Siirry sisältöön

Eritasoista ajoautomatiikkaa käyttävät varsinkin peltoalaltaan keskikokoista suuremmat tilat ja urakointia harjoittavat yrittäjät, joilla on myös käytössään keskimääräistä uudempaa kalustoa. Aiemmin on todettu, että ajoautomatiikan avulla tarkentuva tuotantopanosten käyttö on eduksi ainakin taloudelle ja ympäristölle. Hyödyt lisääntyvät peltoalan kasvaessa, mutta miten ajoautomatiikka vaikuttaa traktorikuskin arkiseen työhön? Tätä selvitettiin TTS Työtehoseuran tutkimuksessa.

Mikä on ajoautomatiikkaa?

Yhteistä eritasoisille ajoautomatiikoille on, että ne hyödyntävät satelliittipaikannusta. Ajoneuvo – traktori tai puimuri – määrittää satelliittisignaalien avulla sijaintinsa muutaman metrin tarkkuudella. Korjaus­signaalien avulla sijainti ja ajolinjat saadaan selville jopa senttien tarkkuudella. Ajoautomatiikkaa on saatavana sekä tehdas- että jälkiasennettavana verollisten nykyhintojen vaihdellessa parista tonnista noin kymppitonniin.

Ajo-opastinta – toiselta nimeltään ajouraopastinta – voidaan kutsua ajoautomatiikan esiasteeksi. Laite näyttää tyypillisesti led-­valoilla kuljettajalle, mihin suuntaan hänen on ohjattava.

Ajoavustin puolestaan pitää ajoneuvon etukäteen ohjelmoidulla linjalla, jolloin sitä ei tarvitse ohjata muualla kuin pellon päisteissä. ”Oikeasta” automaattiohjauksesta kannattaisi puhua vain, kun järjestelmä on varustettu myös päisteautomatiikalla. Tällöin järjestelmä huolehtii ajoneuvon ohjaamisesta ja työkoneen toiminnoista myös päisteissä.

Koettuja hyötyjä työn kannalta

Ajoautomatiikka mahdollistaa muiden tuotantopanosten säästön ohella myös ihmistyötä säästävän, tasaisen työnjäljen. Peltoon ei tule päällekkäistä ajoa eikä silmää miellyttävän suorariviseen kasvustoon jää aukkopaikkoja eli ”haukia”. Tämä edistää mahdollisuuksia päästä hyvään, sujuvasti korjattavaan ja tasalaatuiseen satoon, jos myös säät ovat suotuisat.

Edellä kuvattu vähentää kuljettajalta erityisesti ruumiillista ja hieman myös henkistä kuormittumista. Erityisesti niskan ja alaselän kiertyneet työasennot vähenevät. Kuormittumisen lasku kulkee käsi kädessä järjestelmän kehittyneisyyden kanssa.

Myös työnteon turvallisuus kasvaa, kun oletetaan, että kuljettaja keskittyy tarkkailemaan työympäristöä ja työkoneen toimintaa. Tällä voidaan välttää häiriöitä ja rikkoontumisia. Lisäksi ajoautomatiikan ansiosta työn tuottavuus eli tuotos aika­yksikköä kohti kasvaa.

Nykyisin ”oikea” automaattiohjaus on varustettu myös päisteautomatiikalla. Muutoin tulisi puhua ajoavustimesta.
Nykyisin ”oikea” automaattiohjaus on varustettu myös päisteautomatiikalla. Muutoin tulisi puhua ajoavustimesta.

Osa haasteista voidaan torjua

Ajoautomatiikan käyttöön liittyy myös haasteita, jotka on syytä tunnistaa ja pyrkiä torjumaan ennalta. Kevenevä työkuormitus ja sujuvoituva työ voi toisaalta mahdollistaa ja toisaalta kannustaa venyttämään työpäiviä. Pitkissä työpäivissä on vaarana tarkkaavaisuuden heikkeneminen ja jopa rattiin nukahtaminen, jota on jo sattunutkin.

Joskus ajoautomatiikkaan voi myös tulla äkillinen häiriö kesken työn tai ajolinjalle voi eksyä väistettävää. Kuljettajan on pysyttävä ohjaamossa valppaana, joten työtä on muistettava tauottaa säännöllisesti.

Toinen haaste liittyy ajoautomatiikan riippuvuuteen häiriöttömästä satelliittipaikannuksesta. Esimerkiksi viime keväänä oli poikkeuksellisen voimakas aurinkomyrsky, joka aiheutti tilapäistä haittaa usealle kevättöitä tehneelle. Pahimmillaan aurinkomyrsky kykenee tuhoamaan paikannussatelliitteja, mutta tätä ei nyt tiettävästi tapahtunut.

Järjestelmiä voidaan myös häiritä tahallisesti, mitä tapahtuu lähiseudullamme toistuvasti erityisesti meri- ja ilmaliikenteessä. Kannattaa varautua tekemään peltotöitä joskus myös ilman ajoautomatiikkaa, mikä onkin edelleen arkipäivää monella tilalla.

Mitä on luvassa lähivuosina?

Peltoviljelyn valtavirtaa on, että etenevän rakennemuutoksen myötä yhä harvemmat maatalous- ja urakointiyrittäjät tulevat hoitamaan valtaosan maamme peltotöistä. Heillä tulee jatkossakin olemaan käytössä keskimääräistä uudempaa, tehokkaampaa ja varustellumpaa kalustoa. Esimerkiksi edellä kuvattu oikea automaattiohjaus yleistyy, mutta kuljettajan pitää edelleen pysyä valppaana ohjaamossa.

Kehittynyttä ajoautomatiikkaa tarvitaan myös, jotta sesonkitöistä selvitään ajoissa. Samalla kasvaa peltoala, joka on mahdollista saada pitkälle menevän täsmäviljelyn piiriin. Tästä kaikesta on taloudellista, ekologista ja inhimillistä hyötyä. Myös maataloustuotannon imagon sekä alan veto- ja pitovoiman voidaan odottaa samalla vahvistuvan.

TTS tulee loppuvuodesta tiedustelemaan maatalousyrittäjiltä muun muassa eritasoisen ajoautomatiikan ja muiden täsmäviljelyä edistävien järjestelmien käytön nykytilannetta ja lähitulevaisuuden näkymiä. Napakkaan kyselyyn toivotaan runsaasti vastauksia, jotta yrittäjille voidaan jakaa perusteltua tietoa ja suosituksia.