Siirry sisältöön

Kuutisen vuotta sitten vierailin Kajaanin Vuolijoella Rauharannan lypsykarjatilalla. Pientila oli melko nopealla syklillä kasvanut suur­tilaksi. Ahti Pussisen astuessa isännän saappaisiin vuonna 1998 tilalla oli 15 lehmää ja parsinavetta sekä 40 hehtaaria peltoa.

Vuoden kuluttua tehtiin navettalaajennus Merja Karjalaisen kanssa, jolloin tilaa saatiin 40 lehmälle. Vuonna 2012 olikin sitten kolmirobottisen visiiripihaton avajaiset ja pääluku nousi 87 lehmään. Myöhemmin umpi­lehmille tehtiin tilat pihaton kylkeen.

Vuonna 2013 otettiin kolmas robotti käyttöön. Samoihin aikoihin ostettiin 11 kilometrin päästä toinen tila tuotantorakennuksineen ja koneineen.

Edellisellä käynnillä peltopinta-ala oli 450 hehtaaria ja vuokramaata 150 hehtaaria. Lypsäviä oli 210 ja nuorkarjaa noin 100 päätä.

Aiemmin isäntäväki korosti hyvän johtamisen ja jaksamisesta huolehtimisen olevan avainasemassa. Nyt kiinnostaa, miten Rauharannan tilalla tällä hetkellä menee.

Aapo, Ville ja Ahti pyrkivät suunnitelmissa yhdistämään nuorten tuoreet ideat ja vanhempien tieto­taidon.
Aapo, Ville ja Ahti pyrkivät suunnitelmissa yhdistämään nuorten tuoreet ideat ja vanhempien tieto­taidon.

Ahti Pussinen, mitä kuuluu nyt?

Eteenpäin mennään koko ajan, vaikka välillä pienin askelin. Tällä hetkellä tuntuu mukavalta, kun Ville ja Aapo ovat vahvasti mukana tilan työntekijöinä. Aapo on suorittanut maa­talouden perustutkinnon ja Ville opiskelee agrologiksi monimuoto-opetuksessa. Lisäksi Villen puoliso Suvi on työssä tilalla. Ulkopuolisia on töissä sesongista riippuen 2−3, kesäisin viisi lisää.

Villellä ja Suvilla on talo muutaman kilo­metrin päässä.

Pyrimme tekemään mahdollisimman paljon omalla väellä kustannussyistä. Ruokinnan ja kasvintuotannon suunnittelu, tukineuvonta, kirjanpito ja palkanlaskenta on ulkoistettu.