Laidunnus parantaa eläinten hyvinvointia, helpottaa onnistuessaan tuottajien kesäaikaista työtaakkaa sekä on molemmille mukavaa. Elina ja Heikki Kinnunen tähdentävät huolellisen suunnittelun tärkeyttä laidunnuksen onnistumisessa.
Kautian maitotilalla Viitasaarella laitumelle lasketaan hiehot ja umpilehmät. Tilalla on käytössä kaksi laidunlohkoa, kooltaan 2,2 ja 3,5 hehtaaria. Toiselle lohkolle on kylvetty Lantmännenin laidunnurmiseos ja toiselle lohkolle tavanomainen timoteinurminataseos.
”Ero näiden välillä oli selkeä jo ennen laidunkauden päättymistä. Laidunseoksella kylvetty nurmi kesti hyvin eläinten tallausta eikä pellolle syntynyt laikkukohtia. Toinen lohko näytti kesän jälkeen kuivalta hiekkamaalta”, Kinnuset luonnehtivat.
Laidunnusta he ovat toteuttaneet lohkolaidunnuksena ja molemmat laitumet on jaettu kuuteen lohkoon. Lohkoja laidunnetaan järjestyksessä 1–6. Tavoitteena on syöttää yhtä lohkoa 3–7 päivää ja sen jälkeen on vaihto seuraavaan.
”Tärkein havainto kierron onnistumisen kannalta on laidunnurmen riittävän pitkälle edennyt kasvu, ennen kuin yhtään eläintä lasketaan laitumelle”, isäntä muistuttaa.
Laidunnuksen kanssa pitäisi jaksaa odottaa juhannuksen tienoille asti. Toinen olennainen havainto on eläinten määrä laitumella. Jos ei halua lisäruokkia eläimiä melko pian laidunkauden aloituksen jälkeen, on syytä laskea tarkasti laidunnettavien eläinten määrä laidunnettavaa alaa kohden.
”Viime kesänä emme onnistuneet näissä kummassakaan”, Elina myöntää.
Lisäruokinta laitumelle tulee pakolliseksi viimeistään kesän lopussa. Kautian tilalla pyritään pitämään eläimiä laitumella niin pitkään kuin mahdollista, joten lisäruuaksi laitumelle viedään säilörehupaaleja. Kivennäisiä on tarjolla koko kesän ajan. Jos laitumella laiduntaa hyvin nuoria nautoja, näille on järjestetty myös nappularuokinta koko laidunkauden ajaksi.
”Meillä on tähän tarkoitukseen hankittu ruokintakatos säädettävällä kulkuaukolla, josta vain nuorimmat eläimet pääsevät sisään syömään”, Elina ja Heikki kertovat.
Laidunsuunnittelussa pitää ottaa huomioon monta asiaa. Kinnusten mukaan ehkä kaikkein haastavinta on etukäteen miettiä ja suunnitella laitumien toimivuutta ja käytettävyyttä.
”Vesiletkuja ei voi vetää mielettömiä matkoja eikä jokaisella lohkolla voi olla omaa katosta.”
Kinnuset ovat ratkaisseet lohkolaidunnuksen aitaushaasteet jättämällä osan laitumesta yleiseksi hengailualueeksi, jonne pääsee joka lohkolta. Tälle alueelle on sijoitettu vesialtaat, lisäruokintapaikka sekä pääsy katokseen ja metsään.
Kautian tilalla laidunnetaan toistaiseksi hiehoja ja umpilehmiä. Edellisten kesien omien kokemusten ja muiden tilallisten kokemuksien mukaan kesällä 2021 umpilehmät laitetaan laiduntamaan omana ryhmänään.
”Tällöin voimme lisäruokkia tätä pientä, noin kymmenen eläimen ryhmää koko kesän ajan ja näin turvata tiineysajan ja tulevien poikimisten onnistumisen. Hiehoista laitamme ulos vain yli kuuden kuukauden ikäiset, sillä viime kesän laidunkokkidioosi vasikkahaassa ei saa toistua”, pariskunta suunnittelee.
Laidunnus on mukavaa, kunhan sekä eläimet että hoitajat ovat tyytyväisiä. Lisäksi se parantaa eläinten hyvinvointia sekä maidontuotannon imagoa. Kautian tilalla haaveillaan, että myös lypsylehmiä voitaisiin laiduntaa lähitulevaisuudessa.
Lihasonnien laiduntaminen on taloudellisesti järkevää varsinkin perinnebiotoopilla. Koko kasvatusajan päiväkasvut ja teurastulokset olivat lähes samat laiduntaneilla ja seosrehuruokituilla, mutta ero näkyi rasvaluokissa.
Alkukesän nopeampi lohkokierto ja emot aikaisemmin laitumelle. Siinä ovat suurimmat muutokset juvalaisen Pien-Piispalan emoluomutilan kesärutiineihin uuden laidunsuunnittelutyökalun kanssa.
Laidunnus muuttaa muotoaan karjakoon kasvaessa. Kokoaikalaidunnus on usein hankala tai jopa mahdoton toteuttaa, mutta ulkoilu pellolla on lehmälle terapiaa, vaikka pötsi ei täyttyisikään.
Lehmänkellon kalkatus oli ennen pätevä tapa paikallistaa eläimet. Vanhantalon charolaiskarjan kellokkailla Rautalammilla on nyt pannoissaan GPS-paikantimet, jotka kertovat laumojen sijainnin lisäksi laidunlohkojen syönti- ja lepoajat.