Siirry sisältöön

Sairaana sika kokee voimakasta tarvetta muuttaa käyttäytymistään. Eikä suotta, sillä toipumista edistävät käyttäytymismuutokset ovat suureksi hyödyksi. Sairauskäyttäytyminen on sian elimistön hyvin organisoitu, aktiivinen reaktio taudin­aiheuttajan tai vamman aiheuttamaan elimistön tasapainoa uhkaavaan vaaraan.

Sairastuneen emakon olemus muuttuu apaattiseksi ja sen kiinnostus ympäristöä ja muita sikoja kohtaan vähenee. Tuki- ja liikuntaelinsairaudesta kärsivä emakko usein ontuu. Se välttelee kilpailua rehusta ja vedestä sekä lepää ja nukkuu enemmän kuin terveenä. Usein tulehdussairauteen, esimerkiksi kohtutulehdukseen, liittyy myös kuume. Silloin emakko kokee olonsa viluiseksi ja hakeutuu lämpimään.

Käyttäytymismuutoksilla emakko suuntaa voimavarojaan sairaudesta selviämiseen, elimistöön tunkeutuneiden taudinaiheuttajien kukistamiseen, syntyneiden vaurioiden korjaamiseen sekä lisävaurioiden ennaltaehkäisemiseen.

Vastasyntynyttä pahnuettaan hoitava emakko on kiireinen ja siksi sen on usein vaikeaa levätä sairaana riittävästi.
Vastasyntynyttä pahnuettaan hoitava emakko on kiireinen ja siksi sen on usein vaikeaa levätä sairaana riittävästi.

Elimistön puolustus vastaa vaaraan

Kun emakko sairastuu, sen hermosto sekä elimistön tasapainoa säätelevät puolustus­järjestelmät toimivat tiiviissä vuoro­vaikutuksessa aivojen kanssa, mikä johtaa muutoksiin eläimen käyttäytymisessä ja elimistön toiminnoissa.

Elimistön puolustussolujen tunnistaessa taudinaiheuttajat, esimerkiksi tulehtuneessa kohdussa tai nivelessä lisääntyvät bakteerit, ne tuottavat erityisiä viestiaineita, sytokiineja. Näitä pieniä aineita on monenlaisia, ja ne toimivat elimistön kaikkien solujen toimintaa ohjaavan säätelyjärjestelmän viestinviejinä.