Eläin-lehti

15.12.2022

Talviulkoilua ja somenäkyvyyttä

Kiteeläinen lypsykarjatila on tullut tutuksi sosiaalisen median välityksellä. Sari Rouvisen kuvaamat videot lehmien talviulkoilusta ovat jakaneet hyvää mieltä laajalle. Ennen kaikkea talviulkoilu on antanut hyvää mieltä eläimille ja niiden hoitajille.

Jaa artikkeli

• Kopioi linkki
• Lähetä sähköposti
• Jaa Facebookissa
• Share on X

• Teksti ja kuvat Riitta Mikkonen

Kiteeläisen Piiroomäen tilan emäntä Sari Rouvinen on saanut some-emännän tittelin, eikä aiheetta. Päivitykset Facebookissa ja muilla sosiaalisen median kanavilla ovat keränneet katseluita ja tykkäyksiä enemmän kuin niiden laatija koskaan tohti toivoakaan.

Sari tuli emännäksi 20 vuotta sitten Arto Rouviselle, joka oli ottanut kotitilansa hoidettavakseen 10 vuotta aiemmin. Arton vanhemmat olivat ostaneet tilan, eli nyt tilalla työskentelee toinen sukupolvi.

Ennen emännän kotiutumista oli juuri edellisvuonna palanut navetta, joten yhteisyrittäjyys alkoi uuden rakentamisella. Tila on tarjonnut työpaikan molemmille ja toimeentulon viisihenkiselle perheelle.

Piiroomäen 37-paikkaisessa navetassa on nyt 33 lypsävää. Kun navettaa ei ole ahdettu täyteen, järkevöityy niin eläinten kuin hoitajienkin työpäivä. Viime kesään saakka oli karjassa myös oma sonni, mutta siitä nähtiin järkeväksi luopua.

Emännän periaate on tuntea karjansa, ja pitää huolta myös eläinten mielenterveydestä, ravinnon ja muiden hyvien olojen lisäksi.

– Siitä ajatuksestahan sitä talviulkoiluakin alettiin kokeilla, nyt karja on päässyt talvi­pihalle seitsemänä talvena.

Lumileikki virkistää

Rouvisten navetta on lämmin parsipihatto, jossa eläimet ovat vapaina ja saavat valita makuupartensa itse.

Lehmärouvat kirmaavat lumiselle karja­pihalle kuin laitumelle konsanaan, pakkasta on muutama aste. Leikkisä ulkoilu ei kuitenkaan kestä kauan, mieli alkaa tehdä lämpimään. Runsaan lumentulon vuoksi ulkoilupiha on pienentynyt, mutta hyvin mahtuu pienelläkin alalla käymään tuulettumassa.

Ulkoilu on eläimille vapaaehtoista, kaikkihan eivät halua ulos kesälläkään. Vapaammin edestakaisin ne voivat liikkua kuivina kesäpäivinä. Ovia ei avata pahimman rospuuttokelin tai kovimpien pakkasten aikaan, mutta mahdollisimman usein.

– Jonain syksynä oli pitkä jakso, kun karja­piha oli pahasti jäinen. Silloin ovet pysyivät kiinni.
Rouvisten kokemuksen mukaan ympärivuotinen ulkoilu on pitänyt sorkat terveempinä. Hyvää mieltä on tullut hoitajille siinä missä eläimillekin. Talviulkoilun järjestämisen pieni lisävaiva, kuten tuiskun jälkeiset lumityöt, antaa takaisin moninkertaisesti.

Sarin kuvaamien videoiden kautta hyvä mieli jakautuu laajalle. Lumessa kirmailevat lehmät tuntuvat yllättävän hyväntuulisuudellaan.

Tilan tileillä on seuraajia kaikkiaan liki 30 tuhatta, merkittävä osa aktiivisia tykkääjiä ja kommentoijia. Aina joku kiittelee yllättyneensä myönteisesti.

– Paljon tulee myös yksityisviestejä, kaikki eivät halua kommentoida julkisesti.

Videoilla tietoa alasta

Arto Rouvinen nyökyttelee puolisonsa puheille ja kannustaa tätä suomalaisen ruuantuotannon puolesta toimimiseen, mutta haluaa itse keskittyä maatilan töihin. Tätä juttuakin tehtäessä hän lähti kahvin jälkeen mieluummin rehunhakuun.

Piiroomäen karja ruokitaan oman tilan ohralla ja kauralla sekä kuivaheinällä ja säilö­rehulla. Arto hoitaa lypsyn, yhdessä tehdään kaikkea muuta. Toimien välissä Sari tekee somepäivityksen, monesti myös seuraajilta tulleista aiheista.

– Avantilla rehun jakamistakin piti kuvata, kun sitä joku toivoi. Tällaisissa kuvauksissa auttaa naapurin Janna Vänskä, oikea lehmäkuiskaaja, kiittelee Sari ystäväänsä.

Someseuraajille eläimet ovat tulleet nimeltä tutuiksi, esimerkiksi Taateli-vasikka on yksi suosikeista. Poikimisia odotellaan ja peukkuja pidetään ympäri Suomen. Vasikat herättävät luonnollisesti ihastusta, nimiä ehdotellaan.

Sari kuvailee luonnettaan innostuvaksi, aina on oltava liikkeellä. Tuottajan asema harmittaa sen verran, että jotain piti yrittää. Niin syntyi talvella kohuakin herättänyt Facebook-päivitys, jossa kehotettiin kuluttajia huomaamaan, kuinka kauppa omilla merkeillään ja erilaisilla ”halpuutuksilla” kuristaa talonpojan työtä ja vyötä.

– Puhtaan suomalaisen ruuan puolesta, on siinä omakin leipä kyseessä.

Palautetta on tullut, hukkaan ei purkaus mennyt. Sen jälkeen on perustettu Suomi­ruokaa-yhdistys, jonka hallituksessa Sari on mukana. Hän on päässyt viemään viestiä monissa tapahtumissa ja puhumassa esimerkiksi opiskelijoille.

– Onneksi näitä asioita ei tarvitse yksin pohtia, vaan on luottohenkilöitä kelle voi soittaa ja pyytää tarkennuksia, kuten MTK Itä-Suomen asiantuntijoita.

Liikuntaa ympäri vuoden

Piiroomäen maatilan omana terveydenhuoltoeläinlääkärinä toimii Tiku Juonala. Hänellä on yhdessä puolisonsa kanssa Rauhalan tila, lypsykarjatila ja parsinavetta.

– Meillä lehmät ovat ulkoilleet talvellakin ainakin 15 vuotta.

Eläinlääkäri toteaa, ettei oikein keksi ympäri­vuotisesta ulkoilusta mitään kielteistä sanottavaa. Toki pitää vähän ajatella minkälaiseen säähän karjansa laittaa. Kovaan viimaan ei kannata, eikä kovaan pakkaseen. Tarkkaa pakkas­rajaa ei ole, kokonaissää ratkaisee.

– Liikunta tekee aina hyvää, ja lumi puhdistaa sorkat. Suurin riski on sisään palatessa, kun sorkkiin on tarttunut lunta ja jäätä. Kannattaa hiekoittaa kevyesti kulkuväyliä ja vielä reilummin sisääntulokäytävä, jolloin hiekkaa tarttuu heti sorkan pohjiin.

Rauhalan tilalla lehmät päästetään talvella ulos silloin, kun sekä isäntä että emäntä ehtivät mukaan, koska kaksin homma sujuu mukavammin.

– Ulos ei yleensä järjestetä talvella syötävää, mutta toki niinkin voi halutessaan tehdä.
Karjan ulkoillessa tyhjän navetan siivous sujuu vaivattomasti, ja sinä aikana ehtii tarvittaessa tehdä pienet korjauksetkin.

– Usein epäröidään, miten talviulkoilu vaikuttaa utareterveyteen, mutta terve utare kyllä kestää lunta ja pientä pakkasta.

Monivuotisen kokemuksen mukaan eläimet nauttivat ulkona olemisesta. Jos sää sallii tunnin tai parinkin oleilun ulkosalla, illemmalla navetassa märehditään voipuneina ja tyytyväisinä.

– Lisäksi talviulkoilu helpottaa huomattavasti laidunkauden alkua, koska eläimet ovat tottuneet säännölliseen liikkumiseen ja keväinen riehuminen jää pois.