Loukon tilan kanalassa kaakattaa vuoroin emonuorikoita ja vuoroin broilereita. Vaikka kahden erilaisen linturyhmän kasvattaminen on vaativaa, Petter Sandelinin mielestä se on kiinnostavaa ja onnistuessaan palkitsevaa.
Emonuorikkoparvessa käy vimmattu kuopsutus, kun linnut etsivät kuivikkeen joukosta suupaloja – pelletöityä rehua.
”Tämä tukee lintujen lajityypillistä käytöstä, mutta rehun jakamisella pehkulle on toinenkin tärkeä tarkoitus. Kun heittoruokkija viskoo rehun lattialle tasaisesti, kaikki saavat varmemmin syödäkseen yhtä paljon. Kuppiruokkijasta vahvat yksilöt söisivät muita enemmän ja se johtaisi helposti parven epätasaisuuteen”, isäntä Petter Sandelin selittää.
Lintuja Loukon tilalla Nurmossa on pidetty jo yli kaksi vuosikymmentä. Petterin vanhemmat aloittivat kalkkunoiden kasvatuksella, mutta vaihtoivat sen vuonna 2009 nuorikko- ja broilerikasvatukseen. Vuodesta 2013 sukutilaa luotsannut Petter jatkaa samalla sapluunalla.
Tällä hetkellä Atrialle emonuorikoita kasvattavia tiloja on viisi, lisäksi yhtiöllä on omia kasvattamoja.
”Kombikasvattamon pyörittäminen on mielenkiintoista ja sopivan haastavaa. Koen olevani kiinteä osa broilerituotannon ketjua, sen ensimmäinen ja viimeinen lenkki.”
Parvien ruokinta ja kasvatustavoitteet poikkeavat jonkin verran toisistaan. Kanalakäynneillä tarkkaillaan vähän erilaisia seikkoja.
”Yhteistä on se, että molempien hoidossa pitää olla mieluummin askeleen edellä kuin jäljessä, ja osata muuttaa olosuhteita haluttuun tavoitteeseen pääsemiseksi.”
Kanalassa Sandelin tai hänen työntekijänsä käyvät vähintään kahdesti päivässä. Pitkin päivää ja illalla viimeksi seurataan näytöiltä tai digitaalisesti kanalan olosuhdebarometrejä. Niistä pitkälti näkee, onko linnuilla kaikki hyvin. Jos olosuhteet kanalassa poikkeavat merkittävästi tavoitearvoista, tulee siitä hälytys älypuhelimeen.
Kerrallaan nuorikkoemoja on kasvamassa 15 000–16 000 kappaletta. Parin tuhannen kukkopojan parvi varttuu omassa tilassaan erillään kanoista. Untuvikot tulevat vuorokauden ikäisinä Ruotsista autorahdilla ja ne puretaan kuljetuslaatikoista suoraan kanalaan.
Emonuorikot saavat yksinomaan pelletöityä valmisrehua. Untuvikoille ruoka annostellaan paperin päälle ja tipujen varttuessa siirrytään heittoruokkijan käyttöön. Neljän kuukauden aikana syötetään kolmea, linnun eri kasvuvaiheeseen suunniteltua täysrehua.
”Nuorikoiden kasvatuksessa pyritään pääsemään jalostajan suosittelemaan linnun tavoitepainoon ja mahdollisimman tasaiseen lintuparveen. Tämä on edellytys sille, että lintujen muninta saadaan aikanaan onnistuneesti matkaan”, Petter perustelee.
Kuivikkeena käytetään kutterinpurua, koska se ei pölyä kuten turve.
”Broilereilla turve toimii, mutta ei nuorikoilla, jotka kuopsuttavat kaiken aikaa. Lannoitteena ja maanparannusaineena kumpikin ovat yhtä hyviä.”
Neljän kuukauden iässä nuorikot siirretään munittamoihin. Siirron yhteydessä ne saavat rokotukset, joiden tarkoituksena on lähinnä jälkeläisten suojaaminen taudeilta.
”Kukot viedään tiloille viikkoa aikaisemmin, jotta ne tottuvat ruokinta-automaatteihin. Kanojen ja kukkojen erillisruokinta jatkuu koko munintakauden”, Sandelin kertoo.
Kun linnut on viety uuteen paikkaan, alkaa tyhjässä kanalassa tiivis työrupeama: tyhjennys, pesu, desinfiointi ja kuivaus. Taukoa parvien välillä on vain kaksi viikkoa. Kanalan peseminen on iso urakka, ja se teetetään urakoitsijalla.
Jos seuraavaksi kasvatusvuorossa on broileriuntuvikkoja, lasketaan ruokinta-automaatit katosta alas ja säädetään ruokinta parven mukaan. Kerrallaan kasvamassa on keskimäärin 43 000 broileria.
Loukon tilalla broilereiden rehuna hyödynnetään oman tilan vehnää teollisen rehun ohella. Viljan ne saavat kokonaisina jyvinä.
Broileriketju on tarkkaan aikataulutettu. Nuorikot lähtevät munittamoihin ennalta sovittuna päivänä. Myös teuraaksi menevillä broilereilla on lähtöpäivä määrätty jo silloin, kun ne untuvikkoina saapuvat tiloille.
Jokaisen kasvatuserän kanssa pyritään tavoitteiden mukaiseen tulokseen eläinten hyvinvoinnista ja olosuhteista huolehtien.
”Avain hyvään lopputulokseen löytyy yleensä perusasioiden tarkasta tekemisestä. Paneutuminen niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa, mahdollistaa myös taloudellisten tavoitteiden saavuttamisen”, Sandelin pohtii.
Kaikki ei kuitenkaan ole itsestä kiinni. Jokainen parvi on erilainen. Hyvän ja huonon parven ero on helposti suuri, eikä isoa eroa pysty kuromaan umpeen hyvällä hoidollakaan.
”Keskeisin kannattavuuteen vaikuttava tekijä on kuitenkin rehun hinta. Satokaudet vaihtelevat ja niiden myötä myös rehun hinta, mutta lihan hintaan kohonneita kustannuksia saadaan vietyä usein vasta viiveellä jos silloinkaan”, toteaa Sandelin.
Petter Sandelin toimii aktiivisesti MTK:n paikallisyhdistyksessä, istuu Atrian broilerituottajien kehitysryhmän jäsenenä sekä Suomen broileriyhdistyksen johtokunnassa. Luottamustoimet tuovat hyvää vaihtelua arkeen ja samalla pysyy ajan tasalla toimialan tapahtumista.
”Koen tärkeäksi, että tuottajat ovat yhdessä mukana viemässä alaa eteenpäin ja voivat vaikuttaa tuotannon kannalta keskeisiin asioihin. Atria-lihatalon kohdalla vuoropuhelu tilojen kesken on kohtuullisen hyvällä tolalla, joskin aina on haasteita ja parannettavaa.”
Kehitysryhmässä koko broileriketju kokoontuu saman pöydän ääreen, minkä Sandelin näkee hyvin positiivisena.
”Tämä on niin tiivis integraatti, että pitää pystyä puhaltamaan yhteen hiileen ja keskustelemaan asioista”, hän painottaa.
Broileriyhdistyksessä vaikuttaa kollegoita ympäri Suomen. Vuorovaikutus ja yhteistyö muiden tuottajien kanssa on hedelmällistä.
”Aina kun tapaa ihmisiä ja vaihdetaan ajatuksia, jotain tietoa tarttuu mukaan. Pärjätäkseen on pysyttävä ajassa mukana ja kehitettävä omaa toimintaansa pitkäjänteisesti. Katse pitää olla tulevissa vuosissa eikä vain seuraavassa lintuerässä tai kasvukaudessa.”
Lintuinfluenssan riski siipikarjatiloilla on tänä keväänä ollut suurempi kuin koskaan ennen. Lintujen ulkonapitokielto on voimassa toukokuun loppuun saakka. Kaikista poikkeavuuksista omassa siipikarjassa on ilmoitettava matalalla kynnyksellä.
Verotus on tapissa, mutta sen painopisteitä voidaan muuttaa. Vaalien jälkeen ansiotulon veroa todennäköisesti kevennetään. Pääomatulojen – kuten puun myyntitulojen – verotus on liian korkeaa, eikä siihen sovi progressio. Perintö- ja lahjaveron poistaminen antanee vielä odottaa itseään.
Osakeyhtiömuoto olisi monelle maatilalle taloudellisesti järkevin tapa harjoittaa maataloutta. Jukka ja Liisa Ojantakanen yhtiöittivät tilansa, eivätkä kadu päätöstä.
Maatalousyrittäjä Juho Staufferin vahvin tuki arjessa on oma avovaimo Heidi Mattila. Tilan töihin osallistuvat myös Juhon vanhemmat. Kahden perheen yhteiselämä sujuu kivasti, kun molemmilla on omat kodit.