Rehumäskissä on vähän ravintoaineita, mutta sen vaikutus lihan makuun yltää taiten laitettuna Michelin-tähden arvoiseksi. Kaartilan mallaspossuissa rehureseptiikka näkyy hyvänä lihakkuutena ja runsaana silavana.
Kaartilan tilalle Juvalle eilen tuodut pikkupossut höristävät korviaan ja ryntäilevät epäluuloisesti karsinassaan. Varttuneemmat lihasiat säpsähtävät uutta tulijaa, mutta rauhoittuvat nopeasti ja melu osastolla vaimenee. Lihasikalaksi vuonna 1996 remontoitu entinen emakkosikala on jo vanha mutta teknisesti hyvin toimiva; karsinat on kuivitettu kutterinlastulla, kattoflektit pitävät ilman raikkaana ja kutakin kahta karsinaa asuttaa 12 isompaa röhkijää. Täällä Jouni Kaartinen on siis kasvattanut kuuluisat mallaspossunsa nyt yhdeksän vuoden ajan – ei teholla vaan tunteella?
Taustalla on tuiki tavallinen tarina. Sikatalouteen siirryttiin Kaartilan tilalla, kun 1960-luvulla Raija ja Reino Kaartinen ryhtyivät pitämään kahta maatiaisemakkoa. Vuonna 1969 emakkoja oli 10 ja lypsylehmiä vajaa kymmenkunta. Vuonna 1972 emakkomäärä oli jo 25, joten lehmät saivat lähteä.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä Eläin-sisällöillä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?