Lohjalainen luomuviljelijä Jari Auvinen aloitti vuokraviljelyn jo 13-vuotiaana. Vuokrapellot ovat olleet tuotannon laajentamisen edellytys.
Jari Auvisen 260 hehtaarin maatila koostuu neljästäkymmenestä peltolohkosta, jotka sijaitsevat Lohjalla, Somerolla ja siinä välissä.
– Minulla on 70 hehtaaria omaa peltoa ja 190 hehtaaria vuokrapeltoa. Lohkoista kaksi on 15 hehtaarin kokoisia, muut pienempiä. Ja taitaa olla peräti kaksi suorakaiteen muotoista lohkoa, Auvinen nauraa.
– Peltolohkoista on muodostunut sekalainen kokonaisuus, sillä olen ottanut viljelyyn melkein kaikki pellot, joita on minulle kohtuullisella hinnalla tarjottu vuokrattavaksi tai ostettavaksi. Vuokratarjoukset tulevat usein yllättäen, kun tapaan maanomistajan pellon laidalla. Päätökset on silloin tehtävä nopeasti.
Pääosa Auvisen vuokrapelloista on viiden vuoden sopimuksilla. Joitain harvoja lohkoja on kymmenenkin vuoden sopimuksilla. Yksittäiset vuokrasopimukset kattavat 4–30 hehtaarin alan.
Tilan kokonaispinta-alaa Auvinen ei aio enää kasvattaa. Nykyinen kokoluokka on säilynyt jo usean vuoden ajan. Yksin tehden ei pystyisi hoitamaan isompaa alaa.
Vuonna 1999 päätoimiseksi yrittäjäksi siirtynyt Auvinen on sujuvoittanut viljelyä siten, että pelloilla kasvaa mahdollisimman vähän kasvilajeja. Tänä vuonna 60 hehtaarilla kasvoi syysspelttiä ja 40 hehtaarilla kevätspelttiä ja hernettä. Punajuurta ja perunaa on pienellä alalla. Loput pelloista ovat nurmella.
Auvinen harkitsee tarkkaan, millä hinnalla hän ottaa peltoja vuokralle. Hän suhteuttaa vuokran peltotukiin ja viljan hintaan.
– Jos tuista menee yli puolet vuokraan, on hinta liian kova. Jos haluaa pitää vuokrapellot hyvässä kasvukunnossa ja parantaakin niitä, ei pellosta voi maksaa yli 300 euron hehtaarivuokraa, Auvinen linjaa.
– Tällä hetkellä maksan salaojitetusta pellosta keskimäärin 300 euroa, joka on kipurajalla viljan hintaan nähden.
Jos pellolla ei ole tukioikeuksia, ei siitä voi Auvisen mukaan maksaa vuokraa lainkaan. Tällaisia ilmaisia vuokrapeltojakin Auvisella on. Sopimusaloja hänellä ei ole, sillä omat nurmet riittävät hyvin 80 lampaan rehuksi.
Luomuviljelyyn on Auvisen mukaan melko helppo saada vuokrapeltoja. Lohjan kaupunki järjesti pari vuotta sitten pelloistaan tarjouskilpailun ja edellytti vuokralaiselta luomuviljelyä. Hinta nousi yli 400 euroon hehtaarilta, ja Auvinen heitti pyyhkeen kehään.
– Kun otan peltoja vuokralle, haluan myös kunnostaa niitä. Aika usein aloitan vuokraviljelyn salaojittamalla. On ollut niitäkin tilanteita, että vuokrasopimuksen allekirjoituksen jälkeen olen käynyt pellolla ja huomannut, että ne ovatkin avo-ojissa. Silloin pääsee ruma sana. Peltoja on edelleen aika paljon avo-ojissa.
– Teen ojitukset, vaikka vuokrasopimus olisi vain viisi vuotta. Olen kalkinnut vuokralohkoja ja kerännyt niiltä kiviä. Onhan minun pystyttävä pellot hoitamaan, Auvinen perustelee.
Tänä vuonna Auvinen aikoo ojittaa 5–10 hehtaaria vuokrapeltoja. Kunnostustoimista ei Auvisen mukaan yleensä sovita vuokrasopimuksessa, vaan vuokraviljelijä tekee niitä halutessaan.
Auvinen myös ostaa peltoa silloin tällöin. Viime vuosinakin hän on tehnyt muutaman pienemmän peltokaupan.
– Ostettavista pelloista olen yleensä ensin maksanut vuokraa aika pitkään, kunnes ne tulevat myyntiin. Periaatteessa tällaiset pellot on maksettu kahteen kertaan. Sopivaa peltoa tulee tarjolle kuitenkin melko harvoin.
– Jos koko viljelyala olisi omaa peltoa, pystyisi nykyisen laajuista tuotantoa pyörittämään hieman pienemmällä alalla. Silloin ei tarvitsisi huomioida sitä, että vuokrasopimuksia on katkolla joka vuosi ja sopimukset saattavat päättyä.
Auvisella on eläkeikään vielä kymmenen vuotta. Peltojen ostamista hän ei aio lopettaa, kunhan ne saa maksettua noin kymmenessä vuodessa.
– Tämä on minun elämäntapani, jota aion jatkaa eläkkeelle saakka. Tuskinpa myyn omia peltoja pois eläkkeelle jäädessänikään, vaan laitan ne vuokralle. Niistä on mahdollista saada hieman eläkerahaa, Auvinen pohtii.
Kasvinviljelyyn ja broilerinkasvatukseen keskittyneellä Jartun tilalla katsotaan ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen. Viime kesänä tehtiin kaksi uutta avausta: siirryttiin sokerijuurikkaan viljelyssä robottiaikaan ja aloitettiin leikkokukkien kasvatus avomaalla.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Vanhoja pyöränjälkiä ei kannata kuluttaa, vaan kulkea kehityksen polulla. Vain siten voi parantaa viljelyn kannattavuutta ja satotasoja. Matias Rönnqvist on löytänyt omaehtoisten kokeilujen kautta omille pelloille parhaat viljelymenetelmät. Hän testaa tilallaan Vaasassa tavallisesta poikkeavaa lannoitusta kuminalle ja korianterin syyskylvöä.
Viljelykasvien aluskasvustoksi kylvettävät kerääjäkasvit alkavat olla yleisiä suomalaisilla pelloilla. Niitä käytetään reilusti yli 100 000 hehtaarilla. Kasvit estävät ravinteiden huuhtoutumista ja parantavat maan rakennetta. Veli-Pekka Aila on saanut hyviä kokemuksia muokkausretikan käytöstä kerääjäkasvina.
KoneAgria tarjosi jälleen hyvän kattauksen uutta tekniikkaa ja tuotteita yli 350 näytteilleasettajan voimin. Kävijöitäkin kertyi kolmen päivän aikana lähes 16 000.
Simulan tila Oy on viime vuodet kasvanut vauhdilla kahden isäntäperheen voimin. Kaksi päätuotantosuuntaa, kananmunantuotanto ja perunanviljely, ovat tilan tukipilareita. Suuren tilan pyörittämisessä suunnitelmallisuus ja toimiva työnjohto ovat avainasemassa.
Maatalouden tukijärjestelmään kuuluva sosiaalinen ehdollisuus kannustaa kiinnittämään huomiota maatilan työntekijöiden hyvinvointiin ja työturvallisuuteen. Samalla se tukee maatalousyrittäjän omaa hyvinvointia ja työturvallisuutta.
Vanhojen opiskelukavereiden tapaamisissa riittää edelleen puhetta, naurua ja päivittelyä siitä, millaista kohtelua kukin sai osakseen harjoittelutilalla. Useilla tiloilla harjureiden kohtelu oli erittäin hyvää, mutta joillakin suorastaan ala-arvoista. Asialla on näköjään merkitystä, kun se nousee esille hupaisiksikin muuttuneina tarinoina vielä vuosikymmenten kuluttua. Harjoittelutila on monelle maatalousalalle pyrkivälle nuorelle ensimmäinen "oikea" työpaikka, jossa opitaan työelämässä tarvittavia taitoja.
Yhä useammassa maatalousyrityksessä työskentelee palkattua työvoimaa. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tilaston mukaan 7 800 maatilalla työskenteli yhteensä 34 000 työntekijää vuonna 2023. Mitä työntekijän palkkaaminen vaatii maatalousyrittäjältä? Miten työntekijöitä johdetaan?
Yhä enemmän tietoverkoista riippuvat maatalouden järjestelmät altistuvat jatkuvasti kyberrikollisten hyökkäysyrityksille. Tekniikan mukanaan tuomat kyberriskit pienenevät verrattain yksinkertaisilla teoilla.
