Siirry sisältöön

Aivomme käsittelevät jatkuvasti aistien lähettämää tietoista ja tiedostamatonta informaatiota maailmasta. Kun yksittäinen informaatio tulkitaan aivoissa, syntyy havainto.

Aistitietoa käsitellään aivoissa rinnakkain ja hierarkkisesti. Rinnakkaisuus tarkoittaa, että ärsykkeitä käsitellään samanaikaisesti eri puolilla aivoja. Tietyt aivoalueet ovat erikoistuneet tietynlaisen tiedon käsittelyyn. Hierarkkisuus tarkoittaa, että ärsykkeitä käsitellään aivoissa monella tasolla: osassa aivoista karkeammalla tavalla, osa aivoista keskittyy pienempiin vivahteisiin.

Ihminen tulkitsee aisteihin tulevia ärsykkeitä muistissaan olevien sisäisten mallien ja tieto­perustan ohjaamana. Havainnot eivät ole objektiivisia, vaan havainnoitsija tulkitsee ne omien taustaoletustensa ja esiymmärryksensä valossa.

Ajattelua tarvitaan

Ihmisessä on enemmän aistien vuosien varrella kerryttämää tietoa kuin hän kykenee sanallisesti ilmaisemaan. Sanatonta tai hiljaista tietoa oppii vain olemalla itse mukana, tekemällä ja kokemalla. Hiljaisen tiedon sanallistaminen ajattelun ja esimerkiksi työyhteisössä tapahtuvan vuoro­puhelun avulla lisää ymmärrystä ja kehittää todellisuuden havaitsemiskykyä.

Päivittäisessä eläinten hoitotyössä tulisi antaa enemmän tilaa suoralle aistitiedolle ja sen käsittelylle aivoissa ajattelun avulla. Tiedostava havainnointi auttaa meitä ymmärtämään ja hoitamaan eläimiä paremmin.

Keskeinen kysymys aistien antaman tiedon käytössä on se, miten osaa poimia aistien informaatiotulvasta merkitykselliset asiat ja tiedostaa ne juuri oikea-aikaisesti?