Siirry sisältöön

Hyvistä sadoista huolimatta kasvin­tuotannon kannattavuudessa on tänä vuonna toivomisen varaa. Hintojen kiinnittäminen etukäteen ja muiden kuin ylituotantolajien viljely voisi parantaa kannattavuutta.

– Jos keväällä esimerkiksi kevätvehnän hinnaksi olisi kiinnittänyt 210 euroa tonnilta, plussa­tulokseen olisi tarvittu 4,6 tonnin sato hehtaarilta. Tämän satotason moni saavutti viime kesänä. Syksyn markkinahinnoilla satovaatimus positiiviseen tulokseen oli 5,5 tonnia hehtaarilta, toteaa ProAgria Keskusten Liiton kehityspäällikkö Sari Peltonen.

Peltosen mukaan tänäkin vuonna öljy- ja erikoiskasvit, kuten herne, kumina ja sokerijuurikas, paransivat monen tilan taloudellista tulosta. Herne tosin kärsi paikoin sateista, mutta vastaavasti kuivista alkukesistä usein kärsivä härkäpapu onnistui hyvin.

Kesäkuussa loiskui, maan rakenteen merkitys korostui

Normaalisti kuiva alkukesä vaihtui monin paikoin edellisiin kesiin verrattuna viileään ja paikoin liiankin sateiseen säähän. Esimerkiksi yleensä alkukesän kuivuudesta kärsivässä Kaakkois-Suomessa kesäkuu oli hyvin sateinen. Ilmatieteen laitoksen Lappeenrannan sääasemalla vettä tuli lähes 150 millimetriä, joka ylittää reilusti vertailukauden 1990–2020 kesäkuun maksimi­sademäärän, 101 milliä.

Maan rakenteen ja salaojituksen toimivuus korostui tänä vuonna. Etenkin ohra reagoi nopeasti märkään maahan. Satotappiot voivat olla merkittäviä, vaikka varsinaisia lammikoita ei pellolla näkyisikään.

Jos pellot sietivät sateet, alkukesän viileä sää suosi muuten viljojen kasvua. Tämä näkyi viimevuotista suurempina hehtaarisatoina. Viljojen kehitys hidastuu viileässä säässä, jolloin niillä on aikaa kehittää enemmän versoja ja suurempia tähkiä.