Maitoyrittäjien tuotannonjohtamisen kurssille osallistuneet oppivat Mäkelän tilalla huippuunsa hiottuja siirtymäkauden lehmien prosesseja ja vasikoiden alkuhoitoa.
Kun Kalajoella sijaitsevan Mäkelän Maito Oy:n Pauliina, Jukka ja Asko Mäkelä miettivät lypsyasemapihaton laajentamista kolmen robotin kokoluokkaan, he halusivat panostaa uusissa tiloissa erityisesti VIC-lehmien (very important cows eli pian poikivat ja vastapoikineet) hoitoon. Panostus siirtymävaiheen lehmiin kannattaa, sillä se maksaa itsensä takaisin paremman maitotuotoksen ja lehmien poistojen vähenemisen myötä. Siirtymävaihe on kriittisin ajanjakso lehmän tuotantokierrossa ja avainasemassa koko maidontuotannon managementin onnistumisessa.
− VIC-lehmien tilat olivat lähtökohtana, kun laajennussuunnitelmaa alettiin työstää yhdessä 4dBarnin asiantuntijoiden kanssa. Jo suunnitteluvaiheessa otettiin huomion keskipisteeksi navetan eläinliikenteen vaatimukset, yrittäjä Jukka Mäkelä kertoo.
4dBarnin lypsykarjan managementin asiantuntija, kotieläinagronomi Marjo Posio kertoo, että jokainen navetan työvaihe käytiin läpi ja mietittiin, kuinka eläin ja hoitaja pystyvät liikkumaan ja suoriutumaan tehtävistään pihatossa mahdollisimman sujuvasti.
− Poikkeustilanteet ja -eläimet vievät eniten aikaa. Jokaiselle eläimelle – niin sairaalle, poikivalle kuin kiimahöyryiselle − on löydyttävä oma paikkansa navetasta, Posio sanoo.
Mäkelän tilan VIC-lehmillä on käytössään 240-neliöinen pehkupohjainen karsina. Lehmää kohden tilaa on noin 10–12 neliömetriä.
− VIC-alue on mitoitettava todellisten poikimisten mukaan, mieluummin väljäksi kuin ahtaaksi, Posio kertoo.
Tilan VIC-lehmät viettävät pehkupohjalla noin viisi viikkoa: ensin 2–3 viikkoa ennen poikimista ja alkulypsykaudesta vielä saman ajan. Jukka kertoo tyytyväisenä, että pehkupohjaisen VIC-osaston myötä karjan keskipoikimakerta on noussut ja tilalla on päästy juhlimaan myös satatonnareita. Karjan keskituotos on 12 279 maitokiloa ja EKM 13 250 kiloa lehmää kohden vuodessa.
Mäkelän tilalla lehmät laitetaan umpeen aina maanantaisin. Kun päivätuotos on alle 27 kiloa, umpeutetaan lehmä kerrasta ja siirretään umpiosastolle. Siellä on käytössä runsaskuituinen säilörehu, joka yhdessä muiden lehmän kokemien muutosten kanssa varmistaa maidontuotannon tyrehtymisen.
− Rutiinien on oltava sujuvia ja kaikille selviä, jotta management onnistuu, Jukka Mäkelä toteaa.
Umpiosastolla lehmä viettää viisi viikkoa, ja noin kolme viikkoa ennen poikimista se siirretään pehkupohjaiselle VIC-osastolle poikimista odottavien lehmien alueelle. Myös hiehot siirretään pehkupohjalle 2–4 viikkoa ennen poikimista.
Lehmä saa poikia omassa rauhassa poikimakarsinassa. Sieltä löytyy myös hoitoparsi, johon se voidaan ohjata tarvittaessa hoitotoimenpiteiden ajaksi. Poikimisen jälkeen lehmä saa jatkaa toipumistaan pehkupohjalla vastapoikineiden osastolla ja käydä lypsyllä ryhmän robotilla.
Vastapoikineiden vointia seurataan päivittäin mittaamalla lämpö sekä tarkkailemalla lehmän utaretta, sorkkia, lannan koostumusta, hengitystä, katseen ja olemuksen virkeyttä sekä pötsin täyteisyyttä ja märehtimistä. Lypsyrobotin tietokoneelle on luotu myös oma erillinen vastapoikineiden ryhmä, josta tietojen tarkkailu on vaivatonta.
Päivittäisellä seurannalla voidaan mahdollisiin ongelmiin reagoida heti ja ehkäistä sairastumisia välittömillä vointia korjaavilla toimenpiteillä.
− Kun jo navetan suunnitteluvaiheessa on mietitty, mitä siirtymävaiheen lehmien tarkkailuun kuuluu sekä miten ja kuka työn suorittaa, selviytyy tarkkailusta myös yksinään isossa karjassa, Posio sanoo.
Kolme viikkoa ennen poikimista lehmän dieetin väkirehutasoa tulisi nostaa 20 prosenttiin, sillä kasvavan sikiön tarvitsema tila laskee lehmän kuiva-aineen syöntikapasiteettia 10–30 prosentilla. Sekä energian että valkuaisen tarve kasvaa.
Mäkelän tilalla lehmät saavat poikimista odottavien ryhmässä umpiappeeseen sekoitettua lypsävien apetta ja väkirehulisää.
− Tunnutuksesta saatava hyöty on hyvä ternimaito. Voimakkaasta tunnutuksesta huolimatta meillä ei juurikaan esiinny poikimahalvauksia, Mäkelä kertoo.
ProAgrian lypsykarjan ruokinnan, terveyden ja hyvinvoinnin huippuosaaja Tiina Karlström muistuttaa huomioimaan umpilehmien pötsien täyteisyyttä. Hän painottaa, että liian heikolla umpikauden ruokinnalla ja vähäisellä syönnillä on yhteys poikimahalvauksiin, ei toisinpäin.
− Umpikauden ruokinta ja oikein toteutunut syönti ovat avainasemassa onnistuneessa lehmän tuotantokierrossa. Umpilehmien säilörehussa D-arvon tulee olla alle 680 g/kg ka ja energian 9–10 megajoulea kilossa kuiva-ainetta.
− Karkearehun osuus umpikauden ruokinnassa on yli 90 prosenttia, joten syötössä olevan rehun analysointi on todella tärkeää. Myös kivennäisanalyysi tulee muistaa tehdä, koska merkittävä osa umpikauden kivennäisistä tulee juuri karkearehuista, Karlström muistuttaa.
Mäkelän tilalla rutiinitoimena tehtävä ternimaidon vasta-aineiden mittaus on henkivakuutus vastasyntyneelle vasikalle.
− Vastasyntyneelle tarjottavan ternimaidon Brix-pitoisuuden tulisi olla aina yli 22 prosenttia. Jos mittauksissa huomataan ternimaidon laadun heikkenemistä, korjataan tunnutuskauden ruokintaa voimakkaammaksi, Jukka Mäkelä kertoo.
− Hyvän lypsylehmän kasvattaminen alkaa tutkitusti ternimaidosta. Vain mittaamalla voi tietää minkä tasoisesta ternistä on kyse ja kuinka paljon vasikka sitä hyvään alkuunsa tarvitsee, Karlström jatkaa.
Vasikan on aina saatava ternimaitoa kuuden tunnin sisällä syntymästä. Hyvälaatuinen ternimaito (Brix yli 22) sisältää yli 50 grammaa immunoglobuliinia (IgG) litrassa, josta vasikan suolistoon imeytyy noin kolmannes.
Vastasyntynyt, 40 kiloa painava vasikka tarvitsee immunoglobuliinia 36 grammaa, joten hyvälaatuisessa ternissä vasta-aineiden saanti voi täyttyä jo kahdesta litrasta. Ensimmäisen lypsykerran ternimaito on vasikalle myös merkittävin ravintoaineiden lähde.
Juottovasikan juoman kuiva-ainepitoisuuteen tulee kiinnittää huomiota. Noin viikon iästä vasikka tarvitsee vähintään kilon juoman kuiva-ainetta päivässä. Riittävän saannin varmistamiseksi juomajauhe tulee punnita ja valmiin juoman ja täysmaidon pitoisuus mitata digitaalisella mittarilla.
Jos juoman kuiva-ainepitoisuus ei ole riittävä, ei vasikka välttämättä jaksa juoda tarpeeksi saavuttaakseen kilon kuiva-aineen saannin.
− Ravintoaineet ovat kuiva-aineessa, eivät nesteessä, Karlström summaa. Kun vasikalle tarjottava juoma on riittävän vahvaa, sitä tarvitaan litroissa vähemmän, jolloin vasikka oppii juomaan myös vettä.
Kun vettä ja rehua on aina tarjolla, vasikka oppii juomaan ja syömään, sillä juottokertojen välissä vasikalle ehtii tulla nälkä ja jano. Vettä juova ja rehua syövä vasikka on valmiimpi maitojuomalta vieroitettavaksi ja vieroitus sujuu ongelmitta, kun se on ajankohtaista.
Tuotannonjohtamisen kurssille osallistuneet pitivät Mäkelän Maito Oy:n VIC-lehmien hoitoa ja siirtymävaiheen prosesseja erinomaisina. Mäkelän tilalla on selvät menettelytavat eri työvaiheisiin, jolloin työt sujuvat kaikilta.
− Isossa karjassa toiminnan on oltava sujuvaa ja se toteutuu Mäkelän tilalla, kurssille osallistunut Ohenojan Tilan karjamestari Marja Suihkonen toteaa.
Suihkonen halusi päivittää osaamistaan niin esimiestehtävissä kuin eläinten hoitamisessa.
− Piipahdus oman tilan ulkopuolelle on silmiä avaavaa. Sain myös heti idean, kuinka omalla työpaikallani saisin järjestettyä paremmin VIC-lehmien ryhmittelyn. Kiinnostavinta kurssilla oli huippuunsa hiotut käytännöt siirtymävaiheen lehmien hoidossa.
Keski-Soinin tilan karjanhoitaja Tiia-Mariia Ylinen osallistui kurssille uteliaana ja tiedonnälkäisenä. Vasta vuoden alalla olleelle kiinnostavinta olivat ruokinta-aiheiset luennot.
− Varsinkin umpilehmien ruokinnan uusin tieto sai näkemään asioita omassa työssä uusin silmin. Umpilehmien kauhun kolmio – merkki tyhjästä pötsistä − jää varmasti työmuistiin, Ylinen toteaa.
− Ollaan asioiden ytimessä, tuore agrologi ja maitotilallinen Pia Pylkkönen tiivisti kurssin annin.
Tärkeimmiksi omalle tilalleen käyttöön otettaviksi asioiksi Pylkkönen nosti digitaalisen Brix-mittarin ja vasikoiden juoman kuiva-aineen saannin mittauksen. Kotona ensimmäiseksi työksi tulikin vasikoiden juottoautomaatin kalibrointi ja varmistus, että juoman kuiva-ainepitoisuus on riittävä. Uuden tiedon lisäksi hän korosti verkostoitumisen tärkeyttä.
− Kurssille osallistui huippuporukka, kurssin toteutus oli todella intensiivinen, ja jokainen kurssilla esiintynyt asiantuntija tarjosi jotakin uutta tietoa kotiin viemisiksi, Pia Pylkkönen iloitsee.
Energiakorjattu elinpäivätuotos eli KEP-luku kertoo maitotilan kaikkien toimintojen hallinnasta ja tuotanto-osaamisesta. Siihen panostamalla voidaan vähentää tuotannon päästöjä ja parantaa tilan kannattavuutta. Sari ja Marko Sorviston karjan KEP on Suomen parhaimpia.
Kareman tilan uusi pihatto otettiin käyttöön lokakuussa. Akaan kirkkoherran toimittaman siunauksen jälkeen vuorossa olivat navetan avajaisjuhlat lasten kavereille.
Automatisoituun ruokintaan siirtymisen edut tunnetaan parhaiten maitotiloilla, mutta nyt menetelmä on tekemässä aluevaltausta myös emolehmien kasvatuksessa ja naudanlihantuotannossa.
Jaskaran tilalla työelämä sovitetaan perhe-elämään. Kun pirtissä touhuaa neljä alle 10-vuotiasta lasta, pitää kehitystahtia maatilan puolella hieman hidastaa.
