Tomppilan tilan yrittäjän Elina Valkeisen periaate on selkeä: yritetään tuottaa laadukasta ruokaa ja vaalia tilan tärkeintä pääomaa eli maan kasvukuntoa.
Kouvolan Elimäellä katse yltää peltoaukealla horisonttiin melkein kuin Pohjanmaalla. Ollaan Tomppilan tilalla, jonka pelloista reilut sata hehtaaria leviää tasaisina tilakeskuksen ympärillä ja tilaa halkoo pieni Tallusjoki. Kolmasosa pelloista, noin 50 hehtaaria, on vanhan isännän kotipaikalla Ruotsinkylässä Uudellamaalla.
Elina Valkeinen on viljellyt kotitilaansa yrittäjänä kymmenen vuotta yhdessä puolisonsa Jonaksen kanssa. Tuona aikana perhe on kasvanut kahdella pojalla, joista nuorempi syntyi kesän alussa.
– Kasvukaudesta tuli vielä astetta jännittävämpi. Vaikka meitä on yksi enemmän, emme varsinaisesti ole sen tehokkaampia, äiti naurahtaa.
Elinasta tuli maatalousyrittäjä vuonna 2015 kolmesta siskoksesta nuorimpana. Hän oli pienestä pitäen ollut isän mukana maataloustöissä, joten tilan jatkaminen osui luontevimmin hänelle. Viljatilan töiden lisäksi Elina työskentelee ProAgriassa kasvintuotannon asiantuntijana syksystä kevääseen.
Puoliso Jonas Valkeinen on työssä tilan ulkopuolella ja osallistuu maataloustöihin vapaa-ajallaan.
– Työnjako on meillä selvä, sillä minä tykkään kasveista, joten teen kaikki niitä koskevat päätökset. Jonaksen vastuulla on työkoneet ja traktorit. Työt tekee se, joka ehtii paremmin. Myös vanha isäntä on mukana tilan töissä tarpeen mukaan. Varsinkin tänä vuonna isän apu on ollut äärettömän arvokasta, kun olen ollut osin poissa pelistä, Elina sanoo.
Tomppilan tilan pellot ovat kauttaaltaan hiuesavea.
– Suomen oloissa meille on sattunut arvonnassa hankalin maalaji. Onneksi pellot ovat multavia, se tuo vähän pelivaraa. Joenrantapelloilla on pohjalla liejusavea, joka on melko läpäisevää, Elina kertoo.
Peltotöiden ajoituksessa savipelloilla on oltava tosi tarkkana, sillä kylvöikkuna ei ole yhtä pitkä kuin joillakin muilla maalajeilla.
– Ei saa mennä liian aikaisin pellolle, ettei maa tiivisty, mutta jos myöhästyy, siemen ei idä ollenkaan. Ja kylvöt on tehtävä nopeasti.
Valkeiset aloittivat kylvöt viime keväänä jo huhtikuun puolivälissä, kun maat olivat kuivia eikä sateita ollut näkyvissä. Sitten tulivat pääsiäisen sateet, jotka keskeyttivät kylvöt joksikin aikaa.
– Kultivoidut lohkot selviytyivät paremmin, koska sadetta tuli hirveästi. Niillä on enemmän kapasiteettia ottaa vettä vastaan, ja ne kuivuvat nopeammin kuin sänkipellot. Perus- ja paikalliskuivatuksen pitää tietenkin olla kunnossa. Mutta touot saatiin onnekkaasti tehtyä juuri ennen vauvan syntymää.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Avomaankurkku on Vainion perhetilan lippulaivatuote. Suurin osa satojen tonnien sadosta lähtee tuoreena kuluttajille eri puolille Suomea, mutta tilalla valmistetaan myös suolakurkkuja perinteisin menetelmin. Veljesten suolakurkut -tuotemerkki on valloittanut paikkansa kauppojen hyllyillä.
Pinaatti on ainoa viljelykasvimme, josta saadaan avomaalla kaksi satoa kesässä. Maatalousyhtymä Heikkilä Vampulassa on yksi harvoista sitä viljelevistä tiloista. Pinaatin viljely edellyttää säntillisyyttä. Sen lisäksi tilalla viljellään tuorehernettä ja viljoja.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Toivon tilalla kello käy eri tahtiin kuin muilla. Esimerkiksi kylvöjä tehdään keväästä syksyyn viljelyriskien tasaamiseksi. Tilan isäntä Olli-Pekka Ruponen on kyseenalaistanut perinteiset viljelytavat ja kehittänyt tilalleen ja nykyolosuhteisiin sopivan oman viljelyjärjestelmän.
Maatalouden kirjanpidossa on muun yritystoiminnan kirjanpitokäytäntöihin verrattuna omat erityispiirteensä. Hyvä kirjanpito-ohjelma auttaa tekemään asiat oikein ja mahdollistaa erilaiset työtavat. Tässä kokemuksia kolmesta ohjelmasta.
Kun maatilojen data on hajallaan, jää sen potentiaali käyttämättä. Datapellon uudisraivaajat kehittää tapoja yhdistää tiedot automaattisesti ja tuoda hyötyjä viljelijöille.
Monet maatalousyrittäjät elävät pitkään jatkuvan kivun kanssa. Sen hallinta vaatii useiden hoitomuotojen yhdistämistä, mutta oloa ja arkea helpottaa jo kivun ja siihen vaikuttavien tekijöiden ymmärtäminen.
"Tuottajien neuvotteluvoimaa ja riskienhallintaa tulee vahvistaa." – Tämä on ensimmäisenä mainittu ja mielestäni myös tärkein RUOKAKETJU-tutkimushankkeen toimenpidesuosituksista. Pellervon taloustutkimus, Luonnonvarakeskus ja Reinu econ analysoivat juuri päättyvässä hankkeessaan ruokaketjun toimivuuteen ja arvonmuodostukseen vaikuttavia tekijöitä. Yksi iso syy ruokaketjun arvonmuodostuksen ontumiselle on ollut rahavirran niukka kasvu elintarvikeketjussa. Yksityisestä kulutuksesta ja elintarvikeviennistä ketjuun tuleva reaalinen rahavirta on hintamuutoksista
Peltokasveihin sitoutuvan hiilen määrä pystytään arvioimaan entistä tarkemmin uuden laskentamenetelmän avulla. Sen avulla maatalousyrittäjät voivat tulevaisuudessa saada uuden työkalun viljelytoimiensa ilmastovaikutusten mittaamiseen.
Pihkaa kerätään Suomessa noin 2 000 kiloa vuodessa, lähinnä kosmetiikka- ja lääketeollisuuden käyttöön. Kysynnän odotetaan kasvavan, kun biotalous etsii uusiutuvia ja antibakteerisia luonnonraaka-aineita. Pihkan kerääjiä kouluttaa urjalalainen Johanna Talvitie.
