Siirry sisältöön

Kulunut kevät havahdutti suomalaisen kuluttajan uuteen ilmiöön, jossa kaupasta ei aina saa edes sitä kaikkien arkiruokien suosikkia eli jauhelihaa. Samaan aikaan kotimaamme nautamarkkina tuntui heräävän ensimmäistä kertaa vuosiin oikeaan keskusteluun maataloutemme tilanteesta.

Suoramyynnistä tuli muutamassa viikossa trendikästä ja somekanavat täyttyivät uusista tiloista, jotka päättivät aloittaa lihan suoramyynnin. Onko tämä nyt se ratkaisu kannattavuuteen, saada kuluttajat todella noutamaan lihansa lähitilalta? Minun mielestäni kyllä, jos toimintaa tehdään pitkällä tähtäimellä, tulevaisuuteen suunnaten ja samoilla säännöillä muiden kanssa.

Valitettavasti oman jalan lisäksi sahataan välillä myös naapurin jalkaa. Yksi päättää myydä rysäyksellä valtavan erän jauhelihaa paikallisessa someryhmässä, jolloin tasaisesti samaan myyntikanavaan nautaa toimittaneelle jääkin kauhea kasa lihaa kylmiöön. Sen jälkeen vetäydytään hiljaisuuteen ja ehkä tehdään sama joskus uudestaan. Jauhettiinhan siinä koko eläin jauhelihaksi ja oltiin ylpeitä, kuinka saatiin näin ja näin monta euroa kilolta, kun vertailukohtana on ruhohinta. Matkasta unohdettiin vain kaikki muut kustannukset ja valitettavasti se lopullisesti merkittävin eli oma palkka.