Kotieläinten turvallisen käsittelyn perusta on eläimen käyttäytymisen ymmärtäminen ja ennakointi. Ennakoinnin perusta puolestaan on vaarojen ja riskien tunnistaminen.
Maatalousyrittäjien eläkelaitos (Mela) vakuuttaa lakisääteisesti maatalousyrittäjät työtapaturmien ja ammattitautien varalta. Melan tapaturmatilastojen mukaan eniten tapaturmia sattuu nautakarjatiloilla. Tapaturma-altteimpia kotieläintilojen työtehtäviä ovat koneiden asennus ja huolto, eläinten kuljetus ja siirto, lypsytyö ja maidon käsittely, viljan ja rehun varastointi, eläinten ruokinta ja rakennusten korjaus.
Vaarallisia tilanteita syntyy yllättävästi ja silloin, kun poiketaan rutiineista. Kotieläintiloilla on tärkeää huolehtia ammattitautiriskien torjunnasta, töiden suunnittelusta ja työntekijöiden jaksamisesta.
Suurten tuotantoeläinten kuten nautojen ja hevosten käsittelyyn liittyy aina lisääntynyt riski muuttuvissa tai poikkeavissa tilanteissa. Eläimet voivat stressaantua pelottavista, pimeistä tai liian ahtaista kulkuväylistä, kuumista sääolosuhteista, kuljetuslastauksesta ja muiden häiritsevien tekijöiden seurauksena kuten esimerkiksi hormonaalisten tekijöiden vaikutuksesta. Tilanteen ennakoinnissa oleellista on havainnoida eläinten tunnetila sekä eläinten antamat merkit ja viestit.
Käsittelytilanteessa toimitaan aina rauhallisesti ja johdonmukaisesti sekä vältetään yllättäviä liikkeitä. Jos eläin pelästyy, on sen annettava rauhoittua.
"Vein sonneille rehupaalia tarhaan ja paalinaruja irrottaessa yksi eläimistä puski minut kumoon. Nilkka vääntyi ja murtui." – Sairausloma 57 päivää
Kotieläinten hoidossa turvallisuus on vastavuoroista hoitajan ja eläimen välistä vuorovaikutusta. Kun eläin tuntee olonsa turvalliseksi, se vaikuttaa myös hoitajan turvallisuuteen. Eläin aistii hoitajan käyttäytymistä samoin kuin eläintenhoitaja eläintä.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä Eläin-sisällöillä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Työterveyshuollon tilakäynnit eivät ole tarkastuksia vaan terveyden ja työssä jaksamisen palvelemista. Vain reilu neljäsosa maatalousyrittäjistä on liittynyt työterveyspalveluiden piiriin. Työterveyshoitaja Päivi Eskola kävi Lilli Karolan ja Samuli Pyhtiän tilalla Sysmässä.
Maatalouslomittajan työssä on turmanloukkuja, jotka voi välttää usein pienilläkin muutoksilla. Turvallisissa puitteissa lomitus sujuu ketterästi ja yritystoiminta rullaa jouhevasti.
Suomalaiseen selkärankaan on iskostettu varautuminen. Edellisten sukupolvien perintönä on oppi, että aina pitää olla varautunut pahimpaan. Suuret ikäluokat ovat hamstranneet marjoja pakastimeen, perunansiemeniä kellarin täydeltä ja ylivuotista rehua karjalle. Pahan päivän varalle ovat suomalaisia opettaneet niin pitkä talvi, nälkävuodet, sota-aika kuin myös 90-luvun lama. Huoltovarmuus on noussut muotisanaksi helmikuun 2022 jälkeen. Paljon on puhuttu niin
Tuotantoeläinten hyvinvointi edistyy pitkäjänteisellä ja sitkeällä työllä, ei niinkään kielloilla ja käskyillä, tietää Kristiina Sarjokari.
Utaretulehdusta aiheuttavat bakteerit jaetaan tartunnallisiin ja ympäristöperäisiin bakteereihin. Useilla bakteereilla esiintyy kuitenkin molempia kantoja.
Eläin Pellervon lukijat ovat syksyn ajan seuranneet Kaustisen tilan pihattohankkeen etenemistä. Kauha kuopaisi maata ja rakennustyöt alkoivat heinäkuussa, ja marraskuun lopulla uuteen pihattoon saapui tuhatkunta vierasta juhlimaan avajaisia. Päivi ja Jouni Kaustisen mukaan kävijöiden innostunut ja positiivinen tunnelma jäi erityisesti mieleen. He uskovat sen kertovan myös alan arvostuksen noususta. Avoimuus rakennusprojektin etenemisestä ja vaiheista mediassa
Jokainen maatilayrittäjä haluaa, että omat eläimet ovat terveitä ja voivat hyvin. Myös kuluttajat arvostavat tuotantoeläinten hyvinvointia. Mutta mitä hyvinvointi tarkoittaa eläimelle?
Kaustisen tilan uusi lypsyrobottipihatto rakennettiin viidessä kuukaudessa valmiiksi viiden miehen voimin. Marraskuussa vuorossa oli koneiden ja laitteiden asennuksia ja käyttöönottoja, kertoo Päivi Kaustinen juttusarjan kolmannessa osassa.
Säilörehun osuus maidon tuotantokustannuksista on tyypillisesti 17–32 senttiä litralta. Kun karkearehun tuotantokustannukset lasketaan tarkasti, voidaan tunnistaa sekä säästömahdollisuudet että tuotannon pullonkaulat.
Uuteen vuoteen, seuraavaan satokauteen ja jälleen lähestyvään poikimakauteen tulee vuosittain suhtauduttua innostuksella, ja joka kerta seuraavan vuoden näkee parempana. Onko siinä kenties ikuisen yrittämisen salaisuus? Onko siinä myös syy, miksi maatalous vain jatkaa porskuttamistaan, vaikka kannattavuuskertoimen mukaan tiloista valtaosan pitäisi olla jo kuolleita ja kuopattuja? Rehellisen raadollisesti nyt on aika, jolloin viimeistään pitäisi olla kaivettuna
