Maatilan Pellervo

10.12.2025

Kuivuus koetteli, mutta hyvä hedelmäsato yllätti

Belgialainen hedelmän­viljelijä sanoo kuivuuden, lisääntyneen sääntelyn ja hallinnollisen taakan muuttaneen viljelyn arkea. Maanviljelijän työ on silti mieluista.

Jaa

• Kopioi linkki
• Lähetä sähköposti
• Jaa Facebookissa
• Share on X

• Teksti Riku-Matti Akkanen
• Kuvat Sophie Hugon ja Euroopan Komissio

Staveshofin luomuomena- ja päärynä­tila sijaitsee Belgiassa, Flanderin alueella, noin 20 kilometriä Brysselistä luoteeseen. Tilalla kasvatetaan omenia ja päärynöitä modernin luomuviljelyn menetelmin ilman kemiallisia torjunta-aineita.

Viljelijä Bart Van der Straeten ja puoliso Roselien aloittivat vuonna 2015 pienimuotoisen hedelmien luomuviljelyn, aluksi vain suoraan kuluttajille myytäväksi.

Tuolloin Bart työskenteli vielä kokopäiväisenä virkamiehenä Flanderin alueen hallinnossa maatalous- ja kalastusosastolla, eikä heillä ollut tarpeeksi maata täysimittaisen yritystoiminnan pyörittämiseen.

Vuoden 2017 lopussa Bart osti nykyisen tilan – puut, koneet ja varaston – edelliseltä omistajalta, joka ei ollut sukulainen tai tuttava. Tila laajeni 14 hehtaarin hedelmätarhaksi.

Seuraava laajennus tehtiin vuonna 2019, kun Van der Straetenit saivat vuokralle lisämaata. Nykyisin tilalla on viljelyssä 28 hehtaaria, joista 22 hedelmätarhoja: kuusi hehtaaria päärynää ja kuusitoista hehtaaria omenaa.

Aluksi he kasvattivat myös lampaita, mutta siitä luovuttiin, koska lampaiden hoito oli hankalaa yhdistää hedelmien viljelyyn. Tällä hetkellä tilalla on kanoja, joiden hoito on sopinut paremmin hedelmä­tarhatoiminnan yhteyteen, mutta niidenkin pito aiotaan todennäköisesti lopettaa lähitulevaisuudessa.

Tila työllistää osa-aikaisesti entisen omistajan, yhden kokopäiväisen työntekijän sekä kausityöntekijöitä sadonkorjuuaikana.

Tila tuottaa lähiruokaa yli maan rajojen

Omenat ja päärynät myydään pääasiassa lähiruokaan keskittyneessä osuuskuntamuotoisessa huutokaupassa Bel-Ortassa. Omenat menevät enimmäkseen kotimaan markkinoille.

Merkittävä osa päärynöistä viedään naapurimaihin Saksaan, Ranskaan ja Sveitsiin. Pieni osa myydään suoramyyntinä tilapuodissa ja Brysselissä torilla.

Omenalajikkeissa on pyritty vähitellen siirtymään ruvenkestävämpiin, ilmastonmuutoksen ja tiukentuvan lainsäädännön kannustamana. Kulunut kasvukausi oli Van der Straetenin mukaan huomattavasti kuivempi kuin edellinen vuonna 2024.

– Kevät oli poutainen, mikä paransi hedelmien laatua, sillä runsas sade lisää sienitartuntojen, kuten omenaruven, riskiä. Toisaalta lämmin ja kuiva sää kuitenkin lisäsi tuholaisten aiheuttamia vahinkoja, hän kertoo.

Kastelu oli tarpeen viime kesänä

Kesäkuun sateet tulivat viime kasvukaudella juuri oikeaan aikaan ja pitivät puut kasvussa, mutta sen jälkeen alkanut kuiva jakso aiheutti hedelmäpuille vakavaa kuivuusstressiä useilla lohkoilla.

– Esimerkiksi eräässä omenatarhassamme kaikki omenat jäivät liian pieniksi, ja lehdet alkoivat jopa varista. Ero oli selvä päärynätarhoissa, joissa on onneksi kastelu­järjestelmä, Van der Straeten sanoo.

Staveshofin tila onkin viime vuosina investoinut tippukastelujärjestelmiin erityisen kuivuusherkillä alueilla. Vaikka kuivuus oli monin paikoin ankaraa, sato osoittautui lopulta yllättävän hyväksi.

– Odotimme keskinkertaista vuotta, mutta sadosta tuli erinomainen. Päärynät kasvoivat suuriksi, omenoiden koko jäi pienemmäksi, mutta tonnimääräisesti sato oli silti suuri. Alkukesästä arviomme olivat liian varovaisia, Van der Straeten toteaa syksyllä.

Hedelmien laatu oli myös poikkeuksellisen hyvä: tälle vuodelle tyypillisesti vain pieni osa sadosta jouduttiin ohjaamaan jatko­jalostukseen, mikä lisää mahdollisuuksia myydä hedelmät tuoremarkkinoille.

– Jos onnistumme myynnissä, tästä vuodesta voi tulla taloudellisesti hyvä, vaikka myyntikaudesta tulee pitkä ja haastava, hän arvioi.

Staveshof tuottaa päärynöitä noin 20–25 tonnia hehtaarilta per vuosi. Omenoista Jonagold-lajikkeen sato on hyvinä vuosina noin 60 tonnia hehtaarilta ja uudempien lajikkeiden 40 tonnia hehtaarilta.

Tuet mahdollistavat investoinnit

EU:n tukijärjestelmät ovat tärkeä osa Staveshofin taloutta. Tila saa muun muassa luomukorvausta, maaperän hiilipitoisuuden parantamistukea sekä investointitukea kasteluun ja uusiin omenalajikkeisiin.

– Tuet ovat ehdottomasti tarpeellisia ja niillä on myös ohjaava vaikutus. Esimerkiksi investointituet ovat välttämättömiä, jotta säädösten ja ilmastonmuutoksen vaatimat investoinnit pysyvät hallittavissa rajoissa.

Samalla säännöt ovat Van der Straetenin mukaan joskus niin tiukkoja, että niiden täyttäminen voi olla lähes mahdotonta.

Kaikki halutaan lokeroida tarkasti, ja jos yksikin yksityiskohta poikkeaa, tukea ei voi saada. Tukea voi hakea esimerkiksi vain sadevedellä toimivaan kasteluun – mikä ei ole realistista, jos viljelmät eivät sijaitse sadevesivaraston vieressä.

Jatkuvaa uudistumista

Staveshofin tulevaisuuden suunnitelmat nojaavat kolmeen pilariin: taudinkestävien omena­lajikkeiden lisäämiseen, energiatehokkaampaan ja ympäristöystävällisempään tekniikkaan sekä työn tehokkuuden parantamiseen.

Vuoteen 2029 mennessä tilan on uusittava kaikki kylmävarastojen jäähdytyskaasut ympäristöystävällisiksi, mikä tarkoittaa mittavia investointeja. Samalla pohditaan myös automaattisten myyntiautomaattien hankintaa tilamyynnin tueksi.

Bart Van der Straeten muistuttaa, että viljely vaatii suuria pääomia investointien ohella käyttö­pääomaan – esimerkiksi poimijoiden palkkojen maksamiseen.

– Samalla uusia investointeja on tehtävä jatkuvasti, jotta selviämme paikoin äärimmäisistä sääolosuhteista. Asennamme esimerkiksi kastelun kuivimmille omenalohkoille.

Byrokratia vie, mutta intohimo pysyy

Toinen haaste on lisääntyvä sääntely ja paperityö. Viljelijänä joutuu noudattamaan paitsi maatalous- ja ympäristölainsäädäntöä myös työ-, liikenne- ja verosäännöksiä.

– Se on toki ymmärrettävää, mutta käytännössä on vaikea pysyä kaikessa mukana ilman virheitä – ja kun virheitä sattuu, ymmärrystä on vähän, Van der Straeten sanoo.

Kirsikkana kakun päällä myös sääntelymuutokset vaativat uusia investointeja.

Vaikka työmäärä, investointi­paine ja byrokratia ovat toisinaan melkoisia, Van der Straeten kokee viljelijän työnsä yhä merkitykselliseksi.

– Onhan tämä haastava ammatti, mutta samalla palkitseva. Olet joka päivä ulkona ja tunnet vuodenajat kirjaimellisesti ihollasi. Tämä on ehkä se ammatti, jossa ollaan lähimpänä luontoa, hän hymyilee.