Haapajärven ammattiopiston koulutilalla kehitellään biokaasulla kulkevaa traktoria. Biodieselvehkeisiin verrattuna kaasulla on se etu, että se ratkoo samalla lypsy- ja karjatilojen ympäristöongelmia, ennen kaikkea lietteen käyttöä. Biokaasu on alkuinvestointien jälkeen edullinen polttoaine.
Opiston rehtori, agronomi Ilkka Heinonen kertoo, että biopolttoaineiden kokeilu tuli opistolle tavallaan sattuman kautta. ”Biodieseliähän valmistetaan rypsistä, jota meillä on viljelty 1990-luvulta asti. Naapuriseutukunnassa aloitettiin biodieselprojekti vuonna 2005. Koska heillä ei ollut rypsinviljelyä, laitteisto tuotiin Haapajärvelle. Vuonna 2007 saimme hankerahoituksen biokaasulaitteiden valmistamiseen, ja sillä tiellä ollaan nyt”, Heinonen kertoo
Biokaasulaitoksen kilpailutuksen voitti haapavetinen MetaEnergia, joka toimii yhteistyössä kahden muun paikkakunnalla toimivan maatalousalan yrityksen kanssa. Jo loppuvuodesta 2007 laitos saatiin toimimaan. Se käyttää lietelantaa 2 000 kuutiometriä vuodessa. Prosessi on ympärivuorokautinen ja automatisoitu niin, että pumppu työntää lietelantaa puoli kuutiota neljän tunnin välein. Ja koska kyseessä on pioneeri- ja tutkimusyksikkö, prosessi laadittiin sellaiseksi, että siinä voidaan kokeilla kaikenlaista maatilan ”ongelmajätettä”.
Lupaavia tuloksia
”Pilaantuneesta rehusta saadaan 4–5 kertaa enemmän kaasua kuin lietelannasta. Rikkoutuneet rehupaalit ovat maatiloilla suuri ongelma, niitä poltetaan ja haudataan sekä yritetään levittää pelloille, mutta omat ongelmansa siinäkin on. Kaasutuotannossa ne muuttuvat rahaksi. Kannattaa nimitäin muistaa, että eläin käyttää rehusta neljä viidesosaa omiin elintoimintoihinsa, joten lantaan jää vain 20 prosenttia metaania”, Heinonen laskee.
Rypsin puhdistamisessa syntyy glyserolia. Tätä mustaa mönjää on kokeiltu esimerkiksi hakkeen polttamisen kiihokkeena. Kaasuntuotannossa glyseroli on todellinen energiapommi, jota on käytettävä varoen. ”Jos glyserolia sekoitetaan liikaa, saattaa kaasukattila lentää taivaan tuuliin”, MetaEnergian projekti-insinööri Pasi Vinkki sanoo.
Lähialueilla viljellään paljon perunaa, jonka suuret viljelijät myyvät kuorittuna. Kuori on heille ongelmajäte, mutta kaasuntuotannossa on se osoittautunut hyväksi energialähteeksi.
Heinosen mukaan liete on monin tavoin kiusallinen lannoite. ”Se pitäisi levittää syksyllä, mutta tästä aiheutuu valumia. Jos liete levitetään keväällä, on pakko odottaa lannan maatumista sekä peltojen kuivumista. Silloin on vaarana, että kasvit saavat ravintoannoksen liian myöhään ja esimerkki korret kasvavat niin pitkiksi, että lakoontumisvaara kasvaa.”
Biokaasulaitoksen kiinteä lopputuotetta Heinonen kutsuu rejektiksi. Sitä voidaan keväällä hyödyntää paljon aikaisemmin ja nopeammin. Siinä ei ole lietelannan hajua, eikä prosessissa tarvita minkäänlaista separointia.
”Kuiva-aineeseen jäävät kaikki lannan ravinteet, sillä pois ei oteta kuin kaasu. Tutkimustulokset vahvistavat, että typpi-, fosfori- ja kaliummäärät pysyvät ennallaan, ja lisäksi typpi tulee liukoiseen muotoon”, Vinkki kertoo.
Pohjois-Suomessa Tervolan maatalousoppilaitoksessa käynnistetään paraikaa biokaasulaitosta. Etelässä niitä on enemmän, ehkä parisenkymmentä. Kaasun tankkausasemia siellä on myös. Niille kaasun tuottaa venäläissuomalainen Gasum, mutta se valmistaa biokaasua maakaasusta, siis tuontitavarasta.
Tilakohtaisia laitoksia
Jos kaikki Suomen lietelanta biokaasuksi muuttuisi, tarvittaisiin mittavaa logistiikan ja jakelunverkon suunnittelua. Toisaalta Heinosen mukaan EU velvoittaa tuottamaan Suomen energiastaan 20 prosenttia kaasuna vuoteen 2020 mennessä.
Haapajärven pioneerien ajattelu lähtee kuitenkin aluetaloudellisesta näkökulmasta. Yhden lypsyrobottiyksikön vetävä navetta tuottaa noin 500 000 kuutiota biokaasua. Haapajärvellä on laskeskeltu, että autolla ajetaan vuodessa 20 000–30 000 kilometriä vuodessa. Eli 60 lehmän navetan kaasutuotos riittäisi noin 20 auton ajoihin.
”Dieselillä käyvistä traktoreista ei ole paljon kokemuksia; meillä on nyt kokeiltavana Valtran prototyyppi, jonka saimme kuukauden päivät sitten. Bensakoneesta diesel eroa siten, että se vaatii 10–15 prosenttia löpöä kaasuun koko ajan. Bensa-auto sen sijaan käyttää ensin kaasun ja siirtyy sen loputtua tankille automaattisesti.”
Haapajärven biokaasulaitos maksoi noin 300 000 euroa, mutta hintaa nostivat tutkimuksen vaatimat viritelmät. Vinkki laskee, että ajan myötä hinnasta pitäisi lohkaista kolmannes pois, mikä on hänen mielestään täysin mahdollista. Ja jos rakennetaan kahden tai kolmen robotin navettoja, niin lisäkustannukset eivät nouse samassa suhteessa, vaan ovat lähinnä marginaalisia.
Bensa-auton muuttaminen biokaasulle nostaa hinta 4 000–5 000 euroa ja traktorin 10 000–15 000 euroa. Leikkuupuimurin lisähintaa ei ole vielä laskettu.
”Pyrimme pitkällä tähtäyksellä siihen, ettei kaasutuotanto jäisi vain paikalliseksi, koska kaasua on maatiloilta tarjolla. Pitäisi vain luoda hyvä infrastruktuuri, sillä viljelijöillä ole aikaa odotella tilallaan yksittäisiä asiakkaita, vaan jakelupisteet pitäisi saada osaksi maan kattavaa huoltoasemaverkostoa. Lastaamme kaasupullot 12–16 kappaleen ’lavoihin’, joista voidaan koota vaikka kontillinen tai pienemmän erän ostajan tarpeiden mukaan”, Vinkki visioi.
Lisäksi biokaasulla voidaan tuottaa sähköä ja lämpöä kytkemällä prosessiin tarvittavat lisälaitteet. Haapajärvellä niitä ei ole vielä kokeiltu.
Navetoihin uudistuksia
Haapajärven koetilalla lanta otetaan talteen lantana ja virtsa virtsana. Virtsaa ja vettä varten on rakennettu putkisto. Neste sekoitetaan lantaan vasta, kun kaasuntuotantoprosessi alkaa.
Jos ajatellaan tiukan ekologisesti, ritilänavetat pitäisi jatkossa kieltää, koska ne hukkaavat kaasun. Lisäksi kuivikkeena käytetyt kutterinpuru ja olki eivät sovi kaasuntuotantoon. Mutta ei niistä suurta haittaa ole, jos ei hyötyäkään.
”Uskon lisäksi, että tällainen uudisnavetta tulisi halvemmaksi, sillä betonia ja ritiläpalkkeja kuluu nykytekniikalla paljon vähemmän ja kuivikkeita tarvittaisiin vähemmän. Biokaasun tuotanto sopii myös lihantuotantoon, mutta siinä nousevat esiin varmaan omat niksinsä”, Heinonen sanoo.
Yksi ongelma ovat antibiootit. Lypsyrobotithan erottelevat antibioottipitoisen maidon suoraan erilliseen tankkiin. Mutta antibiootteja jää lantaankin, ja siellä ne tappavat kaasuntuotannon kannalta hyödyllisiä bakteereja ja hidastavat prosessia. Siisteydellä ongelma poistuu, mutta vahinkoja sattuu aina.
”Virtsan ja lannan erottelu parantaa myös karjan hyvinvointia. Eritoten sorkkataudit vähenevät kuivemmissa kasvuoloissa.”
Teksti: Pasi Puuperä
