Rauhamäen tilan sivutoiminen tukipalvelujen koordinaattori ja metsätalousvastaava
Työssäkäyvien pitäisi kuulemma ottaa enemmän vastuuta vanhustenhoidosta. Kyselin polttopuita tekevältä vanhalta isännältä, että mitäs jos joutuisikin vanhainkodin sijaan meidän armoillemme. Luotto on vahva: Ei ikinä! Porkkana kun on ehkä monimutkaisin organismi, jota kykenen hoivaamaan. No onhan meillä yksi poikalapsi, mutta se varttui täysi-ikäiseksi ilman sen kummempia paapomisia, minun osaltani. Isänsä kyllä osasi sujuvasti kaiken muun
Budjetointi on kaikenlaisten rakennushankkeiden helpoin osa. Pistetään vaan erilaisten tarvikkeiden hintoja Hankkijan (nimi muutettu) kuvastosta exceliin ja katsotaan, paljonko pitäisi jostain saada niihin rahaa. "Halpaa on, jos siitä rahalla selviää", on yksi isäni lempisanontoja, jonka muistan usein erilaisten vastoinkäymisten kohdatessa kuulleeni. Pääosin kaikista – joko itse aiheutetuista tai muutoin eteen tulevista – hankkeista ei kuitenkaan
Luonnolla ei ole moraalia. Eikä luontokappaleilla todellakaan minkäänlaista kunnioitusta luontoa ja kestävää elämäntapaa kohtaan! Kävi nimittäin niin, että kurjet söivät meiltä kaikki perunat. Siis siemenperunat pellosta ennen kuin ne ehtivät tuottaa yhtään satoa. Ei tullut perunan perunaa. Tällaista satotappiota ei ole meillä ennen koettukaan, kaikenlaista muuta kummallista ja odottamatonta toki sitäkin enemmän. Mutta kyllä minä
Jäin pois palkkatöistä, jotta olisi enemmän aikaa ajatella ja suunnitella tekemisiään sekä tietenkin enemmän sitä omaa aikaa. Toimistotöissä kalenteri täyttyi turhilla tapaamisilla, työaika oli silppuuntunutta eikä mihinkään ehtinyt keskittyä, kun ajatukset ja tekeminen keskeytyivät tuon tuosta johonkin häiriöön. Työpäivät venyivät ja stressitaso kasvoi. Nykyään on onneksi toisin. On vain oma ja perheyritys, kolmen hengen työyhteisö
Asumme heimojen vedenjakajalla, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että semmoinen positiivisessa mielessä savolainen, hieman rennompi asenne elämään, puskee yhä enemmän läpi. Länsisuomalaiseen verenperintöön mielestäni kuuluu enemmän tarve pitää paikat siistinä, rivit suorina, kaikki hallinnassa, ojennuksessa ja tiptop. Itäisemmässä Suomessa luonto pursuilee ja hersyilee kivisten peltotilkkujen ja pihamaiden pientareilla huomattavasti enemmän valtoimenaan ja vähemmän
Peräkylän kevätseurannasta päivää! Täälläpäin ovat tänä talvena olleet lumet aika vähissä, mutta silti sitä vielä notkoissa ja pohjoisrinteillä paikoin reippaastikin riittää. Pihasta sulava lumi paljastaa kaikenlaista rompetta haravasta puutarhatuoliin ja tielanaan, jotka ovat näemmä talvehtineet hangen alla ihan kivasti. Syysvehnäpelto paljastui lumen alta jo varhain maaliskuun alussa ja näyttää edelleen aika ruskealta. Toisin kuin naapurilla,
Vanha kansa vietti talven pimeimmän ajan pesäpäiviä. Aurinko pysyi pesässään, joten niin oli hyvä ihmisenkin tehdä. Levätä ja kääntää kylkeä uuninpankolla. Mekin vietimme vuodenvaihteen pesässä, mökillä erämaan reunalla. Teki oikein hyvää katsoa aamulla lämpömittariin ja todeta sen näyttävän enemmän kuin 20 pakkasastetta. Ei muuta kuin laittaa puita kaminaan, kiehauttaa sopat ja kahvit ja ryömii takaisin
Viestinnässä on vika ja tieto ei kulje. Erilaisiin tietojärjestelmiin käytetään miljoonia euroja, jotta työpaikoilla tiedettäisiin, mitä viereisessä huoneessa istuva kaveri tekee. Kaikkea mahdollista raportoidaan ja hukataan ikuisiksi ajoiksi toimimattomien järjestelmien syövereihin. Ja kaikilla on niin kiire raportoida, että kukaan ei ehdi lukea, mitä on raportoitu. Saati miettiä, että miksi. Täällä olisi ilmainen vinkki kaikille tietojärjestelmä-
Leikkaukset viiltävät ja työmarkkinapolitiikassa kuohuu, mutta maatalouden moninaiset työsuhde-edut ovat edelleen vertaansa vailla. Tässä niistä muutama: Työsuhdekulkuneuvo. Ei tietenkään auto, vaan traktori. Elämää nähnyt ja alati rempallaan, mutta luotettava työjuhta. Liikuttaa kaiken ja säilöö koppinsa uumeniin niin edellissyksyiset eväät kuin kaikki kadonneet työhanskatkin. Niin nolo, että nuoriso ei halua liikkua sillä kylillä, joten yleensä aina
Sen kummemmin ei vielä ole ensi kevään kylvöjä ja lajikkeita suunniteltu kuin että mies kertoi nähneensä unta, jossa jäi lannoiterekan alle. Eli jotain alitajuista traumanpoikasta ehkä jossain piileksii, mutta eiköhän noista kevättöistä taas selvitä. Jotain se herneestä on puhellut jo useampana syksynä, mutta haaveeksi taitaa jäädä. Vaatisi kaikenlaista puuhaa ja investointia, ja peurat ja mökkiläiset
Maiseman muutos on herkkä asia. Maisemahan tavallaan vaan on ja vaikka se muuttuu, muuttuu se niin hitaasti, että sitä ei huomaa. Sen sijaan äkillinen asioiden katoaminen tai tupsahtaminen maisemaan voi järkyttää mieltämme syvästi. Kuten vaikka hakkuukone, puupino tai naapurin uusi traktori. Ja voi maiseman muutoksesta koitua yllättäviä maisemointikustannuksiakin. Joitain vuosia sitten harvennettiin metsää meidän ja
Olen miettinyt viime aikoina paljon juuria. Juurtumista ja paikallaan oloa. Se on varmaan tämä ikä, kun maa alkaa kutsua. ”Mistä sie olet poissa”, kysytään Lapissa. Minusta se on upea tapa kysyä jollain tapaa arvostavasti sitä, mistä ihminen tulee tai on kotoisin. Samalla olettaen, että jossain on joku, ihminen, paikka tai yhteisö, jossa tätä kulkijaa kaivataan,
