Lampuri-keritsijä Lauri Tolonen keritsee Suomessa syksyllä tuhansia lampaita. Loppuvuodesta mies lähtee jatkamaan hommia Uuteen-Seelantiin, missä hän osallistuu keväällä kerinnän MM-kisoihin.
Suurikokoinen texel-lammas istuu rauhallisena Lauri Tolosen käsittelyssä, kun tämä keritsee uuhen tottunein ja varmoin ottein. Olemme Somerolla Hirsjärven kartanolla Satu ja Lasse Näykin luomulammastilalla, jossa Tolosella on 230 lampaan katras kerittävänä.
– Lammas hallitaan jaloilla ja keritään käsillä. Työ on 80-prosenttisesti tekniikkaa ja loput 20 prosenttia voimaa. Kyse on myös kestävyydestä. Texelien keskipaino on 80 kilon luokkaa, kun suomenlampaat painavat parikymmentä kiloa vähemmän. Kun kerit kaksisataa lammasta päivässä, vastaa se energiakulutukseltaan maratonin juoksemista, Tolonen sanoo.
– Maailman parhaat keritsijät, joita tulee Britanniasta, Australiasta ja Uudesta-Seelannista, ovat olympiatason urheilijoita. Kun Uudessa-Seelannissa tehtiin kuntotesti, jossa maan rugbyjoukkue kilpaili maan kovimpia keritsijöitä vastaan, todettiin, että jokaikinen keritsijä oli paremmassa kunnossa kuin rugbypelaajat.
Tolosen urheilutausta antaa hyvät eväät keritsijän työhön. Hän on juossut maratoneja, harrastanut sulkapalloa ja koripalloa sekä pelannut SM-tasolla käsipalloa. Kehittymiseen keritsijänä ajaa myös kilpailuvietti, joka on Tolosella kova. Kolme vuotta sitten häneltä leikattiin selän välilevy, minkä taustalla vaikuttivat vanhat urheiluvammat. Selkä aiheuttaa aika ajoin haasteita, muttei ole hidastanut vauhtia suuremmin.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä Eläin-sisällöillä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Kiteeläisellä luomutilalla, pohjoiskarjalaisessa vaaramaisemassa laiduntavat ruotsalaiset turkislampaat ja ranskalaiset emolehmät. Niitä paimentavat brittiläisen paimenkoirarodun edustajat.
Suomalaisen lampaanvillan hienoja ominaisuuksia ei hyödynnetä tekstiiliteollisuudessa, vaikka kotimaisen villan tuotantoketju on poikkeuksellisen vastuullinen. Näistä lähtökohdista ponnistaa pieni paimiolainen lankakauppa.
Tenhon suoramyyntitila on luottanut luomuun jo lähes 30 vuotta. Pellolta pöytään -ketju on todella lyhyt, sillä luomulihakarja ja luomulampaat teurastetaan omassa teurastamossa. Markkinointi hoituu nykyisin pääosin somessa.
Kun on hyvä idea ja sinnikkyyttä hioa reseptejä kerta toisensa jälkeen, onnistuu luomaan jotain erilaista ja kiinnostavaa. Pieni porilainen Vuohitila Kosket jalostaa käsityönä vuohikatraansa maidon.
Vehmaalle valmistui kymmenkunta vuotta sitten Vallan Maukas Oy:n tilateurastamo ensisijaisesti oman sianlihantuotannon tarpeisiin. Tavoitteena oli myydä kaikki tilalla tuotettu sianliha itse suoraan kuluttajille.
Hilliahon tilalla Sievissä elämä ja toiminta kulkevat osin samoja uria kuin kuutisen vuotta sitten. Muutoksiakin on tullut ja uusia ulottuvuuksia, joista osa vielä etsii paikkaansa.
Terveenkin lehmän maidossa on soluja, joiden tehtävä elimistössä on puolustautua taudinaiheuttajia vastaan. Utaretulehduksia aiheuttavat useat bakteerit, joista osa tuottaa antibiooteille vastustuskykyisiä kantoja.
Naudanlihan hinnat ovat nousussa. Hankimme teurastamoomme osan naudasta muilta tiloilta ja ainakin meillä naudan hankintahinnat ovat nousseet pelkästään vuoden aikana lähes kolmekymmentä prosenttia. Samanaikaisesti olemme pyrkineet nostamaan tuotteiden myyntihintoja niin, että saisimme kulutkin katettua. Elämme tosiaankin mielenkiintoisia aikoja! Kerrankin mediaa sai kiittää siitä, että se nosti jauhelihapulan otsikoihin, ja naudan- ja maidontuottajien ahdinko ymmärrettiin. Vihdoin.
Kotieläinten jalostus tuntuu Pinja Koposesta juuri oikealta alalta. Ensimmäiset viisi kuukautta ovat jo opettaneet ja antaneet paljon.
Eläinaineksen on oltava kunnossa, jotta kotieläintilalla on menestymisen mahdollisuuksia. Ei auta yhtään, vaikka olisi kuinka hienot seinät, ruokinta timanttia ja hoitokin viiden tähden veroista. Rupusakista ei vain saa määräänsä enempää irti, vaikka mikä olisi. Lähtökohtaisesti kustannukset pyritään tiloilla pitämään kurissa, mutta entä tulot? Tuotetaanko lähes samoilla tuotantokustannuksilla X määrä kiloja tai litroja verrattuna siihen, että
