Siirry sisältöön

On tämä luonnon kanssa rinnakkaiselo sitten jatkuvaa taistelua luontoa vastaan, vaikka kuinka yrittäisi olla luomu. Pitää väkisin kasvattaa asioita, jotka eivät halua kasvaa ja poistaa niitä, jotka kasvavat riemumielin. Viljellen ja varjellen tosiaan…

Jos ei taistelisi, jauhosavikka, matara ja juolavehnä olisivat likimain ainoat satokasvit näiltä pelloilta. No, pari torajyvää ehkä syys­iltojen iloksi. Ja epäilemättä viimeiset villi­yrtitkin katoaisivat pientareilta heti, kun niitä alkaisi jotenkin erityisemmin vaalia tai edes puoliääneen pukahtaa, että noitahan voisi syödä. Nythän tuota vuohenputkea ja nokkosta puskee jokaisesta pihakiveyksen kolostakin, mutta mikä tahansa kasvi kuukahtaa saman tien, jos sen yrittää kukkapenkkiin siirtää. Raparperikään ei suostu kasvamaan penkissä, mutta rehottaa valtoimenaan ojanpenkalla.