Nurmeton Etelä-Suomi näkyy punaisena kartoilla, joilla kuvataan peltojen kasvukuntoa.
Tutkimusprofessori Kari Tiilikkala totesi Maan multavuuden hoito -seminaarissa Kokemäellä, että hänen 45 vuoden tutkijanuransa aikana koko ajan peltoja on hoidettu huonommin ja huonommin. Ymmärrys maaperästä on ollut huonoa.
”Onneksi nyt on uusi sukupolvi, joka on tarttunut asiaan.”
FAO:n eli Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön suurimpia huolia ovat ruokamullan kato ja vesipula. Niiden seurauksena lähes 800 miljoonaa ihmistä kärsii nälästä.
Meillä ei nälkää nähdä, mutta ruokamullan kato on tosiasia.
”Nurmeton Suomi näkyy jo multavuuskartoilla. Maitten kunto heikkenee. Rankka maaperän hyväksikäyttö näkyy sadoissakin. Mee too -kampanjan rinnalle pitäisi perustaa Soil too, pitää talkoot, ettei rankkaa maankäsittelyä jatkettaisi. Se ei ole pelkästään viljelijöiden asia”, Tiilikkala korostaa.
Hän pitää isona virheenä päätöksiä, joilla karja lähes hävitettiin Etelä-Suomesta. Samalla poistuivat nurmet viljelykierrosta.
”Nyt se näkyy. Vesi seisoo pelloilla tai toisena vuonna maa kuivuu. Tarvitaan systeemitason muutoksia, jotka eivät ole viljelijöistä lähtöisin, vaikka heillä on murheena korjata tilanne.”
Tiilikkala toteaa, että ruokamultaa on syöty nurmettomilla alueilla monokulttuuriviljelyssä. Mineraalimaista hiilen hävikki on 220 kiloa hehtaarilta vuodessa. Turvepelloilla luku on kaksikymmentäkertainen.
Siksi myöskään tilanteen palauttaminen ennalleen ei ole hokkuspokkustemppu.
Kari Tiilikkala pitää erikoisena, ettei maan multavuutta arvosteta rahassa. ”On aika vekkulia, että maata myydään ja vuokrataan pinta-alan mukaan mutta ei kunnon mukaan. Harva ostaa autoakaan, jos sen moottori on ruostunut.”
Hän penää tukien suuntaamista maan hoitoon. Sillä parannetaan tuotantovarmuutta ja ehkäistään ilmaston lämpenemistä.
Ilmastonmuutoskeskustelussa metsät ovat olleet keskeisiä. Aivan yhtä lailla täytyisi käynnistää keskustelu peltojen hiilivarannoista.
”Käytettäisiin päästövarantojen oston sijaan raha peltojen hiilivarantojen kasvattamiseen. Siitä on hyötyä ilmastonmuutoksessa, mutta myös pelloille, jotka huutavat hiiltä. Jos maaperä ei ole kunnossa, on turhaa panostaa esimerkiksi kasvinsuojeluun. Terve maa on ensimmäinen asia”, Tiilikkala toteaa.
Ilmastonmuutoksen dramaattiset vaikutukset meillä liittyvät talveen. Jatkuvaa vesipesua pellot eivät kestä.
Kasvinviljelyyn ja broilerinkasvatukseen keskittyneellä Jartun tilalla katsotaan ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen. Viime kesänä tehtiin kaksi uutta avausta: siirryttiin sokerijuurikkaan viljelyssä robottiaikaan ja aloitettiin leikkokukkien kasvatus avomaalla.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Korianteri on viljelykierrollisesti ja tuotto-odotustensa vuoksi kiinnostava erikoiskasvivaihtoehto. Korianterille on maailmanlaajuiset markkinat, ja siitä voi Suomessa tulla jopa samankaltainen menestystuote kuin kuminasta. Viljelyala on nyt noin 700 hehtaaria, mutta se voi helposti kolminkertaistua lähivuosina.
Helsinkiläinen Leena Pesu etsii sopimusviljelijöitä ympäristöystävälliselle kuitupellavalle. Hän haluaa, että sitä viljeltäisiin taas Suomessa vuosikymmenien tauon jälkeen. Tiloilla Orimattilassa ja Pälkäneellä on saatu viljelystä hyviä kokemuksia, kuitupellava on hyvä lisä viljelykiertoon.
Marjanviljelijä saattaa lähitulevaisuudessa kiinnittää tuholaistorjuntaa varten traktoriinsa ruiskun sijasta itse rakentamansa imurin. Ehkä automaattinen tarkkailuansa on ilmoittanut, että nyt olisi työlle oikea aika.
Metsätilaa hoitava Pekka Kärkäs ihmettelee puheita luonnon tuhoamisesta. Hänen mielestään metsätaloudessa ei olla hävittämässä metsää, vaan pidetään siitä huolta sukupolvelta toiselle. Pelloillaan Kärkäs viljelee ruista ja kauraa. Noin sadan metrin matkalla pellon lähinaapuri on Venäjä.
Maatalouden kirjanpidossa on muun yritystoiminnan kirjanpitokäytäntöihin verrattuna omat erityispiirteensä. Hyvä kirjanpito-ohjelma auttaa tekemään asiat oikein ja mahdollistaa erilaiset työtavat. Tässä kokemuksia kolmesta ohjelmasta.
Kun maatilojen data on hajallaan, jää sen potentiaali käyttämättä. Datapellon uudisraivaajat kehittää tapoja yhdistää tiedot automaattisesti ja tuoda hyötyjä viljelijöille.
Monet maatalousyrittäjät elävät pitkään jatkuvan kivun kanssa. Sen hallinta vaatii useiden hoitomuotojen yhdistämistä, mutta oloa ja arkea helpottaa jo kivun ja siihen vaikuttavien tekijöiden ymmärtäminen.
"Tuottajien neuvotteluvoimaa ja riskienhallintaa tulee vahvistaa." – Tämä on ensimmäisenä mainittu ja mielestäni myös tärkein RUOKAKETJU-tutkimushankkeen toimenpidesuosituksista. Pellervon taloustutkimus, Luonnonvarakeskus ja Reinu econ analysoivat juuri päättyvässä hankkeessaan ruokaketjun toimivuuteen ja arvonmuodostukseen vaikuttavia tekijöitä. Yksi iso syy ruokaketjun arvonmuodostuksen ontumiselle on ollut rahavirran niukka kasvu elintarvikeketjussa. Yksityisestä kulutuksesta ja elintarvikeviennistä ketjuun tuleva reaalinen rahavirta on hintamuutoksista
