Varautuminen ei tee uhasta todennäköisempää

Suomalaiseen selkärankaan on iskostettu varautuminen. Edellisten sukupolvien perintönä on oppi, että aina pitää olla varautunut pahimpaan. Suuret ikäluokat ovat hamstranneet marjoja pakastimeen, perunansiemeniä kellarin täydeltä ja ylivuotista rehua karjalle. Pahan päivän varalle ovat suomalaisia opettaneet niin pitkä talvi, nälkävuodet, sota-aika kuin myös 90-luvun lama.

Huoltovarmuus on noussut muotisanaksi helmi­kuun 2022 jälkeen. Paljon on puhuttu niin valtio­tason kuin myös jokaisen kotitalouden omasta huolto­varmuudesta. Maatiloilla on jo tuki­ehtojenkin vaatimuksesta olemassa varautumissuunnitelmat erilaisiin ongelmatilanteisiin. Työryhmissä on mietitty, mikä on maatilojemme huoltovarmuutta, ja miten ruuantuotanto turvataan, jos ulkopuolinen taho vaarantaa toimintaolosuhteemme.

Oletko kuitenkaan miettinyt mitä tapahtuu, jos maatilasi toiminnan kannalta tärkein asia menisi toimintakyvyttömäksi? Aggregaatti, varavesi, patteri­radio tai hätäulostie ei yksinään toimi, jos sitä ei ole se tilan tärkein käyttämässä – sinä itse.

Muutama kuukausi sitten soitin puolisolleni ambulanssin kesken aamulypsyn. Ehdin käymään aika monta asiaa mielessäni läpi tehdessäni aamunavettaa valmiiksi ja odottaessani samalla soittoa, milloin ambulanssi pääsee yliopistolliseen sairaalaan perille. Kun toinen on varoittamatta omasta roolistaan poissa ja alat listata asioita mitä pitää tehdä, muistaa ja osata, pelkästään maitotilan juoksevien asioiden listasta tulee aika pitkä.