Viime kesän jälkeen viljelyvarmuus puhuttaa viljantuotannossa. Isoimmaksi ongelmaksi nousee kauran hometoksiinipitoisuus. Vehnien osalta valkuaispitoisuuksissa on toivomisen varaa.
Muitakin viljelyvarmuuteen liittyviä asioita on, mutta Raisioagron viljapäällikkö Minna Oravuo peräänkuuluttaa nyt toimintatapojen viilaamista viimeisen päälle.
”Viime kesä oli poikkeuksellinen, mutta harmillisen suurissa ongelmissa nyt ollaan myllyteollisuudessa.”
Raision vastaanottamista viime kesän sadon ennakkonäytteistä 36 prosenttia hylätään hometoksiinien takia. Edellisenä vuonna luku oli yhdeksän. Edellinen iso hometoksiinivuosi oli 2013, silloin hylkäysprosentti oli 20.
”Meidän tilastojemme mukaan lajike-erot ovat todella järkyttävän isot”, Oravuo toteaa.
Toinen Oravuon esiin nostama asia on vehnien valkuaispitoisuus.
”Esimerkiksi vuonna 2010 meidän vastaanottamissamme vehnissä oli keskimäärin 13,8 prosenttia valkuaista. Trendi on laskeva, viime vuoden sadossa valkuaista on 12,1 prosenttia. Mitä on tapahtunut ja miksi? Onko tämä sattumaa?” Oravuo kysyy.
Vuosien välillä on vaihtelua, mutta kun trendi näyttää valkuaispitoisuuden pienenevän, kannattaa huolestua.
”Myllyvehnän valkuaisraja on 12,0 prosenttia. Keskiarvo on sen yläpuolella, mutta 45 prosenttia näytteistä ei täytä myllyvehnän laatuvaatimuksia. Onko tämä vain Lounais-Suomen ongelma? Onko hintataso niin alhainen, että tingitään viljelytoimenpiteistä tai lannoitemääristä?”
Vuoden 2015 vehnäsato ei yksinään käynyt myllyvehnäksi. Keskimääräinen leivontalaatu oli niin heikkoa olosuhteista johtuen. Teollisuus käytti varastojaan, jotka eivät kovin pitkälle enää riitä.
”Jos valkuaistasoa ei saada nostettua tai vielä tulee huonoja vuosia, ollaan ongelmissa. On tuotteita, jotka vaativat 13,5–15 prosentin valkuaista. Jos kotimaasta ei löydy niihin sopivaa vehnää, sitä pitää tuoda. Sitä ei kuitenkaan kukaan halua, koska vehnän tuotantoa on Suomessa määrällisesti riittävästi”, Oravuo toteaa.
Sakoluvun suhteen mennään samaan suuntaan kuin valkuaisessa. Viime kesän sadossa sakoluku on luokkaa 300. Lähelle 400:n lukemia on todella vähän. Sellaisellekin viljalle olisi tarvetta.
Oravuo pohtii, johtuuko tilanne kasvukauden oloista – vai kenties lajikevalinnasta.
”Syysvehnä ei sovi myllykäyttöön yhtä hyvin kuin kevätvehnä. Viljelijät mielellään valitsevat syysvehnän. Vaikka syysvehnä on satoisa, mylläri voi käyttää puolikarkeaan vehnäjauhoon vain 10–20 prosenttia syysvehnää. Sen leivontalaatu ei riitä enempään”, Oravuo toteaa.
Kasvinviljelyyn ja broilerinkasvatukseen keskittyneellä Jartun tilalla katsotaan ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen. Viime kesänä tehtiin kaksi uutta avausta: siirryttiin sokerijuurikkaan viljelyssä robottiaikaan ja aloitettiin leikkokukkien kasvatus avomaalla.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Korianteri on viljelykierrollisesti ja tuotto-odotustensa vuoksi kiinnostava erikoiskasvivaihtoehto. Korianterille on maailmanlaajuiset markkinat, ja siitä voi Suomessa tulla jopa samankaltainen menestystuote kuin kuminasta. Viljelyala on nyt noin 700 hehtaaria, mutta se voi helposti kolminkertaistua lähivuosina.
Helsinkiläinen Leena Pesu etsii sopimusviljelijöitä ympäristöystävälliselle kuitupellavalle. Hän haluaa, että sitä viljeltäisiin taas Suomessa vuosikymmenien tauon jälkeen. Tiloilla Orimattilassa ja Pälkäneellä on saatu viljelystä hyviä kokemuksia, kuitupellava on hyvä lisä viljelykiertoon.
Peltorobotti, robottitraktori ja työdrooni. Näiden tarjoamiin mahdollisuuksiin pureudutaan Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksen (SjT) ja Työtehoseuran PeDro-hankkeessa. Katso SjT:n peltopäivänä kuvattu video täsmäruiskuttavan peltorobotin sekä täydennyslannoituksiin ja kylvöihin pystyvän droonin toiminnasta.
Vastaanpa heti otsikon kysymykseen: Luomusta ja suoramyynnistä ei ole ratkaisuksi maataloutemme kannattavuusongelmaan, mutta yksi osa ratkaisua ne voivat olla. Tämän lehden numeron teemajutut kertovat salolaisten Birkkalan ja Karviaisten tilojen innovatiivisista yrittäjistä. Birkkalan tila on napannut oman siivunsa elintarvikemarkkinoista. Luomuspeltin viljelyyn ja viljatuotteiden jatkojalostukseen keskittynyt tila suuntaa kotimaiden markkinoiden ohella myös vientiin. Karviaisten tilalla on puolestaan
Yrittäjän hyvinvointi ja jaksaminen on tärkeä tuotantotekijä maatilalla. Tämä on tunnistettu laajasti EU:ssa. Suomessa on monia maatalousyrittäjien hyvinvointia ja jaksamista edistäviä palveluja, jotka auttavat työkyvyn ylläpitämisessä.
Maatalousnäyttelyihin ja opintomatkoihin liittyvät kulut ovat maatalousyrittäjälle pääsääntöisesti verovähennyskelpoisia. Kulujen ilmoittamisessa pitää kuitenkin olla tarkka.
Lill-Bredsin marjatilan omistajanvaihdos ei tapahtunut tavanomaiseen tapaan perheen sisäisenä omistajanvaihdoksena. Gustav ja Jenny Hildén ostivat tilan ja jatkoivat viljelyä ja suoramyynnin kehittämistä.
Jalostuksen hyödyt kristallisoituvat eritoten rauduskoivulla, jonka taimi kasvaa noin 30 prosenttia luonnontainta nopeammin ja voi hyvissä olosuhteissa järeytyä tukkikokoon jopa reilussa kolmessa vuosikymmenessä. Siten nuori metsänomistaja voi saada istuttamastaan metsästä tukkitilin jo ennen eläkepäiviään.
