Heikkotuottoisista koivikoista voi pakuria viljelemällä saada merkittävän tulonlähteen. Ensimmäiset pakurin sopimusviljelmät perustettiin Suomeen kymmenkunta vuotta sitten, ja ensisatoa korjataan parin kolmen vuoden kuluttua.
Pakuri on ikiaikainen, suomalaisessa kansanperinteessä tunnettu luontais- ja terveystuote. Kiinalaisessa lääketieteessä sitä ja muita sieniä on hyödynnetty tuhansien vuosien ajan terveyden ylläpitoon ja sairauksien hoitoon. Pakurin suurimmat markkinat ovat edelleen Aasiassa, ja sitä käytetään ravintolisissä ja erilaisissa rohdosvalmisteissa. Sen kysyntä maailmalla on jyrkästi nouseva.
Pakuria jalostavat yritykset, kuten Kääpä Biotech Karjalohjalla, hyödyntävät vielä Lapista kerättyä villipakuria. Sen saatavuus on hyvin rajallista ja tuotanto ehtymässä. Siksi viljelylle on iso tilaus.
Kääpä Forest aloitti pakurin sopimusviljelyn vuonna 2018. Funktionaalisten sienituotteiden toimiala on viime vuodet kasvanut 10 prosentin vuosivauhtia, ja tällä hetkellä Kääpä Forestin kokonaisviljelyala on yli 500 hehtaaria.
– Viljelyverkostomme on maailman suurin, mutta viljelmiä on toistaiseksi vain Suomessa. Juuri suomalainen luomupakuri ja siitä valmistettavat elintarvikkeet ja ravintolisävalmisteet ovat kansainvälisesti erittäin kysyttyjä, sillä meillä ilmanlaatu ja vesi ovat maailman puhtaimpia, Kääpä Biotechin tieteellinen johtaja Heikki Kiheri kertoo.
Pakurikääpä tunnetaan luonnonvaraisena koivun lahottajasienenä, joka muodostaa elävissä puissa mustan epämääräisen muotoisen lohkeilevan pahkan eli pakurin. Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Itä-Suomen yliopiston innovaation ansiosta sitä voidaan myös viljellä istuttamalla puuhun ymppejä.
– Pakuri sopii viljeltäväksi erityisesti heikkotuottoisissa koivikoissa. Se menestyy myös muissa lehtipuissa, mutta viljely ei ole suositeltavaa. Vain koivussa pakurin funktionaaliset vaikutukset ja yhdistepitoisuudet muodostuvat erittäin korkeiksi, Kiheri selventää.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Yhteismetsän perustaminen esimerkiksi perheen kesken on harkinnan arvoinen asia, mikäli puustoa on riittävästi. Tähän kannustaa myös kevyempi verotus. Posiolainen yrittäjä Marko Poropudas perusti yhteismetsän omille mailleen.
Pystykaupassa tukin katkonta on puun myyjälle usein taloudellinen riski. Ostajalla ei ole velvollisuutta katkoa tukkia siten, että tukkisaanto on mahdollisimman suuri.
Metsän vesitaloudesta huolehtiminen uudistusaloilla ja suometsissä on puuston kasvun kannalta keskeinen tekijä. Ojituksen tarpeellisuutta on tutkittu yhä liian vähän etenkin jatkuvapeitteisessä suometsätaloudessa.
Mikä yhdistää EU:n ennallistamis- ja metsäkatoasetuksia, alkuperäselvitystä ja metsien monitorointia? EU-parlamentin jäsen Elsi Katainen vastaa, että hyvä lähtökohta, mutta epäselvät ja epäreilut keinot.
Kasvinsuojelu on kokonaisuus, joka rakentuu laji- ja lajikevalinnoista, viljelykierrosta, viljelytoimenpiteistä ja ruiskutuksista. Viljelykierron suunnittelussa on huomioitava myös kasvinsuojelukierto: eri kasveilla yleiset kasvintuhoojat sekä resistenssin ehkäisy.
Maatilayrityksissä tapahtuu vuosittain tapaturmia ja jopa kuolemaan johtavia onnettomuuksia. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Riskimittari on uusi työkalu, jonka avulla yrittäjä voi tunnistaa riskejä ja tehdä riskien seurantaa.
Kun aloitin maa- ja metsätalouden opinnot 1960-luvun lopulla, maatilojen keskimääräinen peltopinta-ala oli kahdeksan hehtaaria. Lypsylehmiäkin oli suurin piirtein kahdeksan taloutta kohden. Tilojen toimintaa tuettiin valtiollisilla tuloratkaisuilla, ja metsät toimivat tuotannon investointipankkina. Yliopiston opetusohjelmaan tuli vahvasti mukaan koneiden tekniikka ja käyttö, koska se kehityssuunta nähtiin välttämättömänä. Hitaasta muutoksesta huolimatta Suomi ajautui 1960-luvulla ylituotanto-ongelmiin. Syntyi voi- ja…
Metsäojituksella on yli kolminkertaistettu suopuustojen kasvu. Nyt suometsät käsittävät noin neljänneksen Suomen puuvarannosta ja metsien vuosittaisesta kokonaiskasvusta. Suomen puustoisia soita on ojitettu lähes sata vuotta. Ojitusta on kokeiltu ja tutkittu jo pitkään ennen sitä.
Muutos on riski, mutta niin on paikalleen jääminenkin. Kaikkea epävarmuutta ei voi yritystoiminnassa välttää. Olennaista on tunnistaa, mikä on hallittua riskinottoa ja mikä passiivisuudesta syntyvää riskiä.
Valkuaiskasvien viljelyn lisääminen niin ruuaksi kuin rehuksi vahvistaisi ruuantuotannon omavaraisuutta koko Euroopassa. Suomessa kokeillaan esimerkiksi härkäpapua ja kikhernettä.
