Pellot haltuun lintuperspektiivistä droonilla
Droonin avulla saa nopeasti ja helposti hyvän kuvan peltojen tai kasvustojen tilanteesta. Muut kuin kuvantamissovellukset antavat vielä odottaa itseään.
Peltokasveihin sitoutuvan hiilen määrä pystytään arvioimaan entistä tarkemmin uuden laskentamenetelmän avulla. Sen avulla maatalousyrittäjät voivat tulevaisuudessa saada uuden työkalun viljelytoimiensa ilmastovaikutusten mittaamiseen.
Ilmatieteen laitoksen johdolla kehitetty laskentamenetelmä fokusoi ravinnontuotannon perustaan, yhteyttämiseen. Siinä vihreät kasvit tuottavat hiilidioksidista ja vedestä hiilihydraatteja ja happea auringonvalon avulla.
– Uudella menetelmällä kyetään havainnoimaan suoraan, kuinka paljon viljelykasveihin ja peltomaahan kertyy yhteytyksen kautta hiiltä kasvukauden aikana, tiivistää vanhempi tutkija Julius Vira Ilmatieteen laitokselta.
Korjatun sadon määrä puolestaan kertoo, minkä verran hiiltä viedään sadon mukana pellolta pois. Kertyvän ja poistuvan hiilen määriä vertailemalla voidaan laskea, toimiiko pelto hiilen sitojana vai päästölähteenä.
Tähän saakka yhteytystäkin on arvioitu epäsuorasti satotilastojen perusteella. Laskentaan on liittynyt epävarmuutta erityisesti nurmien osalta. Nurmisadosta on vaikea päätellä juuribiomassan määrää.
Uuden laskentatavan luomiseen osallistuivat myös Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tutkijat.
– Menetelmä kytkee hiililaskennan todellisuuteen yhteytyksen osalta. Biomassa saadaan selville aiempaa helpommin. Tähän saakka biomassaa ei ole mitattu, koska se on ollut todella työlästä ja teknisesti hankalaa, kertoo johtava tutkija Tuomas Mattila Sykestä.
Tutkijoiden laskelmien mukaan viljelykasvit tuovat peltomaahan hiiltä paljon oletettua enemmän.
Tutkijoiden laskelmien mukaan viljelykasvit tuovat peltomaahan hiiltä paljon oletettua enemmän. Nurmipelloilla hiilisyöte – kasvien, niiden juuristojen ja tähteiden sisältämä hiilimäärä – voi olla jopa kaksinkertainen.
Suurempi hiilisyöte ei välttämättä merkitse hiilensidonnan lisäystä.
– Jos peltoon on aiemmin kertynyt enemmän hiiltä, sitä myös vapautuu nykyään runsaammin ilmakehään. Tämä luultavasti tasaa hiilisyötteen vaikutusta, Vira pohtii.
Uudessa laskennassa käytetään kahta tietolähdettä: pyörrekovarianssi-menetelmällä tehtyjä hiilidioksidin vuomittauksia sekä EU:n satelliittidataa.
Pellolle asennettavissa mittalaitteissa on herkät tuulennopeusmittarit ja hiilidioksidisensorit, jotka mittaavat jatkuvasti, kuinka paljon hiilidioksidia liikkuu ylös- ja alaspäin muutaman metrin korkeudella maanpinnan yläpuolella.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?