Siirry sisältöön

Kuutisen vuotta sitten vierailimme Sievissä Hilliahon tilalla, jonka isäntä­väki oli muuttanut Helsingistä toistakymmentä vuotta aiemmin isännöimään miehen kotitilaa. Rami Rauhala on agronomi ja Johanna-vaimo on opiskellut kotieläinten jalostustiedettä. Ramin ura Maa- ja metsätalousministeriössä oli vaihtunut maatalous­yrittäjän arkeen.

Johanna oli toivonut muuton myötä omaa hevosta, ja sen hän sai. Tällä hetkellä hevosia on kaksi, joista toinen on poni.

Rami ja Johanna olivat antaneet kasvot maidontuotannolle Valion Me Omistajat -markkinointikampanjassa ja olivat innolla mukana Valion hiiliviljelykoulutuksessa.

Viime tapaamisella vanhan kruununtilan isäntäväki ajatteli, että "maatalouden tulevaisuudesta ei tiedä, mutta murheita ei kannata murehtia kahteen kertaan".

Tilusjärjestelyjen myötä traktori­ajot vähentyivät. − Aiemmin traktori­ajoa tuli vuodessa yhtä paljon kuin olisi ajanut Sievistä Tanskaan, Rami Rauhala kertoo.
Tilusjärjestelyjen myötä traktori­ajot vähentyivät. − Aiemmin traktori­ajoa tuli vuodessa yhtä paljon kuin olisi ajanut Sievistä Tanskaan, Rami Rauhala kertoo.

Rami Rauhala, mitä kuuluu nyt?

Kun silmäilin kuutisen vuotta sitten tehtyä haastattelua, huomasin, että toiminta ja elämä tilallamme on aika vakiintunutta. Tuotantomäärissä, hehtaareissa ja eläinmäärissä ei ole tapahtunut muutoksia.

Lypsäviä on 60, pääosin holsteineja ja jonkin verran ayrshirejä. Nuorkarjaa 60. Energiakorjattu maitotuotoksemme on 11 800 kiloa. Maataloudesta liikevaihtomme on 550 000 euroa, ja se antaa elannon. Aika lailla samoissa lukemissa ollaan kuin kuusi vuotta sitten.

Alueellisia luottamustoimia on tullut lisää, mikä tietää enemmän matkustamista.

Lähipiirissä tapahtuneiden sairastumisien myötä on nähty elämän realiteetit: elämä ei ole pelkästään hehtaareja ja eläinmäärää.

Olemme Johannan kanssa peruspositiivisia ihmisiä, ja olemme tyytyväisiä siihen, mitä on ja mitä on saatu aikaan.

Konehallin päätyyn on rakennettu umpi­lehmille kesto­kuivike­pohjainen ruokinta­katos.
Konehallin päätyyn on rakennettu umpi­lehmille kesto­kuivike­pohjainen ruokinta­katos.

Mikä on muuttunut edellisestä tapaamisesta?

Monenlaista on tapahtunut. Säilörehun teko siirrettiin takaisin urakoitsijalle. Vanhin poikamme Viljami valmistui agrologiksi ja työskentelee Toholammin alueellisessa lomitus­yksikössä lomitustyönohjaajana. Hän asuu vielä kotitilalla.

Säilörehun korjuuta ei voida ajoittaa viikonloppuun, kun Viljamilla on vapaata töistä, koska emme voi tietää etukäteen optimaalista säilörehun korjuuajankohtaa. Ennen niittoon ja karhotukseen käytettiin urakoitsijaa. Nyt koko ketju on urakoitsijalla, myös siilotyöskentely. Vain siilon muovittamisen ja peittämisen teemme itse.

Urakoitsijan käyttö vapauttaa aikaa tehdä navettatyöt myös sesonkina kaikessa rauhassa ja panostaa siihen.