Lihasikojen kasvattamiseen erikoistunutta Pirkolan Tilaa on kehitetty rohkeasti sukupolvenvaihdoksen jälkeen. Tila työllistää kaikki neljä yrittäjää.
Tällä nelikolla ei päätä huimaa. Eikä voikaan, jos joutuu välillä kiipeämään upouuden, 30 metriä korkean viljankuivaamon huipulle. Kesällä valmistunut rakennus Pyhäjoen Yppärissä on Pirkolan Tila Oy:n yrittäjäpariskuntien Anniina ja Tomi sekä Lea ja Juha Pirkolan viimeisin investointi. Sen myötä vuosien varrella mietitty investointi- ja kehittämissuunnitelma on toistaiseksi valmis.
Tilan päätuotantosuuntana on ollut jo 1970-luvulta lähtien lihantuotanto ja lihasikojen kasvatus. Kaikki sikojen tarvitsema vilja viljellään itse.
Kun tila siirtyi nykyisille yrittäjille vuonna 2018, siihen kuului vanhan tilakeskuksen yhteydessä toimiva sikala sekä vuonna 2007 uudelle tontille noin kilometrin päähän tehty uusi sikala. Vuonna 2020 uutta sikalaa laajennettiin 720 lihasikapaikalla. Nyt eläimiä on kahdessa paikassa yhteensä noin 3 600.
– Ennen sikalan laajennusta rakensimme kuivaavan viljasiilon, lämpimän toimisto- ja konehallirakennuksen ja jälkeen kylmän konehallin. Tänä vuonna valmistui pakettikuivaamo siiloineen. Investoinnit on rakennettu aidosta tarpeesta ja kustannukset laskettu yhdessä ProAgrian asiantuntijan kanssa, Pirkolan Tila Oy:n toimitusjohtaja Tomi Pirkola sanoo.
Tavoitteena on ollut kehittää tilasta elinkelpoinen vuosiksi eteenpäin ja taata työpaikat yrittäjille. Tila yhtiöitettiin viime vuonna.
– Se yksinkertaisti kokonaisuuden hallintaa, Lea Pirkola kertoo.
Tilalla on Tomin mukaan uusia ja tehokkaita koneita ja traktoreita, mutta myös vanhempia rouskuja.
– Peltotöissä tärkeimmät koneet on vaihdettu säännöllisesti. Kun peltoalaa on paljon ja keväällä ja syksyllä käytettävissä oleva aika lyhyt, pitää koneiden toimia ja olla tehokkaita. Esimerkiksi olosuhteiltaan optimaalisia puintipäiviä on vuodessa vain 9–10: puimurin on toimittava silloin, hän sanoo.
Uusi, runsaan miljoonan euron kuivaamo räätälöitiin Pirkoloiden toiveiden mukaiseksi. Se toimii oman metsän hakkeella, mikä on iso säästö. Haketta kului tänä syksynä kaksi kuutiota tunnissa.
– Halusimme pakettikuivurin, jossa kuivaajan ympärille on rakennettu siilot ja itse kuivaaja on säältä suojassa. Nyt paikat pysyvät kuivina, mikä helpottaa puhdistusta, Anniina Pirkola sanoo.
Siiloja on yhteensä 12. Neljä kippauskuilun päällä olevaa pienempää siiloa on varustettu puhaltimilla ja niihin voi tarvittaessa siirtää kuivausta odottavia jyviä. Erän valmistuttua kuivuri osaa automaattisesti ottaa kostean viljan siilosta tai kippauskuilusta ja kuivauksen jälkeen tyhjentää valmiin erän oikeaan siiloon. Kippauskuiluun mahtuu reilu 100 kuutiota viljaa eli 2–3 isoa kärryllistä.
– Aiemmin hektisimpinä päivinä kaikki kärryt ehtivät täyttyä ennen kuivaamista ja vanhalla kuivaajalla purku saattoi kestää jopa viikon. Nyt kärryt saadaan heti tyhjäksi ja jyvät nopeasti kuivaukseen, Tomi Pirkola kertoo.
Varsinkin märkinä syksyinä uusi kuivaamo tulee todella tarpeeseen. Kapasiteettia on tarvittaessa myös muiden käyttöön.
Vanhan isännän, Pauli Pirkolan, aikana tila perusti yhdessä kolmen muun seudun sikalan kanssa oman emakkosikalan, Niitynmaan Porsas Oy:n. Sieltä tulee suurin osa Pirkoloiden porsaista.
– Näin kasvuun ja terveyteen pystyy vaikuttamaan alusta alkaen. Jos viljassa on esimerkiksi hometta, se vaikuttaa suoraan emakoiden ja porsaiden terveyteen. Vaadimme aina toksiininäytteet, kun hankimme viljaa Niitynmaan emakkosikalaan, Tomi Pirkola kertoo.
Porsaat tulevat Pirkoloille 12–15-viikkoisina ja noin 30 kilon painoisina. Kasvettuaan 9–12 viikkoa ne lähtevät Atrialle. Yrittäjät ovat tyytyväisiä noin 90 kilon teuraspainoon sekä kannattavuuteen.
– Lihasiat ovat liemiruokinnalla. Tavoitteena on hyvä päiväkasvu ja terveys sekä sopiva lihakkuus, Lea Pirkola sanoo.
Ruokintasuunnitelma tehdään Atrialla, ja ruokkija tekee seoksen reseptin mukaan. Pääkomponenttina on ohra, jonka lisäksi seokseen tulee ohravalkuaisrehua (OVR), heraa sekä vitamiineja ja kivennäisaineita sisältävää täydennysrehua.
– Jos muutoksia tulee, niin mietimme yhdessä ratkaisuja asioihin. On oleellista tarjota sioille laadukasta rehua ja mahdollisimman hyvät olosuhteet. Kannattavuus syntyy terveistä, hyvinvoivista eläimistä, Anniina Pirkola toteaa.
Tilalla tarkkaillaan ja kehitetään sikojen terveyttä ja hyvinvointia jatkuvasti.
– Ruokinnan säännöllisyys, ilmanvaihto, sikasuihkut ja runsas kuivitus ovat hyvinvointia tukevia asioita, Anniina Pirkola sanoo.
Sikalan laajennuksen yhteydessä asennettiin esimerkiksi uudet ilmastointilaitteet. Karsinoissa on alustana purua ja olkea, jotta sioille riittäisi tongittavaa. Terveydenhuoltoeläinlääkäri käy kuuden viikon välein ja vuosittain tehdään terveydenhoitosuunnitelma. Eläintauteihin on varauduttu bioturvallisuussuunnitelmalla ja tarkalla omavalvonnalla. Sikoja lääkitään aina tarvittaessa.
– Tyypillisin lääkintätarve on jalkavaiva. Annamme kipulääkettä ja tarvittaessa myös antibioottia. Lääkityt siat merkitään, siirretään tarvittaessa sairaskarsinaan ja niiltä otetaan pois antibioottivapaudesta kertova korvamerkki. Lääkintä kirjataan kirjanpitoon ja Sikavaan. Olemme olleet alusta saakka mukana Atrian antibioottivapaiden sikojen tuotannossa, Lea Pirkola kertoo.
Tilan yli 400 hehtaarin peltoala sijaitsee lähellä tilakeskusta, vuosina 1985–2005 tehdyn ja tuolloin maan suurimman tilusjärjestelyn ansiosta. Siitä lähtien peltoja on perusparannettu.
– Jos tilusjärjestelyä ei olisi tehty, laajentuminen olisi ollut melko lailla mahdotonta. Isä myös raivasi peltoa lisää, salaojitti ja tasoitti. Nyt pellot ovat suhteellisen hyvässä kunnossa, mutta ainahan niissä riittää kunnostettavaa. Lisääkin peltoa haluaisimme, mutta näillä eläinmäärillä ja hehtaareilla pärjäämme, Tomi Pirkola kertoo.
Pellot ovat hietamultaa, entistä merenpohjaa.
– Satomäärät ovat pysyneet aika hyvällä tasolla, vaikka vuodet vaihtelevat paljon. Ei ole yhtä oikeaa viljelytapaa ja koko ajan yritämme oppia lisää. Esimerkiksi vasta tänä vuonna tuntui, että olemme oppineet säätämään jo kolmatta kautta palvelevaa kylvökonetta niin, että oraat nousivat tasaisesti. Silti mietimme, jäiköhän kylvö liian pintaan näin kuivana keväänä, Anniina Pirkola sanoo.
Kaikki tuotettava vilja kuluu sikaloiden tarpeisiin. Omavaraisuusaste on hyvä. Uusien investointien myötä siilotila kasvoi lähes 3 000 kuutiota, joten tänä vuonna viljaa ostettiin myös varastoon, koska se oli edullista. Jatkossa siilot täytetään omalla viljalla.
– On hyvä olla puskuria ja viljan hinta oli kohtuullinen. Yhteensä tilan siiloihin mahtuu tavaraa 7 000 kuutioita eli parin vuoden jyvät, Tomi Pirkola kertoo.
Tilan viljelykierrossa on ohraa, jota viljellään kaksi vuotta, sitten vuosi kauraa tai vehnää. Vehnää oli tänä kesänä suurin ala koskaan. Myös hybridirukiin viljelyä on mietitty. Ohra pysyy Tomi Pirkolan mukaan kuitenkin pääviljelykasvina, sillä se on sikojen päärehu.
– Monitahoinen ohra jäi kevyeksi tänä vuonna, kaksitahoinen oli parempaa, hän sanoo.
Pirkolan tila valittiin Yaran vuoden 2023 viljelijäksi. Yrittäjät ovat otettuja palkinnosta.
– Olemme aika näkyviä somessa ja tuttu traktorikauppias oli vinkannut meidät. Yaralta olemme ostaneet täydentäviä lannoitteita, muuten lannoitteet saadaan omasta sikalasta, Juha Pirkola kertoo.
Pirkolan tilalla on pitkä historia, nykyiset yrittäjät edustavat jo kymmenettä sukupolvea.
Tilan jatkaminen oli veljeksille luontevaa, ja koulutuksestakin on hyötyä: Tomi on sähköasentaja, Juha rakennusalan ammattilainen.
– Teemme ja rakennamme paljon itse, mikä säästää kustannuksia ja saadaan haluttua jälkeä, Juha Pirkola kertoo.
Yrittäjänelikolla ei ole kovin tarkkaa työnjakoa, vaan hommat tehdään niin, että ne tulevat hoidetuiksi. Maatilalla riittää tekemistä aina. Vuodenkierto vaikuttaa siihen, mitkä työt ovat kiireellisimpiä.
– Tomi on toimitusjohtaja ja hoitaa pääosin suhteet tilan ulkopuolelle, viranomaisiin ja muihin. Se puhuukin puhelimessa koko ajan. Hän ja Juha hoitavat peltotyöt, minäkin jonkun verran, Anniina Pirkola sanoo.
Vaikka hänellä eikä Lealla ole kummallakaan maataloustaustaa, he ovat löytäneet paikkansa.
– Tekemällä oppii ja yrittäjyys motivoi. Nyt meillä on päävastuu sikalasta ja taloushallinnosta, Lea kertoo.
Ulkopuolisia työntekijöitä tilalla ei ole. Apuna ovat esimerkiksi ProAgria, Atria ja muut yhteistyökumppanit sekä heidän palvelunsa. Vanha isäntä auttaa tarvittaessa.
– Uusimmat koneet huollatamme huolto-ohjelmien mukaisesti. Vanhemmat koneet korjaamme itse, samoin teemme itse monet sähkö- ja rakennustyöt, Tomi Pirkola kertoo.
– Tämä on elämäntapa, josta me kaikki ollaan innostuneita. Uskomme siihen, että ruokaa, myös sianlihaa tarvitaan. Ja kun toiminta on kannattavaa ja vastuu jakautunut, jaksaa myös eläimet hoitaa hyvin, Lea Pirkola sanoo.
Vapaa-aika ja työ limittyvät toisiinsa.
– Kerran on saatu lomittaja niin, että oltiin kaikki neljä yhtä aikaa Atrian viikonlopputilaisuudessa. Lasten menot tuovat vaihtelua. Perheittäin käydään jossain niin, että toinen pariskunta jää hommiin, Anniina Pirkola sanoo.
– Onhan sekin jo irtiotto, kun lähdetään naisten kesken hoitamaan tilan asioita kylille!
Paimiolainen Perkkiön tila on oman tiensä kulkija. Kaikki eläimet emakoista ja karjuista pikkupossuihin sekä lampaisiin saavat ulkoilla ympäri vuoden. Laidunliha kulkee tilalta suoramyyntinä tiedostavien ja laatua arvostavien kuluttajien lautasille.
Turpeen sisältämät humushapot ovat uuden ProHumi-rehuaineen eläinten suoliston toimintaa tukevien vaikutusten takana.
Lypsylehmät tarvitsevat tärkkelyksen energiaa. Optimointi onnistuu tarkasti mittaamalla, mutta kokemuksellakin voi pärjätä.
Automatisoituun ruokintaan siirtymisen edut tunnetaan parhaiten maitotiloilla, mutta nyt menetelmä on tekemässä aluevaltausta myös emolehmien kasvatuksessa ja naudanlihantuotannossa.
Kuusamolaisella maitotilalla tehdään meijerituotteita omasta maidosta jo kolmannessa polvessa. Leipäjuustosta aloitettiin, nyt tehdään jogurttia ja pian mahdollisesti myös muuta.
Työterveyshuollon tilakäynnit eivät ole tarkastuksia vaan terveyden ja työssä jaksamisen palvelemista. Vain reilu neljäsosa maatalousyrittäjistä on liittynyt työterveyspalveluiden piiriin. Työterveyshoitaja Päivi Eskola kävi Lilli Karolan ja Samuli Pyhtiän tilalla Sysmässä.
Eläimen vastustuskyvystä eli immuniteetista riippuu, sairastuuko eläin ja paraneeko se itsestään vai hoidon avulla. Hoitajan keskeinen tehtävä on eläimen vastustuskyvyn ylläpito ja tukeminen hyvällä hoidolla, olosuhteilla ja ruokinnalla.
Mäntyselän tilalla Kerimäen Louhella laitettiin vuonna 2002 lypsykarja korkealaitaiseen ja siirryttiin lihakarjan kasvatukseen. Lämpimän kasvattamon rinnalle nousi vuonna 2008 kylmäkasvattamo, joka täytti vaatimukset raskaampien rotujen kasvatukseen. Suunta osoittautui oikeaksi. Jukka Nousiainen, mitä tilalle kuuluu nyt?
Kun meistä tuli 15 vuotta sitten tilallisia, halusimme tuottaa puhdasta suomalaista ruokaa ja tarjota laadukkaita raaka-aineita koti- ja ammattikeittiöille paikallisesti. Tavoite on saavutettu, mutta enpä olisi uskonut silloin, että olemme nyt mukana myös energiabisneksessä. En myöskään sitä, että naudanlihasta on pulaa. Maailman murrokset totta tosiaan näkyvät näin ruohonjuuritasollakin! Sain maaliskuussa kunnian osallistua Maa- ja metsätalousministeriön
Keski-Pohjanmaan ammattiopiston opetusnavetalla otetaan talteen lämpöenergiaa maidon esijäähdytyksestä ja lietelannasta sekä tuotetaan sähköä katon aurinkopaneeleilla.
