Rehumäskissä on vähän ravintoaineita, mutta sen vaikutus lihan makuun yltää taiten laitettuna Michelin-tähden arvoiseksi. Kaartilan mallaspossuissa rehureseptiikka näkyy hyvänä lihakkuutena ja runsaana silavana.
Kaartilan tilalle Juvalle eilen tuodut pikkupossut höristävät korviaan ja ryntäilevät epäluuloisesti karsinassaan. Varttuneemmat lihasiat säpsähtävät uutta tulijaa, mutta rauhoittuvat nopeasti ja melu osastolla vaimenee. Lihasikalaksi vuonna 1996 remontoitu entinen emakkosikala on jo vanha mutta teknisesti hyvin toimiva; karsinat on kuivitettu kutterinlastulla, kattoflektit pitävät ilman raikkaana ja kutakin kahta karsinaa asuttaa 12 isompaa röhkijää. Täällä Jouni Kaartinen on siis kasvattanut kuuluisat mallaspossunsa nyt yhdeksän vuoden ajan – ei teholla vaan tunteella?
Taustalla on tuiki tavallinen tarina. Sikatalouteen siirryttiin Kaartilan tilalla, kun 1960-luvulla Raija ja Reino Kaartinen ryhtyivät pitämään kahta maatiaisemakkoa. Vuonna 1969 emakkoja oli 10 ja lypsylehmiä vajaa kymmenkunta. Vuonna 1972 emakkomäärä oli jo 25, joten lehmät saivat lähteä.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä Eläin-sisällöillä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Naudan käyttäytymistä eri tilanteissa ohjaavat vaistot, opittu käyttäytyminen, pelko ja aggressio. Kasvissyöjänä nauta kuuluu saaliseläimiin, ja pelko on ehto saaliseläimen hengissä säilymiselle. Nauta näkee hyvin hämärässä, kuulee ja maistaa paremmin kuin ihminen. Se tunnistaa hoitajansa hajun perusteella, samoin kuin paikan, jossa on aiemmin tapahtunut jotain pelottavaa.
Tuotantoeläinten hyvinvointi edistyy pitkäjänteisellä ja sitkeällä työllä, ei niinkään kielloilla ja käskyillä, tietää Kristiina Sarjokari.
Pikkuporsaiden kastraatiokivun lievittäminen tulee tehdä suunnitelmallisesti. Tehokas kivunlievitys paikallispuudutusta ja tulehduskipulääkitystä käyttäen on porsaiden hyvinvoinnille ja kehitykselle oleellisen tärkeää.
Eläintautitilanne on Suomessa säilynyt melko hyvänä, sillä koko tuotantoketju on sitoutunut tekemään toimia tautien vastustamiseksi.
Luonnonmukaisesti viljelevän ja karjaa kasvattavan tulee olla taitava ja valveutunut; tuotantotapa sopii osaaville ja ammattitaitoisille, siten erilaisten haasteiden ratkaiseminen sujuu sutjakasti. Myös joustavuutta ja avarakatseisuutta luomutuottajalta vaaditaan. Luomussa on omat haasteensa. Kotieläintuottajilla on muistissaan eläinten seleeninsaannin selvittely. Piileskelevä hivenaineen puute aiheutti karjoissa terveysongelmia. Haaste taklattiin, kun asia tiedostettiin, rehut analysoitiin, ja ruokintaan lisättiin luomutuotannossa sallittua
Näin arvioit lehmän pötsin terveyttä ja normaalia toimintaa.
Pötsissä elävät mikrobit hajottavat naudan syömää rehua ja tuottavat eläimelle elintärkeitä ravintoaineita. Jos pötsin olosuhteet muuttuvat normaalille mikrobitoiminnalle epäedullisiksi, märehtijä sairastuu.
Hirvilammen luomun yrittäjät Susanna Valtonen ja Otto Paakkala lähtivät kotieläintuottajiksi ilman raskaita investointeja. Tänä vuonna mukaan kuvioihin tuli myös lihan jalostus ja myynti, kun Valtonen alkoi pyörittää Katinalan Lihakauppaa Hattulassa.
Luomutuotteiden kysyntä on ollut viime vuosina lievässä laskussa. Riuttaskorven luomutilalla aiotaan tuottaa luomumaitoa jatkossakin.
Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa alkaa EtäPatoNa-hanke, jonka myötä tiloilla kuolleiden nautojen kuolinsyitä päästään selvittämään viipymättä.
